Linda asuu avaruusasema Ypsilonilla. Koulussa hänen neljä parasta kaveriaan ovat kotoisin eri planeetoilta, joiden olosuhteisiin heidän lajinsa ovat sopeutuneet erilaisilla ominaisuuksilla. Hiiu leijuu ilmassa, Blubbo on enimmäkseen nestettä ja niin edelleen.
”Hahmot edustavat elementtejä maa, tuli, vesi ja ilma, jotka ymmärrettiin alkuaineiksi antiikin Kreikassa. Mielessäni oli myös alkemistien viisikanta, jossa elementtien lisäksi ylin sakara on ihminen eli Linda”, Jukka Heiskanen taustoittaa.
Heiskanen (s. 1963) on käsikirjoittanut Linda ja avaruuskaverit -sarjan ensimmäisen osan Varjonheittäjät, jossa Linda panee kaveriensa kanssa kuriin avaruusaseman rötösherran.
Lukijan ei tarvitse tuntea antiikkisia asioita, mutta niiden pohjalta ajatus tarinasta alkoi itää Heiskasen päässä yli kymmenen vuotta sitten.
Matka valmiiksi sarjakuva-albumiksi oli pitkä ja mutkainen.
”Kuvittaja ja lastenkirjailija Pasi Pitkänen ehdotti minulle kirjan tekemistä. Kirjoitin synopsiksen, mutta Pasi ei ehtinytkään yhteistyöhön. Ajatus tuntui kuitenkin niin kelvolliselta, että halusin tehdä sen.”
Heiskanen värväsi kuvittajaksi espanjalaisen César Feriolin (s. 1959), joka on piirtänyt Disney-sarjakuvia 1970-luvun lopulta saakka. He tunsivat toisensa, koska Heiskanen työskenteli Aku Ankka -lehdessä 17 vuotta, päätoimittajana 2003–2011.
Heiskasen päätoimittajakaudella lehden levikki kävi huipussaan, yli 320 000:ssa. Sen jälkeen Heiskanen tuotti peliyhtiö Roviolle sarjakuvaversiota Angry Birds -pelin hahmoista.
”Pelissähän on vain lentäviä palleroita”, Helskanen sanoo.
”Niille piti luoda maailma ja persoonallisuudet. Pääsin luomaan sitä kaikkea tyhjästä roviolaisten kanssa. Ankassa käsittelin enimmäkseen valmiita sarjakuvia.”
Ferioli on piirtänyt tuhansia sivuja Disney-sarjakuvien maailmaa. On jännä huomata, kuinka Lindan ja avaruuskaverien ilmeet ja ruumiinkieli muistuttavat ankkoja, vaikka hahmot ja ympäristö ovat ihan muuta.
”Halusin ankkatyyliä, ja siksi valitsin Feriolin. Minunkin esikuvanani ankkamestari Carl Barks on omaa luokkaansa”, Heiskanen kertoo.
Vaikka Heiskasella ja Feriolilla on vankka kokemus lastensarjakuvista, Varjonheittäjät on molemmille ensimmäinen oma teos. Heiskanen arvelee, että mahdollisuus tehdä uutta ja omaa oli yksi syy, joka sai Feriolin mukaan hankkeeseen, vaikka palkkio ei ollut lähelläkään ankoista vakiintuneesti maksettavaa.
Lindan avaruusasema tuo mieleen myös Jean-Claude Mézièresin ja Pierre Christinin klassikon Avaruusagentti Valerianin seikkailut.
”En ole intohimoinen scifin harrastaja, vaikka tunnenkin lajityypin klassikot. Olen varmasti pöllinyt Valerianista asioita samaan tapaan kuin George Lucas Tähtien sotaan”, Heiskanen tunnustaa auliisti.
”Lajityyppi tarjoaa hyvät puitteet tehdä kaikenlaista.”
Heiskasen mukaan Lindan ja avaruuskaverien tarinassa on myös ihmesadun perinteinen rakenne. On päähenkilö, joka kohtaa tehtävää suorittaessaan auttajia ja vastustajia.
”Lastentarinoiden rakenne ja kerronta on aika selvästi mielessä, kun olen tehnyt niiden kanssa töitä niin pitkään.”
Linda-sarjan ensimmäinen tarina pysyi pitkälti samana koko prosessin ajan. Muoto sen sijaan muuttui täysin. Ensin Heiskanen ja Ferioli tekivät tarinasta kuvakirjan melkein valmiiksi.
”Luulin, että lastenkirjoilla olisi ollut kysyntää, mutta kustantamo halusikin sarjakuvan. Se sopi tietysti minulle hyvin, mutta innoissamme olimme tehneet turhaa työtä.”
Aikoinaan sarjakuvat miellettiin lastenkulttuuriksi, mutta sitä ne eivät ole olleet leimallisesti enää ainakaan tällä vuosisadalla. Nyt lastensarjakuva näyttää palaavan. Jopa Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu on muuntunut välillä sarjakuvaksi.
”Suurin muutos oli, että tekstiä tuli vähemmän, kun asioita kerrottiin enemmän kuvilla”, Heiskanen sanoo.
”Sarjakuva on taloudellinen väline. Mukaan mahtui lisää hahmoja.”
Heiskanen on jo käsikirjoittanut sarjan toisen osan. Siinä Linda ja hänen kaveriporukansa lähtevät avaruussukkulalla luokkaretkelle.
César Ferioli ja Jukka Heiskanen: Linda ja avaruuskaverit – Varjonheittäjät. 48 sivua. Otava, 2026. Ilmestyy 15.1.2026.
Oikaisu 3.1.2026 klo 20.58: Jukka Heiskasen päätoimittajakaudella Aku Ankan levikki oli yli 320 000, ei yli 32 000, kuten tekstissä aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.
