Kotilieden toimituspäällikkö Aino Loikkanen on saanut paljon iloa uudesta taidostaan.
Kerroin itselleni vuosia, etten osaa tai voisi tehdä käsitöitä. Katsoin ystäväni seuraamia neuleohjeita ruutupiirroksineen ja ajattelin näkeväni salaista koodikieltä.
Sitten tuli vuosi 2024. Perhe oli viikonlopun poissa, iltameno peruuntui, ja some syötti kuvavirtaan virkattuja isoäidinneliöitä, joista syntyisi villatakki. En tiedä, miksi juuri tuona iltana ajattelin, että kyllä minä tuon oppisin tekemään. Seuraavana päivänä ostin satasella lankaa ja koukut ja opettelin virkkaamaan Youtuben ohjevideoiden avulla. Vuoden aikana villatakki, toinen ja vielä pari muutakin valmistui virkkaamalla.
Päättyvänä vuonna 2025 otin haltuun neulomisen. Youtube oli apuna tässäkin, mutta virkkaamisen jälkeen homman jujusta sai kiinni jo paljon nopeammin.
Uuden taidon oppimisessa vaikeinta on aloittaminen vielä aikuisenakin. Sen tajuaminen ja vaikeuden tunteen sietäminen on rankkaa. Aikuisena on tottunut jo osaamaan. Pinnistely uutta opetellessa tekee kuitenkin hyvää!
Lue myös Kotiliesi.fi: Inka ja Heli yhdistävät kaksi harrastustaan, käsityöt ja lukemisen tavalla, josta on maailmalla syntynyt ilmiö
Nyt jo naurattaa, että tähän mennessä vaikeimman virkatun alpakkavillapaitani tein kahteen kertaan. Toiveikkaana en luovuttanut, vaikka paidan mitat kertoivat sen valmistuvan aivan liian suurikokoiseksi. Epäonnistumisen jälkeen sinnikkyys (tai ylpeys) ei antanut lupaa jättää paitaprojektia sikseen. Tein paidan alusta asti uudelleen. Palkintona oli voittajafiilis ja ihana omin käsin tehty vaate.
Käsityötaidot ovat tuoneet iloa, mutta suurimpana uskallusta ja halua tarttua vaikeilta tuntuviin asioihin. Tekemällä oppii!
Pääkirjoitus on julkaistu Annan numerossa 01/26
Sinua voi kiinnostaa myös:
.jpg)
