Tuttujen kulmien bongailu tuo mukavan lisämausteen elokuvan katsomiseen.
22.8. 17:00
Lauri-Matti Parppein elokuva Jossain on valo joka ei sammu sijoittuu hyvinkin vahvasti Raumalle. Valkokankaalla näkyy tuttuja lokaatioita sekä raumalaisia ihmisiä.
Tämä tuo arvatenkin raumalaiskatsojalle oman mukavan lisämausteensa elokuvan katsomiseen.
Hattua täytyy ohjaaja-käsikirjoittajalle nostaa siitä, että hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään Rauma-mainosta tuttuine maamerkkeineen.
Vanhassa Raumassakin toki ollaan, mutta oikeastaan vain aika suppealla alueella kahden kadun, eli Vanhankirkonkadun ja Eteläpitkäkadun varrella. Mitä nyt välillä poiketaan Hauenguanoon ja taidemuseoon.
Muita lokaatioita ovat esimerkiksi rautatien ylikäytävä ja Otan liikenneympyrän vieressä oleva kerrostalo. Merenrannallakin käydään sekä nykyisen Uudenlahden päiväkodin kupeessa olevan rakennuksen treenikämpillä.
Mutta kirkkoa, museota, vesitornia tai kauppatoria ei näy ja hyvä niin.
Elokuvassa puhutaan nykyraumaa. Tampereella syntynyt näyttelijä Samuel Kujala kertoi saaneensa kielikylpyä syntyperäiseltä vastanäyttelijältään Anna Rosaliina Kaunolta että Parppeilta. Aika hyvin homma onkin saatu haltuun. Eivätkä nykyraumalaiset muutenkaan puhu enää lähellekään niin, miten Hjalmar Nortamo, Tauno Koskela tai vaikka Hannu Heino ovat aikanaan kirjoittaneet.
Tuttujen nurkkien lisäksi elokuvassa vilahtaa myös raumalaisia avustajia, joita on kiva bongata. Onpa pari tyyppiä saanut pienen puheroolinkin, eli Toni ”Protoni” Järvinen ja Jari ”Onde” Pelamo.
Onden heittämä ”eläks sääki viäl” lienee enemmän porilainen tervehdys kuin Raumalla käytetty? Annettakoon se anteeksi.
Itse pääsin mukaan avustajaporukkaan, kun Ravintola Otavassa kuvattiin Anna Rosaliina Kaunon esittämän Iiriksen keikkaa. Porukka katsoi kuitenkin mieluummin baarin televisiosta Rauman Lukon peliä. Mitä siitä sitten seurasi, se nähdään elokuvassa.
Jännä yksityiskohta on se, että televisiopelin äänenä kuuluu kuitenkin Radio Ramonan selostus Risto Leinon äänellä.
Lukko näkyy elokuvassa myös esimerkiksi päähenkilö Paulin isässä (Jarkko Pajunen), joka seuraa kotonaan Lukon peliä Lukon fanihuivi kaulallaan.
Rauma-viittauksia ja piilomerkityksiä löytyy muitakin, kuten Iiriksen kämpän seinää koristavat Klustermus-julisteet ja niin edelleen.
Nämä kaikki tekevät raumalaisille tai joskus täällä asuneille elokuvasta entistä mielenkiintoisemman seurattavan.
Toki tarina jo itsessäänkin kyllä kantaa ja herättää ajatuksia.
Toivottavasti elokuva löytää yleisönsä.
Kirjoittaja on syntyperäinen raumalainen freelance-toimittaja.