Teräsleidit – kuin viimeistä päivää, Suomi 2025. Ohjaus: Pamela Tola. Käsikirjoitus: Aleksi Bardy, Karoliina Lindgren & Aleksi Bardy. Kuvaus: Aarne Tapola. Pääosissa: Leena Uotila, Seela Sella, Sanna-Kaisa Palo, Pirjo Lonka.
Pamela Tolan ohjaama Teräsleidit nosti rohkeasti pääosiin joukon ikääntyneitä naisnäyttelijöitä ja muistutti, että vanhuus ei välttämättä ole aina niin synkkä asia. Ja yleisö tykkäsi: Teräsleidit oli koronan pilaaman elokuvavuoden 2020 katsotuin elokuva.
Nyt teatterikierroksella oleva Teräsleidit – kuin viimeistä päivää ottaa jo enemmän varman päälle, sillä se on pohjimmiltaan ihan samanlainen absurdeja piirteitä saava tummasävyinen tragikomedia ja tie-elokuva kuin edeltäjänsäkin.
Ensimmäisessä elokuvassa Sylviä näytellyt Saara Pakkasvirta ei ikänsä ja vointinsa puolesta pystynyt enää lähtemään mukaan jatko-osaan, niinpä hänen hahmonsa on käsikirjoitettu fiksusti edesmenneeksi.
Sillä tiellä luulee olevansa myös elämäänsä hoitokodissa tylsistynyt Inkeri (Leena Uotila), joka lääkärin vastaanotolla käydessään luulee, että oven takaa kuultu diagnoosi kasvaimesta ja arvio kahden viikon elinajasta koskee häntä.
Tuomio saa Inkerin pois tolaltaan. Hän ei ole valmis kuolemaan ennen kuin saa kaiveltua esiin vanhan autofiktiivisen romaanikäsikirjoituksensa ja julkaistua sen. Ongelmana vain on se, että hän ei muista, missä paperinivaska on.
Etsintäoperaatioon osallistuvat myös tylyn suorapuheinen isosisko Raili (Seela Sella) ja hänen palvelualtis alivuokralaisensa Kerttu (Sanna-Kaisa Palo). Matkan varrelta kolmikon mukaan lyöttäytyy vielä torikauppias Matti (Eero Saarinen), joka alkaa tuntea vetoa Inkeriä kohtaan.
Kuoleman kohtaamisen, hämärtyneiden muistojen, unelmien ja valintojen ohella elokuva käsittelee Inkerin ja hänen päsmäröivän tyttärensä Maijan (Pirjo Lonka) kipeää suhdetta. Henkilöhahmoista ylipäätään opitaan paljon uutta.
Teräsleidit – kuin viimeistä päivää on tuttuudesta huolimatta ihan kelpo jatko-osa ja edeltäjänsä tavoin näyttelijöiden juhlaa. Kokonaisuutena se tosin jää jokseenkin epätasaiseksi ja hajaiseksi.
Dialogi on pääsääntöisesti räväkkää ja terävää, mutta kohtaukset itsessään heittelevät sekä tyyliltään että laadultaan. Kaiken kohelluksenkin alta toki pilkistää aina jotain vakavampaa.