Näyttelijä Joonas Saartamo avaa turhautumistaan maailmantilasta ja tv-alasta

20251105, Helsinki. Munkkivuori ja Pasilan Myrkky pressipäivä. Kuvassa Joonas Saartamo.
Timo Korhonen

Näyttelijä kokee turhautumista monista asioista.

Elisa Viihteen alkuperäissarja Pasilan Myrkky sai jatkoa 1. tammikuuta Ruudussa.

Videolla Pasilan myrkky- ja Munkkivuori-sarjan tekijät muistelevat lapsuuttaan. 

dekkariin pohjautuvassa Pasilan Myrkky – Joni -draamasarjassa rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen ( ) kollegoineen tutkii kahden jengipomon murhaa.

Uudella kaudella ovat mukana muun muassa näyttelijät , , , , , , ja .

– Sarjan hahmoni on vartija, joka kokee jonkinlaista alemmuuskompleksia. Hänellä ei ole riittäneet rahkeet poliisiksi, ja varmaan saa kuulla suunsoittoa kavereilta ja kollegoilta.

– Hahmoni on aika estynyt, ehkä turhautunutkin omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan. Hän haluaisi muutosta, mutta en usko, että hän on hirveästi tehnyt työtä itsensä kanssa, näyttelijä Joonas Saartamo kuvailee rooliaan.

– Pyrin tekemään töitä, jotka resonoivat, joissa löydän havainnon ihmisyydestä ja elämästä ja koen, että se antaa katsojille tunnekokemuksia laidasta laitaan, Joonas kertoo.
Ilona Savola/Sanoma

Näyttelijän silmin vartijan rooli on suhteellisen pieni mutta tärkeä monitasoisessa tarinassa.

– Siinä käsitellään muun muassa eri ihmis- ja ammattiryhmien sisällä olevaa rasismia.

Turhautumista maailmaan

Jos yhteiskunta turhauttaa Pasilan Myrkyn vartijaa, herättää se ajoittain saman tunteen Joonaksessa. 

– Ehkä tämä on naivismia, mutta minusta tuntui, että maailma oli menossa kohti valoisampaa tulevaisuutta. Meillä oli aika, jolloin sotia oli vähemmän kuin koskaan maailmanhistoriassa.

– Nyt on otettu isoja taka-askelia nimenomaan rasismin, vähemmistövihan ja ylipäätään vihapuheen, fasismin, denialismin ja ilmastonmuutoksen aihealueissa, Joonas harmittelee.

Metsäkävelyt, avantouinti, liikkuminen ja tyttären kanssa touhuaminen ovat Joonakselle arjen tärkeitä hetkiä.
Ilona Savola/Sanoma

Vaikka maailmantila on mikä on, ei näyttelijä halua vaipua epätoivoon.

– En voi olla kuin tässä hetkessä, ja tässä hetkessä minulla on kaikki hyvin. On hetkiä, joissa olen hyvin onnellisessa asemassa. 

Joonakselle turhautumisessa on myös hyvä puoli. Se kertoo, että ihminen yhä välittää ympärillään olevista tapahtumista ja ihmisistä.

– Eniten minua harmittavat ihmiset, joita ei kiinnosta. Haluan, että maailma ja ihmiset kehittyvät, hän toteaa.

Avoin ja vapaa ilmapiiri

Urallaan Joonas on tehnyt rooleja, joihin valmistautuminen on ollut oma työnsarkansa. Joskus on harjoiteltava uusi kädentaito, kieli tai instrumentin soitto.

– Tässä oli hyvin vähän vartijan toimenpiteisiin liittyviä asioita. Ei siis mitään niin kokonaisvaltaista kuin Tuntemattoman sotilaan Lahtiseksi hypätessä tai Menolippu Mombasaan -leffan syöpäpotilaan elämäntilanteesta sisäistettäviä asioita.

Pasilan Myrkyn työryhmää Joonas kehuu hienoksi. Hän nostaa esille eritoten muiden huomioimisen ryhmän sisällä.

– Olen onnellinen siitä, että enemmän ja enemmän on keskustelua turvallisesta tilasta, toisten huomioimisesta ja siitä, ettei hierarkia niin paljon väärällä tavalla loisi painetta.

– Meillä oli hyvä ilmapiiri. Keskustelu on vapaampaa ja avoimempaa, näyttelijä iloitsee.

Joonas nauttii eritaustaisten kollegojen kanssa työskentelystä. Kohtaamiset synnyttävät hyvää yhteiskunnallista keskustelua ja tuo toisen ihmisen arkitodellisuuden lähemmäksi. Kuvasssa Joonaksen vastanäyttelijänä toiminut Fadi El Tabakh.
Ilona Savola/Sanoma

Yksi Pasilan myrkyn rikkauksista Joonakselle oli ihmisten moninaisuus.

– Meillä oli eritaustaisia ja eri kulttuureista olevia ihmisiä. Kun meidät tuotiin työpaikalla yhteisen maalin ja päämäärän eteen, toimme myös elämämme siihen. 

– Siinähän oppi tosi paljon, miten eri ihmiset toimivat arkisissa tilanteissa. Näiden lahjakkaiden ja mielettömien tyyppien kanssa olisi kiva näytellä tulevaisuudessakin.

Pasilan Myrkky – Joni alkaa torstaina 1. tammikuuta Ruudussa.