Kotimaisen rikossarjan uudet jaksot eroavat aiemmista kuin yö ja päivä.
Lue tiivistelmä
Kotimaisen Pasilan myrkyn uusi kausi eroaa ensimmäisestä kuin yö ja päivä, kirjoittaa toimittaja Taneli Topelius.
Toinen kausi tapahtuu kesäkuussa ja kohtaukset tulvivat valoa ja vihreää kaupunkiluontoa.
Kahden ensimmäisen jakson aikana nuorista näyttelijöistä erottuvat Jasir Osman ja Ona Huczkowski.
Vaikka osa synkästä intensiteetistä on haihtunut, tilalla on entistä kattavampi kiinnostavien tyyppien kaarti, Topelius kirjoittaa.
Tv-lehti arvioi: Rikossarjojen ystävät, varautukaa yllätykseen. Kotimaisen Pasilan myrkyn uusi kausi eroaa ensimmäisestä kuin yö ja päivä.
Siis aivan kirjaimellisesti.
Lisänimen Joni saanut toinen kausi tapahtuu kesäkuussa, ja sen kohtaukset tulvivat valoa, vihreää kaupunkiluontoa ja usein jopa aurinkoa. Ensimmäisen sarjan pimeys, kylmänkalseus ja synkkyys ovat poissa.
Moni muukin asia on muuttunut, paitsi kaksi olennaisinta. Pasilan myrkky on säilyttänyt laatunsa, ja sen tarina tulvii edelleen kiinnostavia päähenkilöitä.
Etunenässä on Hannu-Pekka Björkman, joka solahtaa huumepoliisi Kalle Pesosen kyynisiin nahkoihin niin saumattomasti, että koko rooli tuntuu yhä enemmän hänelle varta vasten luodulta.
Hannu-Pekka Björkman solahtaa huumepoliisi Kalle Pesosen nahkoihin saumattomasti. Kuva: Ilona Savola / Elisa Viihde
Toisen kauden tarina on napattu entisen helsinkiläisen huumepoliisin Kalevi Puontin dekkarisarjan kuudennesta kirjasta. Alkajaisiksi kahdesta kilpailevasta katujengistä ammutaan peräkkäin molempien keulahahmot.
Huumeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan keskittyneen Myrkky-ryhmän eteen uhkaa rävähtää sekä jengisotaa enteilevä koston kierre että huumediilereiden reviirien uusjako.
Ylhäältä valvovan poliisin lisäksi kauden näkökulma malttaa pysyä tarpeeksi kauan jengiläisissä ja heidän arjessaan. Vaikka monet heistä paikannetaan somalialaissukuisiksi, kerrankin pikkurikollisuus ei ole ainoa heidän maahanmuuttajataustaansa määrittävä tekijä.
Alex (Jasir Osman) yrittää jarrutella katujengien välistä koston kierrettä. Kuva: Ilona Savola / Elisa Viihde
Kahden ensimmäisen jakson aikana nuorista näyttelijöistä erottuvat etenkin jengiläisten koston kierrettä jarruttelevaa Alexia näyttelevä Jasir Osman sekä pikkusiskonsa kanssa sanailevaa Ameliaa esittävä Ona Huczkowski.
Myös nuori Aleksi Johansson luo uskottavan roolin painostuksen kohteeksi joutuvana 13-vuotiaana kuuliaisena Abdi-poikana.
Inhimillisen henkilökuvauksen takana ovat ohjaajakonkari Marja Pyykkö sekä käsikirjoittajat Juha Karvanen ja Tiina Tanskanen, jotka ovat korvanneet ensimmäistä kautta luotsanneet Max Ovaskan, Jussi Hiltusen ja Josefina Rautiaisen.
Osa aiemman kauden synkästä intensiteetistä on keskeisten tekijöiden vaihtumisen mukana haihtunut, mutta tilalla on entistä kattavampi kiinnostavien tyyppien kaarti.
Kauden nimihahmo Joni (Miro Lopperi) jätetään sarjan alussa tarkoituksella arvoitukseksi. Kuva: Ilona Savola / Elisa Viihde
Fiksu veto on sekin, että yksittäisten jaksojen pituus on tuplattu noin 45-minuuttisiksi ja osien määrä puolitettu. Toinen kausi on siis yhtä pitkä kuin ensimmäinen mutta kulkee tarinan kannalta järkevämmässä rytmissä.
Miro Lopperin näyttelemä arvoituksellinen Joni, kauden nimihahmo, tosin esitellään kunnolla vasta aivan ensimmäisen jakson lopussa. Tästä seuraa, että alun käänteiden merkitys alkaa raottua vasta toisessa jaksossa.
Kärsimättömiä siis koetellaan. Korvikkeena ovat jengiläisten lisäksi Pasilan Myrkky-ryhmän mainiot tyypit, joista esiin nousee nyt etenkin Seidi Haarlan näyttelemä määrätietoinen Kirsi Koski.
Ona Huczkowski esittää vastuuntuntoista Ameliaa. Kuva: Ilona Savola / Elisa Viihde
Ja sitten on Björkmanin näyttelemä Pesonen, joka kyynisten murinoidensakin kera on rakastettava, valikoitua empatiaa huokuva tapaus. Jotain hauskaa on siinä, että tämä sääntöjä rikkova kyyninen ammattilainen hermoilee vain sisäiseen tutkintaan joutumista sekä häntä tansseihin pyytävää naapurin kissanaista.
Pasilan myrkky – Joni, torstai 1.1. alkaen Ruutu+