• D-äänteen käyttö vaihtelee Suomessa, mikä on haaste suomen kielen opiskelijoille.
  • D-äänne ei kuitenkaan välttämättä ole suurin haaste suomen kielen opiskelijoille.
  • Yleiskielessä d voi aiheuttaa päänvaivaa esimerkiksi astevaihtelussa.

D-äänne on perinteisesti tuottanut suomalaisille vaikeuksia, ja d-äännettä kohdellaan nykyisinkin hyvin kirjavasti eri puolilla Suomea.

Tämä käy ilmi myös Ylen ja Itä-Suomen yliopiston laajasta verkkokyselystä, jonka tulokset julkaistiin viime viikon tiistaina.

Koska d-äänteen käytössä on niin paljon vaihtelua, herää kysymys, miten sen käyttöä opetetaan suomea opiskeleville muunkielisille.

Kysyimme sitä Vantaan aikuisopiston koulutuspäällikkönä työskentelevältä Auli Suoniolta. Vantaalla puhutaan äidinkielenä yli 120 eri kieltä, ja Suonio on opettanut suomea vieraana kielenä lähes 30 vuotta.

Suonio kertoo, että opiskelija kohtaa d-äänteen erikoisuuksia jo opintojen alkuvaiheessa.

D – tai oikeastaan sen puuttuminen – tulee vastaan esimerkiksi numeroita opiskeltaessa. Puhekielessä se ei usein äänny numeroissa kah(d)eksan ja yh(d)eksän.

– Ehkä sitten myös opiskellaan se, että puhekielessä numerot menevätkin vähän eri tavalla.

Toinen nopeasti Suoniolle mieleen tuleva esimerkki on huudahdus näh(d)ään! Sen opiskelija saattaa kuulla vaikkapa ensimmäisen tunnin päätteeksi.

Näin Vantaalla sanottiin d-sanoja

Kävimme Vantaan Myyrmäessä kuulostelemassa, miten d-äänne kuuluu maahanmuuttajataustaisten puheessa.

Pyysimme ”tyylinäytteitä” suomea vieraana kielenä oppineilta vantaalaisilta.

Uzbekistanista lähtöisin oleva kirjastovirkailija Muhabbat Hasanova on asunut Suomessa 25 vuotta.

Hän on käynyt vain lyhyen suomen kielen kurssin ja oppinut puhumaan hyvää suomea käytännön elämässä.

Vaikka Hasanova on oppinut suomea puhumalla ja kuuntelemalla, d-äänne kuuluu selvästi, kun hän huikkaa nähdään. D kuuluu niin ikään, kun hän lausuu luvut kahdeksan ja yhdeksän.

Kymmenen vuotta Suomessa asunut virolainen Anneli Saar sen sijaan ääntää lukusanat puhekielisesti, ilman d-äännettä.

Kiinalaistaustainen Shuzhen Guo puolestaan kokee, että suomen kielessä on hankalampiakin äänteitä kuin d.

Hänestä esimerkiksi r-äännettä lausuttaessa kieli on vaikea saada värähtelemään suomalaisittain.

Astevaihtelu ja verbien taivutus isompi haaste

Alkuvaiheen opetuksessa ei Auli Suonion mukaan keskitytä niinkään siihen, jääkö d puhekielessä joskus pois, vaan siihen, miten sitä yleiskielessä käytetään.

Yleiskielessä d voi aiheuttaa päänvaivaa esimerkiksi astevaihtelussa, johon opiskelija törmää usein varhaisessa vaiheessa.

Yksi esimerkki tästä on vaikkapa katu-sanan taivutus (katu : kadulla).

– Silloin joudutaan miettimään d:n käyttöä ja sitä, että se vaihtelee t:n kanssa.

T:n ja d:n vaihtelu ei kuitenkaan ole erityisen ongelmallinen suomea opiskeleville, Suonio arvioi.

– Luulisin, että tämä ei sinänsä tuota haasteita. Tietysti osana astevaihtelua kyllä, koska astevaihtelu ilmiönä on iso ja monimutkainen.

D-äänteen vaihtelu tai puuttuminen puhekielessä ei välttämättä vaikeuta erityisen paljon kielen ymmärtämistä.

Suonion mukaan suurempia haasteita tuottaa esimerkiksi verbien taivutus, joka voi puhekielessä erota huomattavasti oppikirjojen malleista.

Myös yksittäiset murresanat tai vaikkapa stadin slangi voivat olla vaikeita ymmärtää, jos on opiskellut vain kirjakieltä.

Tällä videolla kuullaan erilaisia versioista lukusanoista suomea äidinkielenään puhuvilta.Opettaja sekoittaa yleis- ja puhekieltä

Oppimateriaalit eivät Suonion pitkän kokemuksen mukaan juurikaan keskity yleiskielen ja puhekielen eroihin.

Opettajien puhetapa sen sijaan vaihtelee myös opetustilanteissa. Harvalle opettajalle on luontaista puhua yleiskieltä koko ajan, Suonio pohtii.

Kun opettaja puhuu osittain puhekieltä, oppijat huomaavat, että opettaja puhuukin vähän eri tavalla kuin kirjassa on kerrottu.

– Nämä ovat hirveän hyviä tilanteita, joissa syntyy keskustelua kielen variaation eroista, Suonio kertoo.

Koska opettajat käyttävät myös puhekieltä, kukin omalla tyylillään, eri puolilla maata opetetaan käytännössä hieman erilaista suomea.

– Näin varmasti pitää tehdäkin, koska täytyyhän oppijan pystyä selviytymään siinä kieliympäristössä, missä hän asuu ja elää, Suonio painottaa.