Pääkirjoitus|Iranissa kansalaisten raivo kiehuu yli. Ihmisillä on pulaa vedestä, energiasta, ruoasta ja toivosta.
Hallituksen vastaiset protestit ovat levinneet Iranin suurista kaupungeista ympäri maata. Mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen yhteenotoissa kerrotaan kuolleen useita ihmisiä. Kansalaisten raivon takana ovat ennen kaikkea nopea hintojen nousu ja Iranin valuutan romahdus. Ihmisillä on pulaa vedestä, energiasta, ruoasta ja toivosta.
Hallituksen kannalta uusimmat protestit ovat hankalia siksi, etteivät kaduilla ole vain Teheranin opiskelijat vaan myös pikkukauppiaat ja muu tavallinen kansa. Siksi hallituksen on vaikea nujertaa tyytymättömyyttä tavanomaisilla pakkokeinoillaan.
Presidentti Masoud Pezeshkian on sanonut suoraan, että maassa on vaikeita ongelmia, joita hallitus ei osaa ratkaista. Yleensä Iranin johto on syyttänyt kaikista ongelmista suurta ja pientä saatanaa eli Yhdysvaltoja ja Israelia, mutta nykyisiin ongelmiin syylliset löytyvät siis presidentin mukaan Iranista itsestään.
Iran on pyrkinyt kaikin keinoin Lähi-idän johtavaksi valtioksi, mikä on tarkoittanut rahan syytämistä aseisiin, ydinohjelmiin ja Israelia vastustavien aseryhmien tukemiseen. Suuret suunnitelmat ovat romahtaneet yksi toisensa jälkeen, kun Iranin liittolaiset Syyria, Hamas ja Hizbollah on nujerrettu ja Iranin ohjukset osoittautuneet paperiaseiksi Israelia ja Yhdysvaltoja vastaan. Ydinasekin näyttää karkaavan Iranin käsistä.
Poliittisesti nurkkaan ajettu ja talouspakotteiden kuristama Iran on hakenut tukea Venäjältä ja Kiinalta, joille Iran on lähettänyt drooneja ja halpaa öljyä. Länsimaissa on huolestuttu uudesta pahan akselista, mutta Kiina ja Venäjä eivät välttämättä halua sitoutua Iranin konkurssipesän takaajiksi. Siksi Iranin järkevin tie ulos nykyisestä umpikujasta olisi luopua ydinaseen kehittelystä ja aggressiivisesta ulkopolitiikasta. Se ei ole kuitenkaan helppoa, koska valitun linjan takana on ollut korkeampi johdatus.
Iranissa presidentti puhuu mitä puhuu, mutta todellinen valta maassa on konservatiiveilla ja viime kädessä 86-vuotiaalla uskonnollisella johtajalla Ali Khameneilla, jonka epäonnistuneen politiikan laskua Iranissa nyt maksetaan. Ulkoiset ja sisäiset ongelmat kiehuvat yli samaan aikaan, kun vallanvaihto väistämättä lähenee. Irania kannattaa pitää silmällä.