Nuori kyhmyjoutsen sähisee ja suhisee. Ruskeanharmaa sulkapeite levenee, kun joutsen levittää siipensä ja kohottaa kaulaansa. Tummat, miltei mustat silmät leimuavat.
Viime kesän naaraspoikanen on arka mutta valmis pitämään puoliaan. Joutsenen räpylät tallovat häkin betonilattiaa peittäviä sahanpuruja. Tepasteleva lintu vilkuilee herkeämättä sivuilleen ja jatkaa sähisemistään.
Joutsen ei ole tottunut ihmisiin.
Kyhmyjoutsen tuotiin pienenä poikasena Espoosta Pyhtään Lintuhoitolaan viime elokuussa. Eläinlääkärin tarkastuksessa poikanen todettiin terveeksi, mutta se oli jäänyt orvoksi. Poikanen olisi tuskin selvinnyt luonnossa ilman emolintujensa suojaa, vaan se olisi nääntynyt nälkään tai jäänyt petojen saaliiksi.
Lintuhoitolassa joutsen on turvassa ja saa syödäkseen. Poikanen kasvaa ja voimistuu, ja sen höyhenpuku vaalenee. Mustanpuhuva nokka alkaa vaihtaa väriään oranssinpunaiseksi.
Kun kevät koittaa, joutsen viedään Suomenlahden rantaan. Kuljetuslaatikko avataan, joutsen nousee siivilleen ja lentää vapauteen.
Kähisevä tervehdys
”Huomenta”, Pyhtään lintuhoitolan pitkäaikainen lintutalonhoitaja Arto Hokkanen, 65, sanoo ja nyökyttelee päätään.
”Huomenta”, vastaa orrella istuva mustankiiltävä, Kostiinaksi nimetty naaraskorppi kähisevällä äänellään ja nyökyttelee takaisin.
Kostiina on jäänyt Pyhtään lintuhoitolaan maskottilinnuksi, ja ajan myötä älykäs ja hanakasti matkiva lintu on oppinut puhumaan muutamaan sanan.
Kun siipensä loukannut korppi tuli hoitolaan, se leimautui nopeasti hoitajaansa ja tottui saamaan ravintonsa vähällä. Arto Hokkanen arvelee, että Kostiina olisi tuskin tullut toimeen enää itsekseen vapaana luonnossa.
”Tämä on kuitenkin lintuhoitola eikä -tarha. Lähtökohtana on, että jokainen hoitolaan toimitettu lintu palautetaan takaisin luontoon”, Arto sanoo.
Viime vuonna hoitolaan toimitettiin liki 470 lintua ja noin 40 siiliä. Kaikkia tulijoita ei kuitenkaan ole pystytty vapauttamaan niiden huonon kunnon takia.
”Tarvittaessa kunnaneläinlääkäri lopettaa linnut ja siilit korvauksetta. Myös se on työtä lintujen hyväksi, kun parantumattomasti loukkaantunut yksilö päästetään kärsimyksistään.”
Vastalahjaksi lintuhoitola
Pyhtään lintuhoitolassa on tällä hetkellä noin 60 lintua ja kahdeksan siiliä. Lintuinfluenssa on levinnyt Euroopassa ja Suomessa, eikä vesilintuja ole voitu ottaa vastaan pariin kuukauteen tartuntavaaran vuoksi .
Viisi valkoposkihanhea ja kanadanhanhi ovat tulleet hoitolaan jo loppukesästä. Linnut vaappuvat häkissään yhtenä rykelmänä. Kaakattaen huojuvat linnut askeltavat hetken ajan lyhyitä askeliaan samassa tahdissa.
”Se on sitä hanhenmarssia”, Arto Hokkanen sanoo. ”Myös hanhet vapautetaan vasta keväällä.”
Arton vaimo Hannele Hokkanen työskenteli 1990-luvun lopulla Kotkan kaupungin puistotyöntekijänä. Hänen tehtäviinsä kuului myös huolehtia vesilinnuista.
”Kun Hannele näki, että loukkaantuneita lintuja jouduttiin ampumaan, aloimme miettiä, eikö löytyisi mitään paikkaa, missä linnut voitaisiin hoitaa kuntoon”, Arto kertoo.
Lintuhoitolaksi sopivat vuokratilat löytyivät Pyhtään Stockforsin vanhalta teollisuusalueelta. Virallisesti Pyhtään Lintuhoitola ry avasi ovensa vuoden alusta 1998. Arto on toiminut koko ajan hoitolan vastaavana lintutalonhoitajana, mutta vuoden vaihteessa vastuu siirtyi hänen tyttärelleen Marjaana Hokkaselle, 35.
”Marjaana syntyi minulle vähän niin kuin 30-vuotislahjaksi”, Arto naurahtaa. ”Minä annoin hänelle vastalahjaksi lintuhoitolan.”
Hoitolan vakituisiin asukkaisiin kuuluva Piippa-kurki on tullut tervehtimään Arto ja Marjaana Hokkasta.
© Juha Metso
Eläkeläinen apulaisena
Arto Hokkanen alkaa pitää kummallista ääntä suuren ulkotarhan altaan reunalla. Laulujoutsenesta Arton mokellus lienee kuitenkin ymmärrettävää kieltä, sillä joutsen vastaa Hokkaselle.
”Isä osaa puhua joutsenta”, Marjaana naurahtaa.
Pyhtään lintuhoitolaa on ylläpidetty Hokkasen koko perheen voimin. Arton ja Marjaanan lisäksi myös Hannele on työskennellyt hoitolassa ja toimii nykyään Pyhtään Lintuhoitola ry:n toiminnanjohtajana. Myös Hokkasten toinen tytär Jonna Hokkanen on ollut usein hoitolassa apuna.
”Yksin en olisi tähän pystynyt. Kun lintuja on tuotu öisin tai juhlapyhinä hoidettaviksi, olemme ottaneet niitä väliaikaisesti myös kotitilallemme”, Arto sanoo.
Hän kertoo olevansa hyvin tyytyväinen siitä, että hänen tyttärensä on jatkanut hänen jälkeensä hoitolan vastaavana lintutalonhoitajana.
”Lintujen hoitaminen on työtä, mutta myös kutsumusammatti ja asialle omistautumista vaativa elämäntapa. Ihan jokainen ei tähän kykenisi.”
Eläintenhoitajaksi opiskellut Marjaana hoiti jo aivan lapsena lokinpoikasia ja marssi nuorten hanhien edellä pitkin kotitalonsa pihamaata.
”Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan olla tekemisissä luonnonvaraisten lintujen kanssa”, Marjaana sanoo.
Hän kuitenkin myöntää vielä hieman arastelevansa vastuutaan koko hoitolan toiminnasta. Lintujen hoidon, noudon ja vastaanottamisen lisäksi toimenkuvaan kuuluu asiakaspalvelu, puhelinkonsultointi ja toimistotehtävät.
”Onneksi isä ei malta edes eläkkeellä pysyä pois hoitolasta vaan on tukemassa ja neuvomassa. Arto ei jätä minua eikä varsinkaan lintuja pulaan.”
Hyljeksitty reppana
Tarkkailuluokaksi nimetylle lintuhoitolan allasosastolle on sijoitettu viisi nuorta laulujoutsenta. Neljä niistä uiskentelee altaassa edestakaisin, kunnes Marjaana Hokkasen kanssa hoitolassa työskentelevä klinikkaeläinhoitaja Minna Ryth alkaa huuhdella letkulla altaan reunoja.
Joutsenet tunkevat innostuneina vesiryöpyn alle. Linnut ottavat uidessaankin suihkun.
Viides joutsen kyhjöttää kuitenkin yksin nurkassa. Arto Hokkanen kertoo, että poikueissa on usein yksi heikompi yksilö, jota muiden poikasten lisäksi myös emolinnut hyljeksivät, jotta niillä riittää energiaa ja aikaa voimakkaampien poikasten hoitamiseksi.
”Usein nämä heikot reppanat kuolevat tai emolinnut saattavat jopa ottaa ne hengiltä.”
Ryth tarjoilee nurkassa pysyvälle joutsenelle ruoan nokan alle ja vahtii, etteivät muut linnut pääse syömään sen annosta.
”Täällä sillä on mahdollisuus selviytyä. Toivottavasti se on keväällä yhtä roteva ja rohkea kuin sisaruksensa ja pääsee niiden mukana vapauteen”, Ryth sanoo.
Operaatio parkkihallissa
Pyhtään lintuhoitolan kiivain sesonki ajoittuu loppukevään ja kesän poikasaikaan. Loukkaantuneita lintuja ja orvoiksi jääneitä poikasia toimittavat hoitolaan yksityisten ihmisten lisäksi esimerkiksi Kymenlaakson pelastuslaitos, merivartiosto ja tullin työntekijät.
”Otamme lintuja vastaan kellon ympäri. Jos lintu vaatii noutamista, annamme sen löytäjälle hoito-ohjeita siihen saakka, kunnes pääsemme itse paikalle”, Marjaana Hokkanen kertoo.
Hänen isänsä on liki kolmen vuosikymmenen aikana pelastanut lukemattomia poikueita. Kun haapanaemo jäi lähellä kotkalaista ostoskeskusta auton alle, Arto haki marketin parkkihalliin turvaan taapertaneet poikaset hoitolaan.
Haminassa talitiainen oli pesinyt portinpieleen koristeeksi laitetun vanhan polkupyörän satulalaukkuun.
”Eräänä yönä pyörä varastettiin. Kun omistaja löysi sen sitten melko läheltä kotiaan, hän huomasi myös emonsa hylkäämät poikaset satulalaukussa. Nekin linnut kasvatimme aikuisiksi ja päästimme luontoon.”
Arton mielestä on parempi antaa lintujen elää terveinä luonnossa kuin pelastaa niitä.
”Kylmää sydäntä, kun näkee rantavedessä kymmenen sorsan untuvikkoa kiertämässä kuollutta emoaan.”
Taistelua toimeentulosta
Kun häkit on siivottu, juomavedet vaihdettu ja linnut ruokittu, hoitolassa aletaan valmistaa linnuille jo seuraavan päivän aterioita. Marjaana Hokkanen ja Minna Ryth pilkkovat silakoita, salaatteja, kaalia, leipäjuustoa ja porsaan sydämiä.
”Sydämet ovat hoidossa olevien haukkojen ja pöllöjen herkkua. Niille on myös varattu rasiallinen hiiriä, ja pakastimessa on tilhi, joka menehtyi törmätessään ikkunaan”, Marjaana kertoo.
Pyhtään lintuhoitola saa suurimman osan lintujen ruoasta lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä. Hoitolan puolesta järjestetään myös keräyksiä. Ympäristöministeriö rahoitti hoitolan toimintaa vuoteen 2012, minkä jälkeen vastuu siirtyi Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri ry:lle. Vuodesta 2018 lähtien hoitola on toiminut omana yhdistyksenään.
Arto Hokkanen kuvailee hoitolan viimeisiä vuosia taisteluksi toimeentulosta.
”Kokonaiskustannukset ovat noin 100 000 euroa, ja vähimmillään hoitolan julkisen rahoituksen tuki on ollut 40 000 euroa. Lahjoitusten avulla ja talkoilemalla on kuitenkin pärjätty.”
Pyhtään Lintuhoitola ry:llä on tätä nykyä yli 700 kannatusjäsentä. Loppuvuodesta Suomen eduskunta myönsi hoitolalle joululahjaksi 60 000 euron toimintarahan, ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys muisti Artoa vuoden 2025 Eläinsuojelun Topelius-palkinnolla.
”Joululahjaraha tulee todellakin tarpeeseen, ja tunnustus hivelee mieltä”, Arto sanoo.
”Mikään ei kuitenkaan vastaa sitä tunnetta, kun pääsee vapauttamaan parantuneen linnun. Sillä ei ole väliä, onko se pöllö tai pulu. Meille kaikki linnut ovat samanarvoisia.”
Hoidokkien rauha
Sähisevä nuori kyhmyjoutsen rauhoittuu häkkiinsä, painaa nokkaa siipensä suojaan ja nukahtaa. Orrellaan jylhänä istuva, silmänsä loukannut mehiläishaukka kallistelee päätään. Hanhiparvi on alkanut pulista.
Marjaana Hokkanen varmistaa vielä, että karkailemaan taipuvaiset siilit ovat häkissään ennen kuin hän sulkee hoitolan oven.
”Linnut ja siilit hoidetaan ja ruokitaan, mutta muuten ne saavat olla omissa oloissaan, etteivät ne leimaannu liikaa meihin hoitajiin”, hän sanoo.
Arto Hokkanen ei ole malttanut lähteä hoitolasta vaan istuu yhä toimiston pöydän takana. Aivan kuin hän odottaisi, että puhelin pirahtaisi merkiksi siitä, että uusi lintu on avun tarpeessa. Milloin Arto aikoo todella lopettaa linnuista huolehtimisen?
”Kun kuolen, käyn vielä hoitamassa linnut, ja vasta sen jälkeen minut saa haudata.”