Mauno Kinnusen kirjaan ovat tutustuneet Sylvi, 10, Hulda, 9, Selma, 7, Iida, 6, Tilda, 4 ja Hilma, 2. Lukas Pearsall
Kouvolan Sanomat julkaisee uudelleen vuoden luetuimpia juttuja. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 3.8.2025.
Tänään 7:00
.jpg)
Mauno Kinnunen, 49, vitsailee olevansa mahdollisesti Kouvolan lapsellisin isä. Hänellä on nimittäin kuusitoista lasta.
Se tarkoittaa, että kaupasta haetaan kerralla 20 litraa maitoa ja 8 litraa jogurttia, syli on usein täynnä ja leukoja perhe vetää yhteensä 74.
– Vain puhtaat laskettiin, Kinnunen sanoo.
Hän on työskennellyt Kouvolassa röntgenhoitajana vuodesta 2001. Kaiken elämän lomassa hän on kirjoittanut kuvakirjan lapsille.
– Muuta en olisi ehtinytkään, Kinnunen sanoo.
Melko vähän tekstiä sisältävän kuvakirjan juonta oli nimittäin mahdollista työstää, vaikka silitteli pientä uneen tai haki halkoja. Lapsista kymmenen asuu vielä kotona.
Mauno Kinnunen on 49-vuotias suurperheen isä Voikkaalta. Lukas Pearsall
Kirjan nimi on Rauhalan mummu lastenhoitajana. Humoristinen tarina sai alkunsa, kun lasten hauskat sanomiset jäivät pyörimään isän mieleen.
Juoni nojaa väärinkäsitykseen. Vaikka lapset kiljuvat, että mummuki tipahti, kyseessä on onneksi vain muki. Lastenhoitajaksi saapunut Rauhalan mummu on turvassa.
Silti paikalle saadaan niin kiinteistönhoitaja kuin pelastuslaitoskin.
Vitsi mukista ja mummusta on elänyt Kinnusten perhearjessa vuosikaudet. Jos esikoisteos menestyy, Kinnusella on puhelimessaan oivalluksia ainakin neljän kirjan verran.
Kirjoittaminen on isälle omaa aikaa.
– Se on luovaa työtä, jonka aikana saan olla omien ajatusteni kanssa.
Perheen lapset ovat 2–24-vuotiaita. Kuusi vanhinta asuu jo omillaan. Omaa aikaa ei suurperheen isällä juuri muuten ole, vaikka lestadiolaisperheen lapset osallistuvatkin kotitöihin.
– Lapset esimerkiksi pesevät pyykit. Olen joskus laskenut, että he ovat pesseet meillä tuhat koneellista.
Pyykkikone pyörii keskimäärin kaksi kertaa päivässä.
18-vuotias Elli Kinnunen kuvitti isänsä esikoiskirjan. Henna Mäkelin
Kinnunen työsti tekstiä kirjoittamalla arjen lomassa tekemänsä oivallukset puhelimen muistioon.
– Tein koko kirjan kännykällä.
Pöytäkonetta hän käytti ainoastaan kirjastossa, kun naputteli apurahahakemuksen Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiölle.
4 000 euron apuraha tuli. Ja sitten se meni.
– Meiltä hajosi kaksi autoa. Rahat menivät korjauksiin.
Se oli tavallaan lahja. Jos kirjaa ei olisi syntynyt, apuraha olisi pitänyt palauttaa. Kinnusen oli pakko ponnistaa teos maailmaan.
Kinnunen kustansi kirjansa itse
Kinnusen esikoiskirja on ilman kustantamon apua tehty omakustanne. Kustannusprosessin hän otti haltuun omakustantajille suunnatulla verkkokurssilla.
Kinnunen kyllä etsi kustantajaa jonkin aikaa, mutta vastausjonot olivat turhauttavan pitkät.
Kustannusmaailmassa on tavallista, että vastauksen saaminen kestää puoli vuotta tai kauemminkin.
Apurahan yli menevät kulut Kinnunen pulitti omasta pussistaan. Painokustannuksia kertyi 5 000 euroa. Kirjan kuvitti Jyväskylässä opiskeleva tytär Elli Kinnunen, 18, jolle isä maksoi korvauksen. Taiton teki perhetuttu.
Markkinoinnin Mauno Kinnunen hoitaa itse. Myytävää riittää, sillä kirjan ensipainos on 2 000 kappaletta.
Verkkosivutkin ovat Kinnusen käsialaa.
– En tiennyt sellaisten tekemisestä etukäteen mitään.
Kirjaa voi tilata verkkosivujen kautta. Kirjastoista sitä ei voi vielä lainata.
Lukas Pearsall
Itse tekemisen periaate elää perheessä vahvana. Osa lapsista tienaa taskurahaa 4H-yrittäjänä. Sellaiseksi pääsee, jos on yli 13-vuotias ja suorittaa järjestön yrittäjäkurssit.
4H-yrittäjä voi esimerkiksi valmistaa ja myydä koruja, leipoa tai hoitaa koiria.
Kinnusen perheen lapset ovat muun muassa poimineet mustikoita. Marjoja saa myydä, kunhan on ensin poiminut perheen tarpeisiin tietyn litramäärän. Se lasketaan jakamalla oma ikä kahdella.
– Meillä lapset nimenomaan haluavat myydä marjoja. Mikään pakko ei ole tienata.
Kun perhe kävi tänä vuonna ensimmäistä kertaa mustikassa, nelivuotias Tilda ei olisi millään suostunut lähtemään metsästä.
– Jouduin sanomaan, että nyt pitää oikeasti lähteä, kello on jo paljon.
Kinnusen perhe kokoontui kuvaan tänä kesänä hääjuhlassa. Kuvassa vasemmalta oikealle Elli, Tilda, Väinö, Iida, Alma, Artturi, Mauno, Hilma, Selma, Päivikki, Aapo, Jenna, Eetu, Sylvi, Oskari, Hulda, Fanni, Siiri ja Aino. Sonja Huhdanpää
Omat lapset antoivat palautetta
Terassille tepastelee Iida, 6. Kädessä on jäätelö, huulilla hymy. Pian pöydän äärellä pyörii kuusi nuorinta lasta.
Perheen äiti Päivikki, 47, luki kirjan lapsille ensimmäistä kertaa sinä iltana, kun kirjalaatikot saapuivat kotiin.
Minkälaista palautetta esikoiskirjailija on saanut lapsiltaan?
– Iida, mitä ajattelit mummu-kirjasta, Kinnunen kysyy.
– En kerro, Iida sanoo niin veikeästi kuin kuusivuotias vain voi.
Kun isä poistuu hetkeksi sisälle kuultuaan avunpyynnön, Iida kertoo mielipiteensä.
– Tykkäsin siitä, kun paloauto ja ambulanssi ja sitten poliisiauto tuli paikalle sireenit päällä, hän sanoo.
Terassille palannutta Mauno Kinnusta hymyilyttää.
– Kun lukemisen jälkeen seuraavana päivänä mentiin kirjastoon, Tilda sanoi, että iskä, lainataan niitä mummu-kirjoja, Kinnunen sanoo.
Tildalla on ikää neljä vuotta.
– Ja Hilman ensimmäiset kolme sanaa peräkkäin olivat mummuki tipatti ikkunatta, hän jatkaa.
Hilma on perheen kaksivuotias kuopus ja kaikkien lemmikki.
Palaute on näin ollen ollut oikein kannustavaa.
Alla olevalla videolla Mauno Kinnunen lukee kirjaansa lapsilleen. Video käynnistyy painamalla kuvan päällä olevaa nuolta. Äänet saat päälle oikeasta alakulmasta.
Lapset lukevat paljon kirjoja sekä itse että toisilleen. Jos vanhemmilla on hoppu, he saattavat pyytää isompia lapsia lukemaan nuoremmille.
Melkein jokainen ilta Kinnusten kodissa päättyy iltasatuhetkeen.
Mauno Kinnunen kertoo lukeneensa vain vähän kirjoja, jotka on suunnattu aikuisille. Häntä kiinnostavat uutiset.
– Olen lukenut lapsesta saakka lehtiä ja lastenkirjoja.
Sylvi, 10, ja Hulda, 9, kertovat pitävänsä erityisen paljon heppakirjoista.
– Pupu on minun lempparieläin. Minä tykkään pupukirjoista, Iida kertoo.
Kinnusen perheen lapset lukevat paljon kirjoja sekä itse että toisilleen. Lukas Pearsall
Mauno Kinnunen on huomannut esimerkin voiman. Kun yksi lapsi tarttuu kirjaan, muut seuraavat perässä.
– Jos joku lapsista sanoo, että on tylsää, minä sanon, että lähdetään kirjastoon.
Kinnunen arvelee, että lapsikatraan hyvä koulumenestys on osaksi ahkeran kirjojen lukemisen ansiota. Tällä hetkellä Voikkaalla alakoulussa opiskelee neljä Kinnusta.
Joku on joskus ihmetellyt, miten suurperheessä riittää rakkautta. Silloin Kinnunen lainaa toisen suurperheen isän sanoja.
– Kun ekaluokkalainen tulee päivällä koulusta kotiin, jalat koskevat maata ensimmäisen kerran joskus iltapalan tienoilla.
Aina on joku, jonka sylissä on tilaa.