Teatteridiiva Tarmo Manni šokeerasi, ilotteli, ja hullutteli näyttämöllä sekä elokuvarooleissaan. Tosielämässä hän joutui peittelemään seksuaali-identiteettiään rangaistuksen pelossa.
Tarmo Manni esitti elokuvassa naistenhurmaajaa. Tosielämässä hän oli homoseksuaali, jota yhteiskunta piilotteli. YLE
Yksi aikansa väriläiskistä oli näyttelijä Tarmo Manni (1921–1999). Hän ei halunnut kuollessaan taivaaseen, vaan helvettiin, koska siellä oli mielenkiintoisia ihmisiä, kuten Chaplin ja Hitler.
Vaikeaa sanoa, minne hän päätyi iankaikkiselle matkalleen. Hautapaikka Mannilla on joka tapauksessa Helsingin Hietaniemen taiteilijakukkulalla, jonka melkein liiskasi vuoden 2011 Tapani-myrskyssä kaatunut havupuu.
Iltalehti raportoi tuolloin, miten myrsky repi juuriltaan parikymmenmetrisiä puita ja kaatoi ne taiteilijahautojen päälle. Niin dramaattista kuin se olikin, Mannin hauta säästyi ihmeen kaupalla, kun taas Maggie Gripenbergin leposijan tilalle ilmestyi männyn runtelema monttu.
Eläessään suomalaisen teatterin kiintotähti teki rooleja, jotka jäivät historiaan. Hän ehti näytellä myös noin neljässäkymmenessä elokuvassa. Manni itse oli omasta mielestään ”Suomen paras näyttelijä”, kertoo MTV. Häntä ei siis oltu ainakaan vaatimattomuudella pilattu.
Rooli Nikolai Gogolin monologissa Mielipuolen päiväkirjassa on hänen tunnetuin teatterityönsä. Sitä esitettiin Kansallisteatterissa miltei 400 kertaa, kirjoittaa Apu. Muita tunnettuja heittäytymisiä ovat Honkajoen rooli Edvin Laineen Tuntematon sotilas -elokuvassa (1955) ja pääosa Valentin Vaalan Gabriel, tule takaisin (1951) -elokuvassa. Jälkimmäinen teki hänestä halutun elokuvatähden.
Ystävän Jukka Kajavan mukaan Mannin suurin rooli oli kuitenkin olla Tarmo Manni. Hän oli henkeen ja vereen diiva.
Tarmo Mannin hautapaikka koki kovia vuoden 2011 Tapani-myrskyn takia. YLE
Hurmaava kummajainen
Saarijärvellä yksitoistalapsiseen perheeseen suutarinmökkiin syntynyt mies puhui suoraan elämänsä ankeasta alusta. Hän joutui jo 13-vuotiaana omilleen, työskenteli renkinä ja otti ensiaskeleitaan lausuntaan ja näyttelemiseen.
Hän ei taipunut painostuksen alla edes jatkosodan aikaan. Tarmo Mannin aseistakieltäytyminen johti armeijassa kuulusteluihin, vankilaan ja mielisairaalaan, jossa hänet todettiin hulluksi, kertoo Apu. Sen viitan hän otti kantaakseen mielellään.
Manni oli lisäksi omasta mielestään näkijä ja noita. Suomen Teatterikouluun hän pääsi vuonna 1943 samantien lahjakkuutensa perusteella. Siitä alkoi polku, joka oli omassa ajassaan eriskummallinenkin.
Manni seikkaili kuin kala vedessä tuon ajan kotimaisissa seurapiireissä ja seurusteli monien silmäätekevien kanssa. Hän oli muun muassa hyvä ystävä teatterineuvos Kyllikki Forssellin ja Marimekon perustajan Armi Ratian kanssa. Ystäviin lukeutuivat myös Urho Kekkosen miniä Brita Kekkonen ja taideteollinen muotoilija Timo Sarpaneva.
Hän oli monien kosteiden juhlien keskipiste, joka osasi kääntää huomion itseensä.
– Näyttelijä, lausuntataiteilija Ella Eronen esitti runoja, näyttelijä Tarmo Manni viihdytti juhlaväkeä ja selvänäkijät povasivat tulevaa. Viini virtasi ja nauru raikui, vuonna 2015 julkaistu Marimekko – Suuria kuvioita (Into) -kirja kuvailee.
Hannu Huuska, Kyllikki Forssell ja Tarmo Manni kuvattuna vuonna 2007. ILPO LUKUS
Rakkaus miehiin
Mannin rakkauselämä on pala vaiettua suomalaista sateenkaariväen historiaa. Hän oli avoimesti homoseksuaali, eikä sitä millään lailla peitellyt. Yhteiskunta pyrki kuitenkin vaientamaan totuuden Mannin seksuaalisesta suuntautumisesta.
Elokuvissa hän sai revitellä: vuoden 1956 Ristissä ja liekissä hän puri Anneli Saulin rintoja. Ohjaaja T. J. Särkkä innostui, Manni turhautui kun kohtausta piti toistaa.
– Anteeksi, mutta kun tämä ei minulta näytä onnistuvan, niin voisiko Maisteri näyttää, miten sitä purraan? Hän lohkaisi kuvauksissa Apu-lehden mukaan.
Homoseksuaalinen toiminta oli Suomessa vuoteen 1971 asti rikoslaissa rangaistava asia. Mannin ikäpolven ihmiset joutuivat piilottelemaan, vaikka näyttelijä pyrki tätäkin asetelmaa testaamaan.
– Hän eli täydellisen avoimesti. Kaikki tiesivät, että hän oli homoseksuaali ja hullu, joka vietti aikaansa mielisairaalassa aika ajoin, kertoi Mannista kirjan kirjoittanut Tuula Saarikoski IS:lle vuonna 2002.
Saarikosken Elämä Tarmo Mannina -kirjasta käy ilmi, että Manni ei löytänyt ”Sitä oikeaa”. Hän rakastui miehiin, jotka eivät rakastuneet häneen.
Tarmo Manni näytteli elokuvassa naisia huijaavaa auervaaraa. YLE
Pysäyttävä loppu
Manni sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1973 ja hänelle myönnettiin professorin arvo vuonna 1982.
Sitten 44 näyttelemisvuoden jälkeen se pitkä ura oli ohi.
Viimeinen esiintyminen oli veret seisauttava spektaakkeli. Vuonna 1989 Manni yllätti täpötäyden Kansallisteatterin yleisön. Hän istui näyttämöllä Prinsessa Ruususen nojatuolissa tunnin hiljaa Mahleria kuunnellen. Jukka Kajava muisteli myöhemmin HS:lle ”yleisön kirskutellen hampaitaan”.
Terveysongelmat muistuttivat Mannia hänen kuolevaisuudestaan. Tuli polviongelmia, sydänkohtaus ja syyskuussa 1999 aivojen verenkiertohäiriö.
Poistuminen takavasemmalle tapahtui ”kaiken nähneenä”, 78-vuotiaana. Manni kuoli Helsingissä Laakson sairaalassa aivoverenkiertohäiriöiden jälkiseurauksiin.
Tarmo Manni vanhuudenpäivillään kylvyssä. Kuva on Tapani Kiminkisen kuva-albumista. KEIJO PENTTINEN