Keikka-arvioija työssään Ville Laine
Ville Laineen Tampereen seudun keikkojen top 10:n ykköseksi nousi Nokia-areenan lämppäri, jonka uudelleen näkemiseksi hän osti ex-tempore lentolipun Manchesteriin.
Tänään 12:01
Nyt, kun vuosi 2025 on paketoitu, on aika katsella hieman taaksepäin viime vuoden keikkamuistojen parhaimmistoa. Tehtävä osoittautui kinkkiseksi, sillä vuoden aikana ehdin käydä noin 90 eri musiikkitapahtumassa, joista Tampereen alueella oli noin 75. Näissä tuli vastaan reilu 130 eri keikkaa ja niistä päätyi näille sivuille 44 keikka-arviota.
Selailin hieman tekstejäni vuoden varrelta ja huomaan, etten ole juurikaan poistunut pettyneenä miltään keikalta, vaikka aina ei musiikki ole välttämättä ollut sitä, mitä kotona kuuntelisi. Monesti kuitenkin yleisön reagointi esiintyjään ja sitä kautta yleinen tunnelma kompensoi tuota mahdollista puutetta. Pakko siis sanoa, että pystyn edelleen seisomaan jokaisen vuoden aikana arvioihin kirjoittamani sanan takana.
Siksipä tehtävä tuntui entistäkin haasteellisemmalta, mutta seuraavaksi on vuorossa fiilispohjalta koko vuoden kärkikymmenikkö, jonka takana vaanii vähintään kymmenen muutakin keikkaa, jotka olisivat ansainneet tulla mainituksi.
Bush ylsi vuoden sykähdyttävimmäksi keikkamuistoksi. Ville Laine
1) Bush (Nokia-areena, 15.10.2025)
Bush esiintyi Nokia-areenalla Volbeatin lämmittelijänä ja vaikka minullakin on ollut oma grunge-kauteni 1990-luvulla, niin yhtye oli ajan saatossa häipynyt tutkani ulottumattomiin. Nokia-areenan keikka kuitenkin muistutti, kuinka kovia kappaleita muun muassa Everything Zen ja Machinehead ovatkaan. Samalla selvisi, että yhtyeen viimeaikainenkin materiaali on briljanttia ja keikka kaikkiaan jätti mieleni sellaiseen tilaan, että oli sen jälkeen suorastaan hankala keskittyä Volbeatiin.
Bushin Tampereen keikka vei allekirjoittaneen jälkiseurauksena samalle keikalle Manchesteriin, jossa päädyin myös yhtyeen keskelle. Ville Laine
Kokonaiskokemuksena tämä nousi ehdottomasti vuoden ykköseksi, kun lasketaan mukaan myös seuraukset eli lähdin parin viikon päästä ex-tempore katsomaan samaa keikkaa uudestaan Manchesteriin Iso-Britanniaan. Lippujen rajallisen saatavuuden vuoksi päädyin vielä Bush Vip -lippuun, johon kuuluvassa bänditapaamisosuudessa sain koko yhtyeeltä nimmarit Tampereelta ottamaani valokuvaan. Yhtyeen musiikki jäi voimasoittoon soittolistoilleni ja tuoreimmat albumit tuli hankittua vinyylikokoelmaani 90-lukulaisten kavereidensa seuraksi. Vaikka ajatus lähteä päivän reissulle katsomaan samaan keikkaa uudelleen maailmalle tuntui vähän hassulta, niin taitaa olla, että hölmöimmistä ideoista muodostuu lopulta parhaat muistot. Kiitos myös kotijoukoille, joiden joustavuus mahdollisti tämän lyhyen varoitusajan reissun.
Von Hertzen Brothersin live-energia on mieletön, myös akustisesti. Ville Laine
2) Von Hertzen Brothers Acoustic (G Livelab Tampere, 24. ja 25.11.2025)
Von Hertzen Brothersin musiikki on nostanut minut aikojen saatossa ylös useammastakin elämän tarjoamasta ojan pohjasta. Jo siitä syystä heidän esiintymisensä ovat minulle aina elämää suurempia kokemuksia. Silti objektiivisestikin katsottuna VHB on yksi Suomen parhaimmista ja energisimmistä live-esiintyjistä ja ansaitsi alleen ehdottomasti suuremmat lavat sekä meillä että maailmalla.
Mikko Von Hertzen pääsee akustisilla keikoilla myös rumpuihin normaalikokoonpanon kitaran lisäksi, onhan hän ollut ennen Von Hertzen Brothersia rumpalina Egotripissä ja Lemonatorissa. Ville Laine
VHBn akustiset keikat ovat myös oma lukunsa ja tunnelmaltaan ainutlaatuisia. Tämän sai todistaa kahtena peräkkäisenä iltana myös loppuunmyyty G Livelabin yleisö. Veljeskolmikkoa näillä keikoilla täydensi varsinaisessakin kokoonpanossa nykyisin vaikuttava maaginen Markus Pajakkala. Alkanut vuosi onkin veljesbändin 25-vuotisjuhlavuosi, joka tuo ainakin juhlakonsertin Kansallisteatterin lavalla Helsingissä.
Led Zeppelin -legenda Robert Plantia tuskin tarvitsee esitellä kenellekään. Suzi Dian lienee puolestaan tulevaisuuden legendoja ainakin Tampere-talon esityksen perusteella. Ville Laine
3) Robert Plant Presents Saving Grace featuring Suzi Dian (Tampere-talo, 18.5.2025)
Robert Plant oli kuluneen vuoden varmasti legendaarisin esiintyjä, jonka keikan sain kunnian olla todistamassa. Vaikka olen hänet nähnyt aiemminkin, niin nykyinen Saving Grace -yhtyeensä loi lavalla jotain maagista, jota tuki hienosti Tampere-talon arvokas ympäristö ja ennen kaikkea loistava akustiikka.
Robert Plant Presents Saving Grace featuring Suzi Dian kuulosti täydellisen mahtavalta. Toivottavasti saamme yhtyeen uudelleen näille leveyspiireille. Ville Laine
Stairway to Heavenia ei kaivattu, sillä Plant ja yhtye tarjosivat musiikillaan portaat taivaisiin ilmankin. Hunaja valuu korvista vieläkin pelkästä keikan ajattelemisesta. Yhtyeeltä ilmestyi syksyllä myös albumi, joka päätyi itsestään selvästi myös levyhyllyyni.
Heikki Silvennoisen muistokonsertissa koettiin myös Tabula Rasan paluu, joka jatkui myös omilla konserteilla elokuussa ja tänäkin vuonna heidät voi keikkalavoilta yhyttää muun muassa Kangasala-talossa ensi kuussa. Ville Laine
4) Heikki Silvennoisen muistokonsertti (Tavara-asema, 7.5.2025)
Vuoden ehdottomasti tunteellisin keikkaelämys oli Heikki Silvennoisen muistokonsertti. Lavalla nähtiin Silvennoiseen liittyviä esiintyjiä omista jälkeläisistä ja SF Bluesista Q. Stonen kautta Tabula Rasaan. Konsertin jälkihöyryinä saatiin myös Tabula Rasan paluu, jonka konsertit elokuussa G Livelabissa olisivat voineet yhtä hyvin olla myös tällä listalla.
Koko vuoden liikuttavin keikkahetki oli, kun Heikki Silvennoisen pojat lahjoittavat isänsä legendaarisen kitaran seuraavalle soittajalleen Marzi Nymanille. Ville Laine
Vaikka varsinaisesti konsertti ei ollut mitään vetistelyä, niin koko vuoden liikuttavimman keikkahetken koin, kun Silvennoisen pojat luovuttivat hänen kitaransa eteenpäin soitettavaksi Marzi Nymanille. Olli Keskisen sanoin: ”Meillä kaikilla on Hessua ikävä!”.
The Pineapple Thief nousi keikkansa ansiosta yhdeksi suosikkibändeistäni. Ville Laine
5) The Pineapple Thief (Tavara-asema, 11.4.2025)
Koska proge on parasta, olen iloinen, että tämän keikan ansiosta löysin The Pineapple Thiefin. Jostain syystä olen aiemmin onnistunut yhtyeen sivuuttamaan, mutta siitä ei ole jatkossa pelkoa, sillä yhtyeen melankolinen progressiivinen rock upposi tajuntaani kuin veitsi voihin. Yhtyeen albumit ovatkin pyörineet levylautasellani keväästä lähtien ja voin sanoa löytäneeni yhden uuden suosikkibändin.
The Pineapple Thiefin Bruce Soord nähdään tulevana kesänä Tampereella Ankea-festivaalin kattauksessa. Ville Laine
Tavara-asemalla keikkakokemuksen positiivisuutta lisäsi myös The Pineapple Thiefin pyyntö yleisölle olla kuvaamatta kännyköillään. Toive toteutui hyvin ja oli virkistävää seurata keikkaa ilman edessä leijuvaa ruutupaljoutta. Yhtyeen nokkamies Bruce Soord on yksi Tampereen tulevan festivaalikesän tulokkaan Ankea-festivaalin esiintyjistä, joten veikkaan tieni vievän Hiedanrantaan kesäkuun alussa.
Club For Fiven ilmeikäs Mikki Hiiri merihädässä jäi mieleen heidän yhteiskonsertistaan Rajattoman kanssa. Ville Laine
6) Rajaton ja Club For Five (Laukon kartano, 26.6.2025)
Laukon kartano on noussut ehdottomaksi suosikkikesäkeikkapaikakseni ja viime kesän tarjonnasta olisi ollut montakin keikkaa, jonka olisi voinut valita tälle listalle. Absoluuttisesti paras minun kirjoissani oli toki VHB, mutta koska se on jo mainittu, niin on pakko nostaa esille Rajattoman ja Club For Fiven yhteiskonsertti.
Rajaton ja Club For Five esiintyvät myös tulevana kesänä Laukon kartanon idyllisissä maisemissa. Ville Laine
Mikä onkaan mukavampaa kuin viettää maalaismaisemassa iltaa festivaalityyppisissä olosuhteissa ilman festivaalien lieveilmiöitä ja ennen kaikkea illan esiintyjän täysimittaisella keikalla ja vielä järkevään aikaan näin keski-ikäisen näkökulmasta.
Näiden yhtyeiden konsertissa ei voi kuin ihmetellä, mihin ihmisääni taipuu ja erityisesti ääninystyröitäni kutkuttivat yhtyeiden bassolaulajien Jussi Chydeniuksen ja Tuukka Haapaniemen suoritukset. Mainittakoon myös, että Chydeniuksen konsertti isänsä Kaj Chydeniuksen lauluista oli myös varteenotettava ehdokas kärkikymmenikköön. Myös ensi kesänä Laukon kartanon ohjelmistosta löytyy näiden lauluyhtyeiden yhteiskonsertti, jota ei todellakaan kannata sivuuttaa.
Pepe & Saimaa -yhteiskonsertti toi yhden uuden rastin ”bucket-listaani”. Ville Laine
7) Pepe & Saimaa (Tampere-talo, 31.12.2025)
Saimaa kuuluu ehdottomiin kotimaisiin live-esiintyjäsuosikkeihini, mutta Pepe & Saimaa -keikka oli vielä toistaiseksi kokematta. Täyttymys koitti vuoden viimeisenä päivänä, kun Tampere-talolla esitettiin koko äärettömän kova Pepe & Saimaa -albumi. Saimaa-keikkana tämä oli minulle jo vuoden kolmas, joka ilmeisesti oli nyt se toden sanova kerta.
Pepe Willberg ja Matti Mikkola (keskellä) ovat Pepe & Saimaa -projektin avainhenkilöt. Ville Laine
Täytyy sanoa, että Saimaa nykylaulajillaan on myös live-esiintyjien eliittiä, mutta oli mahtavaa kuulla myös legendaarista Pepe Willbergia tulkitsemassa näitä lauluja. Yhden rastin sai taas merkattua ”bucket-listaan”.
Johanna Kurkela loisti keijun tavoin Aurin keulilla. Ville Laine
8) Auri (Tampere-talo, 16.8.2025)
Auri julkaisi ensimmäisen albuminsa jo vuonna 2018, mutta esiintyi yleisölle ensimmäistä kertaa elävänä vasta viime elokuussa. Kokemus oli täydellistä todellisuuspakoa taianomaisissa tunnelmissa. Johanna Kurkelan, Tuomas Holopaisen ja Troy Donockleyn muodostama kolmikko oli puhtaasti musiikillisesti ajateltuna vuoden tajunnan räjäyttävin kokemus.
Aurin konsertti loi taianomaisen satumaailman kuulijalleen. Ville Laine
Tähän satumaailmaan on mahdollista näillä seuduilla uppoutua myös tulevana kesänä, sillä myös Auri nähdään Laukon kartanon lavalla. Se jos mikään on täydellinen ”match made in heaven”.
Epäilyistä huolimatta Klaus Meine rokkasi kuin hurrikaani. Ville Laine
9) Scorpions (Nokia-areena, 9.6.2026)
Nokia-areenalla tuli käytyä useammissa kansainvälisten tähtien konserteissa jo mainitun lisäksi ja vaikka ohjelmistossa oli Ghostia, Rod Stewartia, Duran Durania ja Totoa, niin kärkikymmenikköön nostan silti Scorpionsin. Vaikka Scorpionsia tuli kuunneltua melko paljonkin 1980-luvun lopulla herkässä esiteini-iässä, niin vuosikymmeniin ei yhtye ole juurikaan sytyttänyt.
Scorpions näytti ja kuulosti hyvältä ollen vuoden suurin positiivinen yllättäjä. Ville Laine
Nokia-areenalle mennessä olikin pelkona, että edessä olisi kehäraakkeja erityisesti laulaja Klaus Meinen muodossa. Yhtye pääsikin yllättämään positiivisesti heittämällä energisen ja hyvän kuuloisen keikan. Ikä toki näkyi ja kuului, mutta kokonaisuus oli täyttä rautaa. Tämä konsertti oli vuoden ehdottomasti positiivisin yllätys.
Deep Purple saa puristaa itsestään kaikkensa ja vähän yli yltääkseen Glenn Hughesin ja kumppanien suoritukseen. Ville Laine
10) Glenn Hughes (Tampere-talo, 1.10.2025)
Kymmenennestä sijasta taisteli loppumetreille asti kiivaasti WÖYH! (Olympia-kortteli), Mokoma akustisesti (Tampere-talo) ja Blue Öyster Cult (Tampere-talo), mutta voiton tässä kisassa vei lopulta Glenn Hughes. Glenn Hughes esitti Deep Purple -vuosiensa (1973-1976) materiaalia sellaisella vimmalla ja eritoten uskomattomalla lauluäänellä, että Ian Gillan ja kumppanit saavat pistää parastaan, jotta pääsisivät edes puoliksi samalle tasolle tulevan kesän Deep Purple -konsertissa Nokia-areenalla.
Glenn Hughes on elävä esimerkki, että ikä on vain numeroita. Ville Laine
Glenn Hughes edustaa rokkitähden arkkityyppiä ja on osaltaan todiste, että ikä on lopulta vain numeroita. Referenssinä täydellisistä vokaaleista voidaan pitää keikalla kuultua Mistreated -klassikkoa.