Juttusarjassa käymme paikallisten yhtyeiden treeneissä.

Alttarilla eli pienen kamiinan päällä on kuivunut banaani kääriytyneenä tyhjään viskipulloon. Seiniä koristavat julisteet, rikkinäiset rumpupellit ja luontoaiheiset piirrokset sekä muutama pentagrammi. Viereisessä huoneessa lämpiää sauna.

Kitaristi Verneri Hallavainion, taitelijanimeltään Ruhon, isän pihassa olevaan saunarakennukseen Viralassa rakentui vierashuoneen tilalle muutama vuosi sitten hämeenlinnalaisen black metal -yhtye Lohdunsyöjän treenikämppä.

– Jos nyt kysyttäisiin, että oliko hyvä idea laittaan treenis saunarakennukseen, vastaus olisi todennäköisesti ei, Hallavainio sanoo.



Verneri Hallavainion mukaan hänen isänsä voisi olla nyt eri mieltä siitä, oliko hyvä idea laittaa treenikämppä pihan saunarakennukseen. Tomi Vesaharju



Kuvassa Lohdunsyöjän treenikämpän alttari, eli kamiina jonka päällä on viskipulloon kietoutunut vanha banaani. Tomi Vesaharju

Ensimmäinen keikka järjestyi sattumalta Ypäjälle, kun laulaja Edison Varkila, taitelijanimeltään Garmr, kysyi Goodmanissa, olisiko ohikulkijalla tupakkaa.

– Sillä oli hienot tatuoinnit käsissä ja me jäätiin juttelemaan satanismista sen kanssa. Se laittoi viikkoa myöhemmin viestiä, kun kerroin että meillä on bändi, että haluatteko tulla keikalle, Varkila kertoo.

Siinä vaiheessa yhtyeellä oli vasta yksi oma kappale. Nyt kappaleita on jo albumin verran odottamassa äänittämistään. Vuonna 2025 julkaistu EP Nimetön… Ajaton… on äänitetty Janne Saksan Sound Supreme studiolla. Bändin jäsenet yllättyivät EP:n saamasta vastaanotosta.

Yhtye aloitti aktiivisen keikkailun alkusyksyllä 2024. Bändille kertyi lyhyessä ajassa niin paljon keikkoja, etteivät he ehtineet tehdä uusia kappaleita.

Lohdunsyöjä on ehtinyt soittaa lyhyehkön uransa aikana jo yhteiskeikan kulttimaineessakin olevan Azazelin kanssa Tampereen Hervannassa, jossa basisti Niilo Karila kertoo juoneensa yhtyeen keulahahmo Lord Satanachian kaljat.

Azazel aloitti 1990-luvulla ja sen sanoituksissa lauletaan ajan hengen mukaisesti saatananpalvonnasta ja kirkkojen polttamisesta.

Lohdunsyöjä jatkaa ankeiden teemojen parissa, mutta saatananpalvonnan sijaan satanismi, kuolema, viha ja luontoteemat resonoivat soittajissa paremmin.

– Se alkuajatus satanismissa on se, että ihminen on oma herransa ja vastuussa omista teoistaan ja siitä mihin elämä menee, jos sattumaa ei lasketa mukaan, Varkila kertoo.

– Kuolema on täysin kunniaton asia, mutta myös kaikille tasa-arvoinen. Olit sitten köyhä tai rikas, nakuna tullaan ja nakuna mennään, Varkila summaa.

– Kaikilla meillä on synkkä puoli, ja tämä musiikki on helvetin hyvä tapa vapauttaa sitä, rumpali Onni Laakso sanoo ja kuvaa tunnetta katarttiseksi. Hän kertoo, että black metalin maailmaan voi eläytyä tiettyyn pisteeseen saakka. Loppupeleissä se on kuitenkin musiikkia ja taidetta.



Bändin jäsenet kuvailevat treeniksen olevan jäseniensä näköinen: jokainen on tuonut sinne jotain. Tomi Vesaharju



Vera Kaukinen vastaa yhtyeen esiintymismeikeistä, eli corpsepainteista sekä maalasi EP:n kansitaiteen. Tomi Vesaharju

Saunatuvan sisustus on Laakson mukaan hyvä otos yhtyeen jäsenistä ja heidän mielenkiinnonkohteistaan, jotka ovat pitkälti jaettuja. Kokoonpano muodostui nykyiselleen pikkuhiljaa, ja viimeisimpänä mukaan hyppäsi Laakso, taiteilijanimeltään Mörsiö, sillä toiselta keikalta puuttui rumpali.

– Keikan jälkeen kerjäsimme Onnia jäämään, Varkila sanoo.

Varkila perusti yhtyeen jo vuonna 2022.

Lohdunsyöjä harjoittelee Viralassa seuraavan päivän keikkaa varten. Keikka on Ypäjällä, jossa yhtye soitti ensimmäisen keikkansa ikinä.

Mukaan tulee ainakin verta, teräaseita ja käyrätorvi.

– Vaikka veren ostaisi tuntia ennen keikkaa, heti kun se lämpiää, se maistuu ihan mädäntyneeltä, Varkila kertoo.

– Normaalisti se maistuu ihan hyvältä, vähän rautaiselta, pohtii kitaristi Eero Vuorinen, taitelijanimeltään Langennut.

Naudan verta laitetaan suuhun ja sitten sitä purskautetaan muiden päälle. Torvella aloitetaan keikka.

Vera Kaukinen vastaa corpsepainteista keikoilla. Hän on myös maalannut tuoreen EP:n kansitaiteen. Corpsepaint on mustavalkoinen vahva meikki, jota tyypillisesti black metal -artistit käyttävät esiintyessään.

Matkat keikoille taittuvat arvaamattomalla keikkapakulla, jonka puskuria koristaa eläimen kallo.

– Aika laiha on Hämeenlinnan skene, ainakin metallin osalta, Varkila kommentoi.

– Sen verran mitä on ihmisiä tavannut punk- ja metalliskenestä, ne on helvetin mukavia tyyppejä ja keikkapaikat on Hämeenlinnassa yllättävän hyviä. Esimerkiksi Suistolla on kiva soittaa, Hallavainio sanoo.

Suistolle keikka järjestyi, kun Varkila lähetti sinne sähköpostia. Sijainti on hänen mielestään myös hyvä, koska isoihin vieruskaupunkeihin on lyhyt matka.

– Keikoille on helppo päästä, silloin kun auto toimii, Varkila lisää.



Jos viereistä saunaa ei lämmittäisi, olisi treenikämpällä liian kylmä. Niilo Karila laittamassa lisää puita saunaan. Tomi Vesaharju



Ennen soittoa sammutetaan valot. Tomi Vesaharju

Puita saunaan, valot pois ja soitto alkaa. Ensimmäisenä soi vielä julkaisematon oma kappale ja toisena Slayerin Raining Blood. Lohdunsyöjä on melodista, surullista ja groovaavaa, eikä se halua lokeroitua puhtaasti pelkästään black metaliksi.

Hirsiseinien sisälleen sulkema ääni on kiinnostava kontrasti ulkopuolella hiljenevään iltaan. Edes tuuli puissa ei suhise.

Laakso ja Hallavainio kuvaavat tavanomaista perjantai-iltaa treenikämpällä seuraavasti.

– Keskustelu on normitreenien osa yksi, soittaminen on osa kaksi. Bisse auki, se on osa kolme, Laakso aloittaa.

– Sammutaan saunan taakse, se on osa neljä. Krapula on osa viisi, Hallavainio päättää.



Edison Varkila, Verneri Hallavainio ja Niilo Karila. Tomi Vesaharju



Useat perjantai-illat alkavat keskusteluilla, jota seuraa soittaminen ja kaljan juominen. Tomi Vesaharju



Keikka aloitetaan esimerkiksi tällaisella torvella. Tomi Vesaharju

Black metalissa on tavallista, että sanoitukset ovat uskonnonvastaisia, vihamielisiä tai ne korostavat individualismia, kertovat mytologioista tai ovat sanomaltaan kansallissosialistisia.

Black metaliin ei tyypillisesti liitetä sovittelevuutta, mutta Lohdunsyöjän jäsenet haluavat pysytellä polarisoituneen keskusteluilmapiirin ulkopuolella.

Lohdunsyöjä kuitenkin listaa musiikkinsa teemoiksi esimerkiksi uskonnonvastaisuuden. Yhtyeen jäsenet painottavat, että kannanotto ja konfliktit myös kuuluvat black metaliin.

– Molemmat ääripäät ovat kuuntelijoina sellaisia nälvijöitä. Vassarit sanoo että tää on natsibläkkistä, en kuuntele sitä ja natsit sanoo että tää on vassaribläkkistä, en kuuntele sitä, Varkila sanoo.

Hänen mielestään politiikka ei kuulu black metaliin, sillä puhdas ja keneenkään kohdistumaton vihan tunne on musiikkilajin ydintä.

– Esimerkiksi tosi moni yhtye 2000-luvun jälkeen on käyttänyt shokkiarvona natseilua. Kohdistettu viha ei edusta puhdasta vihan tunnetta, se edustaa ignoranttiutta ja tyhmyyttä, Varkila sanoo.

– Ja se on vitun noloa, Vuorinen summaa.



Edison Varkila, Niilo Karila, Eero Vuorinen, Onni Laakso ja Verneri Hallavainio. Takana keikkapaku. Tomi Vesaharju

Yksi syy ”kultaisella keskitiellä” pysyttelyyn on myös se, että vahva kannanotto voi sulkea yhtyeen ulos joistain keikkapaikoista. Lohdunsyöjä tulkittiin sanomaltaan kansallissosialistiseksi, jonka johdosta yksi keikka peruuntui.

Karilan mukaan asiasta yritettiin keskustella, mutta järjestäjä ei enää vastannut viesteihin.

Soittajat keskustelevat siitä, voiko taiteen erottaa tekijästään.

– Minua ei kiinnosta, jos joku tekee hyvää musiikkia ja on natsi. Haluan pitää sen yllä, että voin soittaa ihmisten kanssa, jotka ovat eri mieltä. En ole kuitenkaan itse samaa mieltä natsien tai kommunistien kanssa, Varkila aloittaa.

– No okei, kommunistien kanssa vähän enemmän, Varkila nauraa.

Varkila vetää rajan siihen, että kenenkään ihmisoikeuksiin ei puututa.

Yhtye ei halua ottaa suoraan kantaa esimerkiksi ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin, mutta keskustelussa nousee useasti esille esimerkiksi luonnon merkitys. Se on myös yksi Lohdunsyöjän musiikin teemoista.

– Ihmiset ovat unohtaneet, että luonto on osa meitä, haluttiin me sitä tai ei. Ihmiset ovat loppujen lopuksi eläimiä, mutta vain turhan älykkäitä sellaisia, Hallavainio sanoo.

– Me ollaan unohdettu se, että ollaan tällä planeetalla vierailijoina, eikä sen omistajina, Varkila summaa.