Yleisradion uutuussarja tarjoilee ihmissuhdedraamaa ja juonittelua kilpaladuilta. Harri Kirvesniemi ruotii sarjaa.
6.1. 10:55
Lue tiivistelmä
Yleisradion uusi Kylmä kausi -draamasarja kuvaa Suomen maajoukkueen naishiihtäjiä ihmissuhdedraamoineen ja juonitteluineen.
Hiihdon asiantuntija Harri Kirvesniemi sanoo, että sarjassa on totuuden pohjaa.
Kirvesniemi kuitenkin kritisoi sarjan tiettyjä yksityiskohtia ja ihmettelee, miksi asioita ei selvitetty etukäteen asiantuntijoilta.
Kirvesniemi aikoo katsoa sarjan lisää jaksoja, sillä se herätti hänen mielenkiintonsa.
Yleisradiolla hiljattain alkanut Kylmä kausi -draamasarja tuo väkisinkin mieleen tosielämän sinivalkoiset latusankarit. Sarjassa kuvataan Suomen maajoukkueen naishiihtäjiä ihmissuhdedraamoineen ja kuohuvine tunteineen.
Taisto kansainvälisissä hiihtokilpailuissa on tunnetusti armotonta, mutta jännitteet ja jopa juonittelu voivat käydä latujen ulkopuolellakin kovin kiivaiksi. Tähän perustuu pitkälti myös Yleisradion uutuussarjan kerronta.
Sanoman hiihtoasiantuntijan Harri Kirvesniemen mielestä sarjassa on kieltämättä ”totuuden pohjaa”.
”Totta kai siinä tehdään draamaa korostetusti. Eikä sarja tietenkään täysin totuudenmukaisesti huipputason naishiihtäjien arkea kuvaa, muttei se nyt täysin metsäänkään mene”, Kirvesniemi sanoo.
Sarjassa kuvataan muun muassa valmentajien ja valmennettavien ongelmallisiksi käyviä suhteita.
”Tosielämässäkin on niin, että vaikka valmentaja tekisi kaikkien valmennettaviensa eteen pyyteettömästi töitä, niin valmennettavien joukossa voi syntyä katkeria ajatuksia siitä, että valmentaja suosii erityisesti jotain toista urheilijaa.”
”Tällaisten ajatusten hiipiminen mieleen on inhimillistä varsinkin silloin, jos joku samasta valmennusryhmästä menestyy selkeästi paremmin kuin toinen”, Kirvesniemi tuumaa.
Harri Kirvesniemi tuntee hiihdon armottoman ja arvoituksellisen maailman. Kuva: Harri Mäenpää / Sanoman arkisto
Anna (Roosa Söderholm) (vas.) ahdistuu Marian (Sannah Nedergårdin) toimista Kylmä kausi -televisiosarjassa. Kuva: Mitja Licen
Maailmanmestari Kirvesniemi huomauttaa, että valmentajan ja valmennettavan ihmissuhdetaitoja koetellaan väkisinkin huippu-urheilussa.
”Valmentajatkin varmasti yrittävät olla tasapuolisia, mutta jos yhteistyö vain yksinkertaisesti sujuu paremmin jonkun kanssa paremmin kuin toisen, niin silloin se voi tosiasiallisestikin lipsua suosimisen puolelle – ihmisiä ne valmentajatkin ovat.”
Televisiosarja perustuu pitkälti kuumana käyvään ihmissuhdesoppaan, mutta laji-ihmisenä Kirvesniemi kiinnittää huomiota myös varsinaiseen hiihtämiseen ja sen harjoitteluun.
”Aika nopeasti sen näkee, ettei se ihan kilpahiihtäjien hiihdolta näytä. Täytyy tosin sanoa, että kohtuullisen hyvälle aktiivikuntoilijan tasolle oli hiihtoteknisesti kuitenkin päästy. Eli rooliin harjoittelu on tuottanut sikäli tulosta.”
Pääosien näyttelijöiden on kerrottu paneutuneen rooleihinsa harjoittelemalla hiihtoa kahden vuoden aikana.
”Maria-hahmon (Sannah Nedergård) hiihto oli teknisesti yllättävänkin hyvän näköistä ajoittain. Anna-hahmonkin (Roosa Söderholm) hiihtämisessä oli hyvää yritystä, mutta aika toimettomana hänen ylävartalonsa on hiihtoteknisesti.”
Antti Virmavirta esittää kokenutta ja menestyksekästä hiihtovalmentajaa Yleisradion televisiosarjassa. Kuva: Numi Nummelin
Maria ja Anna käyvät kiivaita latutaistoja Yleisradion televisiosarjassa. Kuva: Mitja Licen
Sarjassa hiihtäjille teetetään useita suorituskykyä mittaavia fyysisiä testejä ennen kilpailukauden aloittamista. On ylämäkijuoksutestiä, niin sanottua mattotestiä ja räjähtävän voiman testiä. Cooperin testi, eli 12 minuutin juoksutesti raastetaan useaankin otteeseen.
Kirvesniemen mukaan huippuhiihdossa juostaan jonkin verran Cooperin testiä, mutta kovin tiheään 12 minuutin testiä ei kuitenkaan tosielämässä teetetä.
Sarjan päähenkilöille ilmoitetut Cooperin testin tulokset särähtivät monen – myös Kirvesniemen korvaan. Maajoukkueen hiihtäjänaiset juoksevat tv-sarjassa Cooperissa 3 200 ja 3 250 metriä.
”Ei, ei. Ei noilla tuloksilla oltaisi lähelläkään naisten maajoukkuehiihtäjiä.”
”Naisten maajoukkuehiihtäjän pitäisi päästä Cooperissa ainakin 3 500 metriä, vaikka olisi huonokin juoksija. Parhaat hiihtomaajoukkueen naiset juoksevat 3 800–3 900 metriä. Eli tässä olisi voinut tarkistaa asiaa asiantuntijoilta, jos realismia on haluttu”, Kirvesniemi toteaa.
Kylmä kausi herätti Kirvesniemessä, 67, kuitenkin sen verran mielenkiintoa, että hän aikoo katsoa lisää sarjan jaksoja.
”Voi olla, että katson jopa kaikki jaksot, jos tässä oikein innostuu.”