Vuoden 2026 piti olla juhlavuosi. Suomirockin legenda Pauli Antero ”Pate” Mustajärvi olisi täyttänyt 70 vuotta. Sitä ja 50-vuotista taivalta muusikkona oli tarkoitus juhlistaa konserttikiertueella ja Testamenttini-elämäkerralla.
Lokakuussa 2025 Patelta löydettiin kasvain. Marraskuussa diagnoosi tarkentui.
”Syövän perkele heitti pienen kierrepallon keikkasuunnitelmiin, mutta tässä sairauslomalla ollessa on hyvin aikaa kirjoittaa”, Pate kirjoitti marraskuussa.
Tapaninpäivästä tuli musta.
”Paulilla oli vielä paljon suunnitelmia ja tehtävää, mutta aika loppui kesken”, leski Tiina Mustajärvi kommentoi Helsingin Sanomille.
Muistokirjoituksissa on korostunut yksi piirre: sydämellisyys. Seuralle sen todistavat kollegat Esa Eloranta ja Mikko Kangasjärvi.
”Pate oli sydämellinen ja helposti innostuva kaveri. Hän ei ajatellut ihmisten statuksia, vaan kohtasi kaikki samalla lailla. Hän oli reilu, rento ja otti muut ihmiset huomioon”, Esa Eloranta kertoo.
”Pauli oli lempeä. Uskon, että hän oli pohjimmiltaan ujo, vaikka porukassa ottikin roolin, jossa oli ekstrovertimpi kuin olikaan”, Mikko Kangasjärvi sanoo.
”Soololevyt olivat Paulille se juttu. Ne lähtivät hänestä, ja olivat hänen levyjään”, kertoo Mikko Kangasjärvi, joka tuotti vuonna 2015 julkaistun albumin Taivas on täynnä.
© Pekka Holmström/OM-arkisto
Naisten kasvattama himolukija
Tampereen Ikurissa kasvanut Pate kasvoi karskiin miehen malliin, mutta tunteista hän oppi ympärillä olleilta naisilta.
”Äippä oli se, jolle sai purkaa huolet ja joka antoi hellyyttä. Naiset minut kasvattivat, äidin lisäksi mummu ja isosiskot. Niin, että emmää ny niin saatanan kova jätkä oo, vaikka jokkut sillai aatteleekin, Pate muisteli lapsuuttaan Annassa 2021.
Toisin kuin monet muut ikäisensä 1960-luvulla, Pate innostui lukemisesta. Hän kuitenkin arkaili, eikä halunnut pitää kulttuurinnälästään meteliä.
”Ei kovat jätkät kirjoja lukeneet. Minä luin salaa. Koulussa jätkät sanoi, että joutuu menemään teatteriin. Minä olin salaa ihan innoissani”, Pate kertoi Kulttuuritoimituksessa 2024.
Samaisessa haastattelussa hän muisteli, ettei lapsuudenkodissa ollut isoa määrää kirjoja.
Patelle lukeminen oli pyhä toimitus, joka vaati oman rauhan. Haastattelussa hän myönsi tutkivansa uteliaasti myös muiden kirjahyllyjä.
”Nyt ostan kirjoja, ehkä liikaakin. Ostan myös levyjä, keikka- ja teatterilippuja. Vieraslistoille en itseäni tyrkytä. Olen sitä mieltä, että ammattilaisten on saatava työstään palkkaa, ja siksi ostan lippuni ja kirjani”, Pate kertoi Kulttuuritoimituksen haastattelussa.
Popedan merkittäviin kappaleisiin lukeutuvat Tahdotko mut tosiaan, Kersantti Karoliina ja Matkalla Alabamaan. Pate Mustajärvi lauloi ne kaikki, vaikka ei kyseisiä lauluja kirjoittanutkaan.
© Fred Ohert/OM-arkisto
Mieskin saa itkeä
Hitsarin koulutuksen saanut parikymppinen Pate perusti Popedan vuonna 1977 yhdessä Ilari ”Ilpo” Ainialan kanssa.
Vuosien varrella Pate kirjoitti lukuisia klassikoiksi muodostuneiden laulujen sanoituksia, kuten Kuuma kesä. Kritiikki yleisönsuosikki-Popedaa kohtaan oli joskus murskaavaa, ja Pate kertoi lukeneensa ne kaikki.
”Nuorempana olin mörökölli. Jos asiat eivät menneet niin kuin tahdoin, aloin mököttää. Se oli sellaista rokkikukkoilua. En enää pidä härkäpäisesti kiinni näkemyksestäni, sillä ymmärrän, että maailmaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä. Harvoin mikään tilanne on itkupotkuraivareiden väärtti”, Pate kertoi Kotilääkärin haastattelussa vuonna 2023.
Itkupotkuraivareita rokkari ei suosittanut, mutta itkemistä Ikurin turbiini ei pitänyt huonona asiana. Päinvastoin lukuisat Paten kappaleet rohkaisivat varsinkin miehiä näyttämään tunteita.
”Tällaista ajatusta tahdon välittää: voit olla miten kova äijä tahansa, mutta kyllä sinäkin voit tirauttaa, jos siltä tuntuu”, hän sanoi Ilta-Sanomissa vuonna 2019.
Popeda levytti Live At The BBC-levyn Lontoossa kesällä 1995, BBC World Servicen suomenkielisen osaston kutsumana.
© Ilpo Musto / Lehtikuva
Sauvakävelyä pimeässä
Alkoholismistaan Pate puhui avoimesti. Vuonna 2007 rokkari sai sairauskohtauksen ja lyyhistyi kesken kesäkiertueen. Viisikymppinen ymmärsi, ettei sama meno voi enää jatkua.
”Kutsun aikakautta elämäni pimeäksi keskiajaksi, viimeiseksi hunningon kaudeksi. Tuli avioero ja juominen riistäytyi käsistä. En mennyt studiolle, ja keikkoja jäi välistä. Joinain päivinä en edes tiennyt, oliko keskustelukumppani ihminen vai Nalle Puh. Oli pakko viheltää peli poikki”, Pate muisteli Kotiliedessä 2022.
Rokkarin elintavat menivät uusiksi. Epäterveellinen ruokavalio sai jäädä. Kun tamperelaismuusikko muutti hetkeksi Ylöjärvelle, hän jäi koukkuun sauvakävelyyn – eihän baarissakaan voinut joka päivä notkua.
”Lähdin lenkille pimeällä, jottei kukaan näkisi. Eihän rocktähti voi, perkele, tuolla sauvoa. Se on hyvä laji kuntoiluun ja samanlainen tapa irtautua arjesta kuin moottoripyörällä ajelu. Molemmissa olet yksin, skarppina, mutta samalla tunnet täyttä vapautta.”
Vuodet kovaäänisten kaiuttimien ja yleisön keskellä heikensivät Paten kuuloa. Kotiliedessä kerrottiin, että myöhempinä vuosinaan hän joutui turvautumaan kuulolaitteeseen.
”Kuulolaitteen käyttäminen tuntuu nololta. Fiilis on vähän sama kun silloin, kun kouluikäisenä lainasin kirjoja kirjastobussista salaa kavereilta. Lukeminen kun oli likkojen touhua.”
Ukkometso-laulajalla oli myös herkempi puoli, jota hän toi esiin erityisesti soolotuotannossaan. Pate Mustajärvi näytteli myös esimerkiksi Aki Kaurismäen klassikossa Calamari Union.
© Petri Blomqvist / OM-arkisto
Todellinen äijä on heikompien puolella
Äijärokkarin arvot olivat pehmeämmät kuin päältä päin olisi voinut ajatella. Hän puhui ilmastonmuutoksesta ja rasismista. Popedan konserttien taustalakanassa nähtiin seksuaalivähemmistöjen symboli, sateenkaari.
”Kyllä se sateenkaari on suora kannanotto. Me olemme vain ihmisiä ja kaikilla on samat oikeudet olla ihmisinä täällä keskenään. Me olemme niin äijiä, että sateenkaaret, rakkaus tai ponipiirrokset eivät machoutta hetkauta”, Pate sanoi Ylelle 2018.
Annassa rokkikukko muisteli, kuinka piti kerran keikalla päällään paitaa, jossa luki englanniksi: tämä on poikaystäväni t-paita.
”Jotkut ihmettelivät, että miten tuo uskaltaa ja kehtaa. Mutta sen verran pitää olla katu-uskottavuutta, että voi ottaa kantaa ihmisoikeuksien puolesta. Paasata ei tarvitse, mielipiteen voi tehdä selväksi pienillä eleillä.”
Leijonakorustaan Pate luopui reilu 10 vuotta sitten, koska näki symbolin herättävän vääriä mielikuvia.
”Isänmaallisuutta käytetään nykyisin hyväksi. Se lähtee käsistä. Samalla tavalla kuin kaikki fundamentalismi on vaarallista. Olen mielelläni perus suomalainen – mutta en perussuomalainen”, Pate totesi Helsingin Sanomille 2020.
Paten kynästä syntyi monia rakkauslauluja, joista Maarit ja Antero lienee yksi henkilökohtaisimmista. Laulun henkilöt ovat saaneet nimensä Paten ja Tiina-vaimon toisista nimistä.
© Pekka Nieminen/OM-arkisto
Hyvän suhteen perusta
Vuonna 2013 Pate tapasi tulevan vaimonsa, Tiinan. Pari avioitui vuonna 2020.
”Naisen ymmärtämisen oppimiseen menee miehellä elinikä – eikä se tahdo edes riittää. Sen olen käsittänyt, että tasa-arvo ja molemminpuolinen kunnioitus ovat suhteen perusta”, Pate pohti Annassa.
Siinä missä Popeda oli hauskanpitoa, Pate päästi vakavan puolensa esiin soolotuotannossa.
”Patessa oli jotain samaa kuin Vesa-Matti Loirissa, jolla myös oli hyvin vahva huumoripuoli ja vakava puoli. Luulen, että soololevyt olivat Patelle henkireikä”, Esa Eloranta sanoo.
Paten mieliteoksiin lukeutuivat Seitsemän veljestä ja Väinö Linnan klassikot. Uudemmista hän kehui Juha Hurmeen tuotantoa ja Iida Turpeisen Elollisia Kulttuuritoimituksen mukaan.
© Sara Pihlaja/OM-arkisto
Viimeinen laulu
Paten viimeiseksi lauluksi jäi Ei vielä. Siinä ruoditaan kevyesti ja pilke silmäkulmassa viikatemiehen kohtaamista. Kappaleen sanoittanut Eloranta kertoo saaneensa idean Paten konsertissa.
”Hän muisteli siellä vanhoja ystäviään, jotka olivat jo siirtyneet yläkerran orkesteriin. Hän katsoi ylöspäin ja sanoi, että minun vuoroni ei sitten ole vielä”, Eloranta kertoo Seuralle.
Pitkään Paten tuntenut muusikko Mikko Kangasjärvi oli mukana tuottamassa laulua. Kaksikko teki tiivistä yhteistyötä viimeiset kaksi vuotta.
”Tarkoitus oli jatkaa, mutta se tarina oli toisin kirjoitettu.”
Kangasjärvi korostaa Paten mittavaa työtä sanoittajana. Vaikka tuotannosta löytyy paljon humoristisia kappaleita, sieltä löytyy myös ajatuksella kirjoitettuja tekstejä, kuten Eläinten vallankumous.
”Ei pidä unohtaa, että hän oli lauluntekijänä hyvin monipuolinen. Eikä sellaista ääntä ole kellään muulla. Siihen kiteytyy jotain olennaista suomalaisuudesta, tamperelaisuudesta ja rokin perusolemuksesta.”
Vaikka Popeda on yksi Suomen kaikkien aikojen suurimpia rockyhtyeitä, Pate oli Popedaa enemmän.
Pate Mustajärvi keikalla Popedan solistina Helsingin Tavastia-klubilla vuonna 1984. Tuohon aikaan Popeda teki yhtä aikaa sekä suoraviivaista että kokeilevaa suomirokkia.
© Fred Ohert / SKOY / Otavamedia