”Kauhea ryöstömurha Alatemmeksessä” (Helsingin Sanomat 4.9.1913). ”Pohjanmaa rosvojen vallassa – Alatemmeksen postiaseman hoitaja tyttärineen murhattu” (Turun Sanomat 4.9.1913). ”Postiasema ryöstetty Ala-Temmeksessä – Postinhoitajatar ja hänen tyttärensä surmattu” (Aamulehti 4.9.1913).
Sanomalehtien otsikot ympäri Suomea huusivat Ala-Temmeksen järkyttävistä tapahtumista syyskuussa 1913.
Veriteko tapahtui tiistai-iltana syyskuun 2. päivä 1913. Tapahtumapaikka oli Limingan osuuskaupan Ala-Temmeksen sivuliike, jonka yhteydessä toimi myös paikallinen postiasema.
Osuuskaupan hoitajatar Katri Pehkonen osallistui illalla kokoukseen Temmeksen nuorisoseuran talolla. Noin kello 23.30 hän palasi seuralaisineen kotiinsa kaupalle, jossa kenties postinhoitaja Anna Siiri ja tämän 15-vuotias tytär Briita nukkuisivat jo omassa huoneessaan.
Sisälle hiipiessään Pehkosen jalka osui pimeässä johonkin pehmeään. Valoa saatuaan he näkivät Annan makaavan kuolleena lattialla. Heti oli selvää, että hän oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Kauhistuneena he ryntäsivät kertomaan asiasta naapureille. Oulun poliisilaitokselle tehtiin pikaisesti ilmoitus. Lähialueen väki suuntasi joukolla tapahtumapaikalle ja löysi myös Briitan murhattuna.
Oulusta lähti automobiililla kolme etsivää ja kaksi poliisikoiraa kohti Ala-Temmestä. He saapuivat perille kello neljä aamulla ja käynnistivät välittömästi syyllisen etsinnät. Koirat saivatkin vainun, mutta tovin juostuaan ne kadottivat jäljen.
Limingan nimismies Sakari Lehtonen saapui paikalle kello seitsemän aamulla. Tutkimusten jälkeen tapahtumien kulku alkoi hahmottua.
Anna oli ilmeisesti kuullut koputusta ja mennyt avaamaan oven. Sen luona häntä ammuttiin neljästi. Yksi laukaus osui ohimoon ja kolme rintaan tai kylkeen. Kuolema seurasi todennäköisesti välittömästi.
Laukaukset kuultuaan Briita on kenties yrittänyt paeta, mutta murhaaja on saanut hänet kiinni. Briita löydettiin kuolleena kaapista tyhjän kassalaatikon kanssa. Häntä oli ammuttu ohimoon ja rintaan. Pahantekijä sai saaliiksi muutaman sadan markan saaliin.
Kalevassa uutisoitiin Ala-Temmeksen kaksoismurhasta jo tapahtumaa seuranneena päivänä 3.9.1913.
Kuva: Kaleva 3.9.1913
Seuraavina päivinä suoritettiin massiivinen etsintäoperaatio, johon osallistui virkavallan lisäksi kolmen kunnan kansalaisia. Nimismies määräsi, että Tyrnävällä, Temmeksessä ja Limingassa on joka talosta osallistuttava murhaajan etsintöihin.
Kalevassa 4.9.1913 kirjoitetaan, että ”wahwasti aseistettuina kierteleekin nyt näissä pitäjissä pitkin metsiä satoja miehiä ja on heidän määrätty pidättämään kaikki epäilyttäwät ja passittomat henkilöt”. Paikalliset osallistuivat etsintöihin mielellään, sillä tapaus herätti yleistä kauhua ja suuttumusta.
Poliisi kuulusteli lukuisia henkilöitä, varsinkin ilman työpaikkaa kulkevia joutomiehiä. Limingan osuuskauppa ja alatemmesläiset lupasivat tuntuvan palkkion sille, jonka ansiosta syyllinen saadaan kiinni.
Tutkimuksia jatkettiin taukoamatta. Hiljalleen silmukka alkoi kiristyä syyllisen ympärillä.
Tutkimuksia jatkettiin taukoamatta. Hiljalleen silmukka alkoi kiristyä syyllisen ympärillä.
Muutaman päivän kuluttua saatiin lukea lehdistä, että poliisi on vanginnut kaksi henkilöä. Pyhäjoella pidätettiin Putaan Sutkiksi kutsuttu työmies Otto Jauhiainen ja Haaparannalla vankikarkuri Antti Heikkinen, joka oli kotoisin Utajärveltä.
Jauhiaisella oli pitävä alibi, mutta Heikkisen osalta epäilyt vahvistuivat.
Todiste toisensa jälkeen alkoi viitata hänen syyllisyytensä suuntaan. Esimerkiksi Heikkisen pistoolilla tehtyjen koeammuntojen hylsyt täsmäsivät murhapaikan hylsyihin, joissa oli ollut tavallisuudesta poikkeavia jälkiä. Lopulta näyttö oli niin vahvaa, että tekijästä ei ollut epäselvyyttä.
Annan ja Briitan hautajaisista tuli vaikuttava surujuhla. Paikalliset saapuivat sankoin joukoin Limingan hautausmaalle 12.9.1913 kunnioittamaan julman henkirikoksen uhreja.
Kalevassa kirjoitettiin, että ”näin suurenmoista kunnianosoitusta ei Limingan hautausmaalla ole wielä kenellekään muille tapahtunut”.
Aikansa tavan mukaan näin merkittävästä murhauutisesta tehtiin oma arkkiveisu. Ensimmäinen säkeistö tuntemattomaksi jääneen riimittelijän tekstistä kuuluu näin:
Taas Pohjanmaalla tehty on
Kauhea verityö.
Kun kaksi naista kuolohon,
yks´ ihmispeto lyö.
Murhaajan epäiltiin saavan jopa kuolemantuomion. Kihlakunnanoikeus piti syyllisyyttä selvänä, vaikka tunnustusta ei Heikkiseltä herunut. Oikeudenjakajat päätyivät elinkautiseen kuritushuonetuomioon.
Heikkinen vapautui aikanaan vankilasta ja eli loppuelämänsä kotikuntansa hoidokkina. Kerrotaan, että hän kärsi lopun ikäänsä ankarista tunnontuskista, erityisesti nuoren Briitan surmaamisen vuoksi.
Lähteet: Keränen, Pekka 2003: Tuulimaa – Limingan kotiseutukirja; Kansalliskirjaston digitaalisessa aineisto: Aamulehti 4.9.1913, Helsingin Sanomat 4.9.1913, Turun Sanomat 4.9.1913, Kalevat 3.9.1913, 4.9.1913, 5.9.1913, 6.9.1913, 9.9.1913, 13.3.1913.