Puut paukkuvat Viinivaaran erämaa-alueella, muuten metsä on hiljaa. Isohete-lähteen pohjalla olevista hiekkasilmistä purkautuu kirkasta pohjavettä. Ääntä ei kuulu, vaikka vettä pulppuaa railakkaasti – kuin joku kyynelehtisi ilosta tai surusta maan uumenissa.
Oululainen valokuvaaja Teija Soini kiinnittää kameransa kolmijalkaan. Muutama sata metriä kävelyä, kantohanki ja tallattu polku ovat kuljettaneet kuvaajan kiehtovan luonnonilmiön äärelle.
Soini on ihastunut lähteisiin. Ihastus alkoi, kun hän kuvasi lähteitä Jenni Räinän kirjaan Veden ajat. Silloin kuvattiin sekä Kaavilla Pohjois-Savossa että Viinivaarassa.
– Näin silloin isoja lähteitä ensimmäistä kertaa aidosti, Soini kertoo.
– Ne olivat vain niin kauniita. Minua alkoi kiinnostaa, kuinka vähän lähteitä tunnetaan ja huomioidaan.
Isohetteen päädyssä pulppuaa vieri vieressä toistakymmentä lähteen hiekkasilmää.
Kuva: Teija Soini
Eläviksi koetut lähteet ovat kautta aikojen ruokkineet ihmisten mielikuvitusta ja synnyttäneet uskomuksia.
Lähteiden vesi purkautuu pintaan ruhjeiden ja huokoisten maakerrostumien kautta.
Tieto-Finlandia -ehdokkaana olleessa Räinän kirjassa kerrotaan, että keltit kuvailivat erityisiä luontokohteita – kuten lähteitä – ”ohuiksi paikoiksi”.
Uskottiin, että niissä yhteys maailmojen välillä olisi ohuempi kuin muualla.
– Kasveille ja eliöille lähde on kuin toinen universumi, Soini toteaa.
”Olen ihan varma, että kaikki eivät ole nähneet näitä lähteitä.”
Räinän kirjassa Soinin kuvat ovat mustavalkoisia. Omaa näyttelyprojektiaan varten hän kuvaa sekä still-kuvia että videoita veden alta ja päältä värillä.
Kesäisen lähteen sisältä vedenalaisella kameralla kuvatulla videolla avautuu mielikuvituksellinen maisema, joka hehkuu keltaisena ja vihreänä. Näkymä lähteen pinnan alta muistuttaa kiehtovalla tavalla avaruudesta otettuja kerroksellisia astrokuvia.
Leviin ja lehtivarsiin kiinnittyneet pienet vesikuplat näyttävät aidoilta helmiltä.
Satusetä Sakari Topeliuksen tunnetussa kertomuksessa prinsessa Adalmina pudottaa haltijattarelta syntymälahjaksi saamansa helmen lähteeseen. Samalla hän kadottaa kauneuden, joka ylittää auringon säteilyn, rikkauden, joka syvyydessään on kuin meren äärettömyys, ja viisauden, joka on terävämpi kuin pohjoistuulen viima.
Lähteen pohjalta kesällä otetussa Teija Soinin kuvassa leviin ja lehtivarsiin kiinnittyneet pienet vesikuplat näyttävät aidoilta helmiltä.
Kuva: Teija Soini
Teija Soini korostaa, kuinka lähde on kasveille ja eliöille kuin toinen universumi.
Kuva: Teija Soini
Kansan uskomusten mukaan lähteillä oli haltijansa. Niille annettiin uhrilahjoja maksuna vedestä.
Tämä ei ole pelkkä myytti, sillä lähteistä on löydetty esikristilliselle kaudelle ajoittuvia meripihkakoruja, pronssisia rintaneuloja, vanhoja rahoja ja keihäänkärkiä.
Lähteille on uhrattu myös leipää ja suolaa.
Oulun, Utajärven, Puolangan ja Pudasjärven välisellä erämaa-alueella sijaitsevalta Viinivaaran alueelta löytyy 26 avolähdettä ja saman verran tihkupintalähteitä. Alue on suojeltu Natura-kohde.
Isohete-lähteen päädyssä liehakoi toistakymmentä lähteensilmää. Nousevan talviauringon valo välkehtii veden kalvolla ja puro solisee vapaana, vaikka on pikku pakkanen.
– Kun pohjavesi nousee voimalla, se liikuttaa käpyjä ja muita vedessä olevia asioita, Soini toteaa.
–Vedenalaisissa kuvissa näkyy myös kaikenlaista eliötä.
Yhdessä alan tutkijan kanssa Soini on tunnistanut vedestä esimerkiksi surviaissääsken ja vesiperhosen toukkia, jotka kätkeytyvät pikkukivistä muodostuneeseen koteloon.
–Ne näyttävät vedessä pikku kepeiltä, tikuilta.
Kun hammasharjalla varovasti rapsuttaa lähteessä olevien kiven pintaa, vesinäytteissä tulee esiin pieneliötä, yksisoluisia piileviä, joita Soini on projektissaan kuvannut mikroskoopin avulla.
– Toukat kuoriutuvat ja lentelevät. Linnut syövät niitä. Lähteet ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja elon kehää.
Viinilän lähde on yksi Viinivaaran alueen isoimpia avolähteitä.
Kuva: Teija Soini
Ajomatka Isohetteeltä Hämyhetteelle ei ole pitkä. Hämyhetteellä Soini näki joulukuun alussa ahman tuoreet jäljet. Nyt läheiselle Hanganhetteelle johtavat kantapäästä kapenevat, isot, mutta jo kuluneet tassunjäljet.
Soini on käynyt kuvaamassa useita alueen lähteitä. Mutta ei läheskään kaikkia. Hän korostaa, että aikomuksena on edetä asiassa yhä syvemmälle.
– Tämä on pitkäkestoinen projekti, Soini sanoo.
Hänellä on tavoitteena vielä nauhoittaa ääntä lähteiden sisältä ja ehkä myös kuvata ihmisiä, joille lähteet ovat olleet merkityksellisiä tai tiivis osa heidän elämäänsä.
– Voi vinkata, jos tietää sellaisia ihmisiä, Soini pyytää.
– Mielellään kuulisin, jos ihmiset tietävät luonnontilaisia lähteitä muualtakin. Vaikka lähde on merkitty, sitä voi olla vaikea löytää kasvillisuuden alta. Vasta pieni osa maamme lähteistä on kartalla.
Teija Soini kaipaa erilaisia kertomuksia lähteistä. Hän toivoo tavoittavansa henkilöitä, joille lähteet ovat olleet merkityksellisiä tai tiivis osa heidän elämäänsä.
Kuva: Teija Soini
Lähteiden kauneus ja syvällisyys lumosivat valokuvaaja Teija Soinin. Kuvassa on lumihärmäinen Viinivaaran Hanganhete.
Kuva: Teija Soini
Melko kuivan näköisen Hämyhetteen reunalla könöttävän puun rungolla kasvaa eksoottisen näköistä raidankeuhkojäkälää, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Alueelta löytyy myös suojeltua lapinsirppisammalta.
Teija Soinilta on elokuussa tulossa lähteistä näyttely Oulun kirjallisuuden taloon.
– Koko projekti lähti siitä, että haluan näyttää ihmisille pienvesiä, kuinka tärkeitä, hienoja ja monimuotoisia elinympäristöjä ne ovat. Olen ihan varma, että kaikki eivät ole nähneet näitä lähteitä. Niitä pitäisi suojella, ja suojellaankin.
Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi joulukuun alussa valitukset Oulun Veden luvasta ottaa vettä Viinivaarasta. Pohjavedenotto rajataan yhteensä 6 400 kuutioon vuorokaudessa. Kalevan uutisessa (3.12.2025) kerrottiin, että Kiiminkijoen kalatalousalue aikoo hakea valituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta.