”Sudet eivät ole petoja, vaara tai saalis. Sudet ovat yksilöitä”, kirjoittaja pohtii.
Vuosi 2026 alkoi verisesti. Jo ensimmäisenä vuorokautena tapettiin maassamme tusina sutta. Ja täysin syyttä.
Susi, eikä karhukaan, ole tappanut Suomessa ihmistä yli sataan vuoteen. He pelkäävät ja välttelevät ihmisiä. Susihavainnot ovat kasvussa, mutta ne eivät tarkoita vaaraa, vaan sitä, että metsiemme eläimiltä on riistetty metsä ja siten luontainen ravinnonlähde. Jäljellä on enää hedelmättömiä puupeltoja, joista metsäneläimet ovat pakotettuja lähtemään etsimään ruokaa ihmisasutuksilta.
Sudet tappavat Suomessa vuosittain sadoittain kotieläimiä ja koiria, ja jokainen näistä on toki ihmiselle harmistus. Mutta nämä muutamat sadat kuolemat eivät ole mitään siihen verrattuna, että me ihmiset tapamme Suomessa vuosittain yli 80 miljoonaa eläintä teurastamoilla – melkoinen kotieläinvahinko. Jos oikeasti välittäisimme kanssaeläjiemme hyvinvoinnista, eikö meidän pikemminkin tulisi puuttua tähän massateurastukseen?
Mikäli susien aiheuttamia kotieläinvahinkoja kuitenkin halutaan estää, on vähemmän verinen lähestymistapa sähköaitojen sekä kovaäänisten asentaminen, sekä luonnonvaraisten metsien suojeleminen.
Susien lisäksi metsästämme Suomessa lähes kaikkea, mikä liikkuu. Tämä, jos jokin, on luonnonvastaista. Parasta kannanhoitoa olisi turvata kaikille eläinlajeille Suomessa turvalliset elinolot, ja antaa peto- ja saaliseläinten sekä rajallisten resurssien itse tasapainottaa itsensä.
Sudet eivät ole petoja, vaara tai saalis. Sudet ovat yksilöitä, joilla on oma elämä, halu elää ja oikeus elää. Samoin myös kaikilla muilla eläinyksilöillä. Miksi emme käyttäisi suurta valtaamme lajienväliseen empatiaan sen sijaan, että alistamme kaikki muut lajit tahtoomme? Tätäkö ihmisyys on?
Asun Lapijoella, jossa metsästys on vauhdissa. Vetoan, älkää ampuko! Menkää kotiinne, rakastakaa läheisiänne ja kaunista luontoamme, älkääkä lisätkö maailmaan väkivaltaa ja tuskaa.
Tiia Mattila
Eurajoki
Jäljellä on enää hedelmättömiä puupeltoja.