Vuonna 1972 kuuluisa Hämeen susi kaadettiin Tammelan Lautaportaassa. Tapaus oli sikäli merkittävä, että osaltaan se vaikutti suden rauhoittamiseen Suomessa seuraavana vuonna.
Ennen 1990-lukua susi oli melko harvinainen vieras Hämeessä. Yleensä Suomessa tavatut yksilöt olivat tuolloin satunnaisia vaeltajia, jotka usein tulivat itärajalta sisämaahan, kulkivat seudulla aikansa ja palasivat takaisin itään.
Myöhemmin Hämeen sudeksi ristitty yksilö saapui myös idästä, mutta eteni tavallista pidemmälle silloiseen Etelä-Hämeeseen.
Syksyn aikana sudesta kirjoitettiin satoja lehtijuttuja, eikä tämä päättynyt edes Hämeen suden tappamiseen 22. marraskuuta 1972. Hämeen suden myötä käytiin julkisuudessa paljon keskustelua suden asemasta ja seuraavana vuonna susi rauhoitettiin.
Rauhoittamispäätökseen vaikutti varmasti noihin aikoihin herännyt ympäristötietoisuus. Oman panoksensa suden rahoituksessa ja suojelussa teki myös susitohtoriksi nimetty, hiljattain edesmennyt Erkki Pulliainen, joka myöhemmin toimi myös kansanedustajana. Pulliainen kommentoi noihin aikoihin julkisuudessa kovin sanoin myös Hämeen suden kohtaloa ja kohtelua.
Hämeen susi on Forssan luontomuseon kokoelmissa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Rauhoituspäätöksellä ei juuri vaikutusta
Rauhoituspäätöksen voisi kuvitella ehkäisevän kohteensa metsästämistä, mutta suden kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt. Susitutkimukseen erikoistunut tutkijaprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo, ettei suden rauhoituspäätöksellä ollut käytännössä juurikaan merkitystä susikannan kehitykseen.
Kojolan mukaan suden metsästys jatkui edelleen rauhoittamisesta huolimatta, ja kesti yli 20 vuotta ennen kuin susi asettui pysyvästi aloilleen valtakunnassa.
– Suomessa on ollut vasta 1990-luvun puolivälistä eteenpäin vuosittain lisääntyviä susipareja. Toki sitä ennenkin oli joitakin pesintöjä siellä ja toisia täällä, mutta vakiintuneesta lisääntyvästä susikannasta ei voi sanoa olleen kyse. Sen jälkeen 2000-luvulla susien määrä on kasvanut ihan eri luokkaan kuin mitä se aiemmin oli, Kojola toteaa.
Kojola huomauttaa, että vaadittiin järeämpää lainsäädäntöä ennen kuin susikannat lähtivät kasvuun Suomessa.
– Vuonna 1993 tuli voimaan metsästyslaki, jossa susi muiden suurpetojen rinnalla nähtiin riistaeläimenä. Tuli voimaan kestävän käytön periaate, jossa mahdollisen pyynnin on tapahduttava eläinkantoja vaarantamatta, Kojola selvittää.
Kannanhoidon käytännön linjauksiin vaikutti keskeisesti Suomen jäsenyys Euroopan yhteisössä vuosikymmenen puolivälissä.
– Sen jälkeen säädöksiä, käytäntöjä ja päätöksiä esimerkiksi susien pyyntiä koskien on pitänyt hyvin tarkkaan peilata EU:n luontodirektiiveihin. Metsästäminen on pitänyt perustella suden aiheuttamilla vahingoilla tai muilla erityisillä perusteilla, Kojola kertoo.
Susikanta suurin 130 vuoteen
Hämeen suden vaelluksen aikaan asiantuntijat arvioivat lehtijutuissa, että Suomessa oli ehkä kymmenkunta susiyksilöä, jotka vaelsivat aikansa ja palasivat sitten takaisin itärajan toiselle puolelle.
1990-luvun puolivälistä lähtien susikanta on ollut selvällä kasvu-uralla, vaikka ei yhtäjaksoisesti. Susikannassa on tapahtunut 2000-luvulla pari selkeää notkahdusta, jolloin susien määrä on vähentynyt. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioiden perusteella tosin viimeisen 5–6 vuoden aikana susien lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut.
– Susikanta on suurin ainakin 130 vuoteen, Kojola arvioi.
Susi herättää ihmisessä luontaista varautuneisuutta. Ohikulkija hämmästeli Forssan luontomuseolta kuvausta varten lainaan saatua täytettyä sutta Forssan keskustassa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Myös suden alueellisessa esiintymisessä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Susien määrä on selvästi lisääntynyt lounaisessa Suomessa.
– Alueella, joka kattaa noin kuusi prosenttia maamme pinta-alasta, elää yli kolmannes maamme susista. Se on ylivoimaisesti vahvimman kannan aluetta ja kaikkein selkein susikannan keskittymä Suomessa tällä hetkellä, sanoo Kojola.
Eikä alue rajoitu vain Varsinais-Suomeen tai Satakuntaan. Susireviirejä on myös Kanta-Hämeen puolella.
– Susien juurtuminen Kanta-Hämeeseen on tapahtunut todennäköisesti lounaan suunnalta Uudenmaan ja Varsinais-Suomen, ehkä Satakunnankin suunnalta. Muutos on tapahtunut 3–4 vuoden aikana, sanoo Kojola.
Merkittävin syy susikannan kasvuun on ravinnon määrä. Tiheä valkohäntäpeuran esiintymisalue ulottuu Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta myös Kanta-Hämeen puolelle.
Jutun lähteenä on haastattelujen lisäksi käytetty Luonnonvarakeskuksen Luonnonvaratieto-palvelua, lehtileikkeitä ja Forssan Luontomuseon arkistomateriaalia.
