Pirjo Tervo oli kolmekymppinen, kun maailma ympärillä alkoi pyöriä ensimmäisen kerran. Nykyään hän tietää, ettei kohtaukseen kuole. Se menee aina ohi.
Kohtaus oli raju. Lapsen kimeä itku säröili korvassa, ja saman tien Pirjo Tervo menetti tasapainonsa. Kauppakassit putosivat keittiön lattialle, kun Pirjo tukeutui käsillään pöydän reunaan. Seuraavaksi hän alkoi oksentaa rajusti.
”Pääsin kompuroimaan keittiön altaalle, mutta sitä pidemmälle oli turha yrittää. Maailma pyöri ympärilläni”, Pirjo, 64, muistelee.
Kohtaus laantui muutamassa tunnissa, mutta huoli jäi.
”En tiennyt, mistä kohtaus johtui. Pelkäsin pahinta.”
Pirjo oli 34-vuotias, ja hän oli saanut hiljattain toisen lapsensa. Ensimmäisen lapsen jälkeen hän oli sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan.
”Ajattelin, että tällä kertaa vuorossa oli kamalampaa, vaikka aivoinfarkti.”
Tutkimuksesta toiseen
Huimaus- ja pahoinvointikohtauksia alkoi tulla lisää ja Tervoille hälytettiin useammankin kerran ambulanssi. Ambulanssissa Pirjoa nesteytettiin, ja jokusen kerran ensihoitajat kuljettivat potilaan terveyskeskukseen saakka.
”Terveyskeskuksessa minua hoidettiin migreenipotilaana sumatriptaani-lääkkeellä.”
Hoidot eivät helpottaneet oloa pitkään. Muutaman päivän päästä Pirjo hoiperteli taas kotona ja makasi sohvalla oksennusämpäri vieressään.
”Juoksin tutkimuksesta toiseen. Kävin verikokeissa, ja päätäni kuvattiin. Minut tähystettiinkin, jos vaikka syy oireisiini olisi ollut vatsassa.”
Kun tutkimuksissa ei löytynyt mitään, eräs lääkäri alkoi epäillä, että vika vaivoihin olisi potilaan korvien välissä.
”Suivaannuin ja päätin, etten valita oireistani enää yhdellekään lääkärille. En vaikka henki menisi.”
Menieren tauti vei kuulon
Kun ensimmäisestä kohtauksesta oli kulunut kahdeksan kuukautta, Pirjo osallistui työterveyshuollon vuositarkastuksessa kuulotestiin. Siinä tutkittava kuuntelee kuulokkeilla erilaisia ääniä ja ilmaisee kuulemansa äänet napin painalluksella. Testin Pirjolle tehnyt hoitaja ihmetteli, miksi Pirjo ei koskenut koko aikana lainkaan nappiin.
”Naurahdin ja totesin, että en varmaan kuule mitään.”
Hoitajaa asia ei naurattanut, vaan hän ohjasi Pirjon sairaalaan jatkotutkimuksiin.
”Toisesta korvastani kuulo oli alentunut niin, että tarvitsin kuulokojeen.”
Syy kuulonalenemaan ja hurjiin huimauskohtauksiin selvisi sekin sairaalassa: Pirjolla oli Menieren tauti.
”Diagnoosi oli helpotus, sillä epätietoisuus on pahinta. Kun epätietoisuus katoaa, tilalle tulee toivo.”
Juttu jatkuu faktaosion jälkeen.
Menieren tauti oireilee huimauksena ja kuulonalenemana
1. Huimaus ja kuulonalenema ovat yleensä ensimmäiset Menieren taudin oireet. Huimaus on tyypillisesti kiertohuimausta, jossa ympäristö tuntuu pyörivän. Sisäkorvaperänen huimaus voi kuitenkin olla myös toisen tyyppistä. Siksi huimauksen hoito on yksilöllistä ja edellyttää korvalääkärin diagnoosia.
2. Asentohuimausta tulee noin puolelle Menieren tautiin sairastuneista. Sitä voidaan helpottaa liikesarjoilla. Itselle sopiva liikesarja selviää lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolla. Laivankansikeinuntaa muistuttavaan huimaukseen saa apua tasapainoelinharjoittelusta, jossa hyödynnetään virtuaalilaseja.
3. Kiertohuimaus voi olla myös migreenihuimausta, sillä vajaalla kolmanneksella Menieren tautia sairastavista on migreeni. Migreeniä hoidetaan omana sairautenaan.
Asiantuntijana toiminnanjohtaja Nina Kallunki, Huimaus- ja Meniere-liitto ry
Kuulokoje rikkoo hiljaisuuden
Menieren tauti on sisäkorvan sairaus, joka aiheuttaa sairaan korvan huminaa, huonokuuloisuutta ja huimausta. Oireet liittyvät sisäkorvassa olevan nesteen lisääntymiseen. Syy nesteen kertymiseen on tuntematon.
Sairaalassa Pirjo sai kuulla, ettei Menieren tautia voida parantaa, mutta hyvät ja huonot kaudet vuorottelevat. Tauti ei yleensä johda täydelliseen kuuroutumiseen.
”Minulle tärkeintä oli tieto, että apua on saatavilla.”
Pirjo sai reseptit betahistiini- ja nesteenpoistolääkkeisiin sekä lähetteen kuulokojesovitukseen. Kuulokoje palautti Pirjon elämään tuttuja ääniä.
”Olin elänyt tietämättäni kymmenen vuotta aika lailla hiljaisuudessa. Oli ihana kuulla ja tunnistaa tuttu ihminen askelista.”
Pirjo osallistui Menieren tautiin sairastuneille tarkoitettuihin sopeutumisvalmennuksiin ja sai sieltä vinkkejä sairautensa kanssa pärjäämiseen.
”Osa sairastuneista saa apua vähäsuolaisesta ruokavaliosta, jonka arvellaan vähentävän nestettä korvassa. Moni tunnistaa itsellä kohtauksen mahdollisesti laukaisevia tekijöitä. Minä jätin kofeiinin ja punaviinin ja aloin säästellä suolaa.”
Avoimuus auttaa sairauden kanssa
Pari ensimmäistä vuotta olivat sairauden kanssa hankalia, Pirjo kertoo.
”Lääkehoito ei pitänyt kohtauksia kokonaan poissa. Arki oli kiireistä lapsiperhearkea, joka saattoi osaltaan altistaa kohtauksille.”
Jos kohtauksia ei voi välttää kokonaan, niitä voi kenties lieventää, Pirjo mietti. Hän alkoi kehitellä tapoja pärjätä sairautensa kanssa.
”Voin tehdä kompromisseja sairauteni vuoksi, mutta minä määrään elämäni suunnan.”
Pirjo rakastaa musiikkia, mutta konserteissa eturivin paikat eivät ole välttämättä hänelle parhaita paikkoja.
”Hakeuduin taaemmas ja laitoin sairaaseen korvaan korvatulpan.”
Uintireissuilla hän alkoi kahlata rannasta poispäin ja uida takaisin laiturille.
”Huimauksessa horisontti katoaa näköpiiristä. Kun huimaus on tulollaan, voin ehkäistä sitä keskittämällä katseeni kiinteään pisteeseen, kuten laituriin.”
Paras tapa selvitä sairauden kanssa on ollut kuitenkin avoimuus ja huumori, Pirjo huomauttaa.
”Kerroin heti tutuilleni sairaudestani. Lentopallotreeneissä pelikavereiden ei tarvinnut ihmetellä, miksi hoipertelin kentällä ja jäin välillä verkkoon roikkumaan.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Anita, 69, sai huimauskohtauksia, joissa pää oli kuin linkousohjelmassa – eläketaistelu vei kolme vuotta
Lähestyvän kohtauksen näkee silmistä
Alkuvaiheessa Pirjolla saattoi olla rajuja kohtauksia muutaman kerran viikossa. Vuosien myötä ne ovat vähentyneet.
”Tavallinen tasainen arki ja riittävä lepo vähentävät kohtauksia”, Pirjo kertoo.
Edellinen raju kohtaus Pirjolla oli vuosi sitten. Hän ei pelkää seuraavaa, sillä hän tietää, miten toimia. Kun korvat alkavat humista, Pirjo pysyttelee kotona. Humina voi kypsyä muutamissa minuuteissa tai muutamissa tunneissa Meniere-kohtaukseksi. Aina kohtausta ei tule lainkaan.
Puoliso puolestaan näkee lähestyvän kohtauksen vaimonsa silmistä.
”Silmäni alkavat tehdä pientä nykivää, edestakaista liikettä eli silmävärvettä.”
Kun värve tulee, Pirjo koettaa keskittää katseensa yhteen kohteeseen. Hän hakeutuu sohvalle vasemmalle, sairaan korvan puoleiselle kyljelle makaamaan, sillä niin kohtaus menee nopeammin ohi. Tuli kohtaus millaisella voimalla tahansa, hän ei hätäänny.
”Tähän kohtaukseen ei voi kuolla. Tämä menee ohi.”
Nykyään Pirjon kohtaukset ovat useimmiten kuvottavaa oloa ja tasapainon epävarmuutta.
”Saatan kolauttaa itseni kävellessäni oven karmeihin, vaikka mielestäni kuljen oviaukon keskeltä.”
Pirjon korvat humisevat ja vinkuvat edelleen, mutta äänet häiritsevät lähinnä iltaisin. Silloin hän voi napsauttaa radion päälle ja keskittyä kuuntelemaan musiikkia.
Välillä Pirjoa ärsyttää, kun hän joutuu perumaan menojaan tautinsa takia. Matala mieli ei kestä pitkään.
”Menieren tautia vastaan on turha pyristellä ja jäädä suremaan. Keskityn mieluummin mukaviin asioihin.”
Pirjon oivallus
”Olen rauhoittanut elämääni ja samalla Meniere on rauhoittunut. Työkiireet ovat jääneet, sillä teen enää satunnaisesti keikkatöitä mieheni yrityksessä. Rentoudun ja rauhoitun luonnossa ja tekemällä ja kuuntelemalla musiikkia.
Olen pyrkinyt eroon asioista, jotka ottavat mutta eivät anna mitään. Tämä tarkoittaa myös ihmissuhteita. En kaipaa lähelleni negatiivisuuteen taipuvaisia ihmisiä.”
Juttu on julkaistu Annassa 43/25.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Piia kärsi pelottavasta huimauksesta – lääkäri teki testin, jossa diagnoosi selvisi: ”Hurja kokemus”
