Historioitsija Laurence Rees on tehnyt pitkän uran erityisesti natsien tutkijana. Hän on kuitenkin kirjoittanut aiheesta vain tietokirjoja.
Auschwitz ja holokausti ovat suosittuja aiheita myös kirjallisuudessa ja elokuvissa. Osa on kevyempää, mutta aiheesta tehdään myös laadukkaita teoksia.
Laatua edustaa muun muassa Martin Amisin suomentamaton The Zone of Interest, jonka kiitoksista Rees löytyy. Amis käytti historioitsijan tutkimuksia apunaan, jotta kirjasta tulisi totuudenmukainen. Jonathan Glazer ohjasi myöhemmin romaanista Oscar-palkitun elokuvaversion.
”En ole nähnyt elokuvaa tai lukenut Martin Amisin kirjaa, koska en voi katsoa aiheesta kertovia fiktiivisiä elokuvia tai lukea siitä kirjoitettuja fiktiivisiä kirjoja. Olen niin sisällä tapahtumien todellisissa realiteeteissa, että se menisi tielleni”, Laurence Rees sanoo.
Adolf Hitler eteni valheiden avulla
Rees työskenteli kolme vuosikymmentä BBC:n historiaohjelmien parissa. Myöhemmin hän pääsi BBC:n historiaohjelmien osaston johtoon.
Vaikka hänen uransa painottuikin dokumentteihin, Rees oli mukana myös historiallisten fiktion tuotannoissa.
”Niiden ongelma on se, että draamasarjaa varten pitää luoda draaman kaari, tarina. Oikea elämä ei useimmiten mene fiktion oppien mukaan. Lunastuksen hetkiä tai kehityskaaria ei ole. Teen dokumentteja ja tietokirjoja siksi, ettei kukaan voisi keksiä Adolf Hitleriä.”
Historioitsija on tavannut uransa aikana useita natseja ja haastatellut heitä. Jos mahdollisuus tulisi, Hitleriltä hän ei kuitenkaan kysyisi yhtikäs mitään. Syy on se, ettei historioitsija uskoisi mitään, mitä diktaattori sanoisi.
”Mielenkiintoinen juttu Hitlerissä ja diktaattoreissa yleensä on, että useimmiten he kertovat mitä aikovat tehdä jo ennen kuin he ovat vallassa. Niin he pääsevät valtaan.”
Laurence Rees ei kysyisi vuosikymmeniä tutkimaltaan Adolf Hitleriltä mitään, vaikka mahdollisuus tulisi. ”Syy on se, että en uskoisi mitään, mitä hän sanoisi.”
© Tommi Tuomi
Hitler käytti valheita hyväkseen edetäkseen. Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlainille hän lupasi, että alueelliset vaatimukset Euroopassa ovat ohi, mutta hyökkää Prahaan puolta vuotta myöhemmin.
Reesin tuoreessa kirjassaan Natsin mieli: 12 varoitusta historiasta (Tammi) on toinenkin esimerkki Hitlerin valheista.
”Hän tiesi Ernst Röhmin homoseksuaalisuudesta ennen kuin hänet nimitettiin Sturmabteilungin (rynnäkköjoukkojen) komentajaksi. Kun hänet teloitetaan, Hitler päivittelee, että kuka olisi voinut arvata, että homoseksuaaleja on komentajistossakin.”
Rees huomauttaa, ettei Hitler sanonut ennakkoon aikovansa tappaa juutalaiset, mutta uskoo syyn olleen siinä, ettei hän itsekään osannut pimeässä mielessään kuvitella holokaustia siinä muodossa, missä se tapahtui.
”Hitler tiesi vain vihaavansa juutalaisia. Hän ei päässyt valtaan valehtelemalla, että kaikilla juutalaisilla ja muilla etnisillä ryhmillä olisi asiat sen jälkeen hyvin.”
Uskoisitko ihmisuhreihin, Laurence Rees kysyy
Moni ajattelee, että jos he olisivat asuneet Saksassa 1930–1940-luvuilla, he olisivat nousseet natseja vastaan ja tiedostaneet, että vääryys tapahtuu.
Laurence Rees on kuitenkin pessimistinen tuollaisesta ajatusleikistä.
Hän pyytää heittäytymään ajatusleikkiin: olet syntynyt 1400-luvun alun mesoamerikkalaiseen perheeseen. Sinut kasvatetaan asteekkina ja opetetaan, että ilman ihmisuhreja ei tule sateita ja kaikki nääntyvät nälkään.
”Uskotko, että genetiikkasi ja dna:si, samat peruskomponentit kuin sinussa on tänä päivänä, uskoisivat ihmisuhreihin? Kulttuurisilla tilanteilla on valtava merkitys siihen, keitä olemme. On muitakin tekijöitä, mutta emme voi uskotella, ettei kulttuurilla olisi merkitystä. Ihminen on kaikkien tekijöiden summa.”
Rees on huvittunut, kun hän muistelee, että joku ärsyyntyi esimerkistä hänen luennollaan. Henkilö väitti kiven kovaan, että hän olisi protestoinut ihmisuhreja.
Ehkä hän olisi – mutta espanjalaislähteissä ei ole merkkejä sen aikaisista protestiryhmistä. Kirjallisten lähteiden mukaan kaikki uskoivat ihmisuhreihin.