Musiikki|Las Vegasin luoma residenssimalli houkuttelee nyt Lontoota ja muita metropoleja, samalla kun pienet festarit ja syrjäseudut etsivät selviytymiskeinoja.
Lue tiivistelmä
Supertähdet ovat alkaneet soittaa pitkiä keikkasarjoja yhdessä kaupungissa sen sijaan, että he kiertäisivät ympäri maailmaa.
Las Vegasista alkunsa saanut residenssimalli houkuttelee nyt myös Lontoota ja muita suuria kaupunkeja, sillä artistit säästävät kustannuksissa ja fanit matkustavat heidän luokseen.
Promoottorijohtaja Rauha Kyyrön mukaan päätösvalta kiertueista on siirtynyt Yhdysvaltoihin, missä talous on kasvanut voimakkaasti ja lippujen hinnat ovat korkeita.
Ilosaarirockin promoottori Panu Hattusen mukaan pienten festivaalien ja syrjäseutujen on yhä vaikeampi saada suuria nimiä esiintymään.
Voittaja vie nyt todellakin kaiken. Keikkabisneksessä valta on siirtynyt kaikkein menestyneimmille artisteille ja yhä harvempiin paikkoihin.
Las Vegas juurrutti maailmaan niin kutsutun residenssimallin, jossa artisti ei enää kierrä, vaan pystyttää hovinsa yhteen kaupunkiin. Kaupunki tarjoaa areenan, hotellit ja markkinointikoneiston.
”Kaupungit tulevat kilpailemaan residenssien isännöinnistä”, sanoo Euroopan matkailukomission puheenjohtaja Miguel Sanz matkailun megatrendejä kartoittavalla Skift-sivustolla. ”Ne ovat nousemassa kansainvälisen musiikkimatkailun uudeksi malliksi.”
Vuonna 2026 ilmiön ennakoidaankin mullistavan koko globaalin livemusiikin ekosysteemin.
Kuluvana vuonna maailman johtavat metropolit taistelevat verissä päin supertähtien suosiosta amerikkalaisten kaupunkien johtaessa joukkoa.
Promoottorijohtaja Rauha Kyyrön mukaan päätösvalta maailmanlaajuisista kiertueista on siirtynyt Yhdysvaltoihin. Hän muistuttaa, että Yhdysvaltojen talous on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, kun Euroopassa kasvu on jäänyt noin 20 prosenttiin ja Suomessa käytännössä pysähtynyt.
Samalla Yhdysvalloissa keikkalippujen hinnat ovat ennätyskorkeita, kun taas Euroopassa artistit joutuvat tyytymään pienempiin korvauksiin.
”Bisnes on shiftannut [siirtynyt] Los Angelesiin”, Kyyrö sanoo. ”Päätöksiä tehdään entistä enemmän artistien ehdoilla. Kiertueet suunnitellaan tiiviiksi ja artistin elämänhallinnan kannalta järkeviksi kokonaisuuksiksi.”
Rauha Kyyrö kuuluu Suomen musiikkialan merkittävimpiin vaikuttajiin. Kuva: Rio Gandara / HS
Kyyrö tietää, mistä puhuu: hän perusti 2000-luvun alussa Fullsteam Recordsin, josta on kasvanut levy-yhtiön lisäksi tapahtuma- ja festivaaliyhtiö, manageritoimisto ja kustannusyhtiö.
Vuonna 2014 Fullsteam Agency liittyi osaksi FKP Scorpiota, ja Kyyrön vastuulla on koko yhtiön kansainvälinen buukkaustoiminta. Se tarkoittaa noin 10 000:ta keikkaa vuodessa klubikeikoista stadionkiertueisiin.
Nykyisin Kyyrön huulilla on yhä useammin sama sana kuin muillakin alan toimijoilla: miniresidenssi. Se tarkoittaa mallia, jossa artisti viettää kaupungissa kuukausien tai jopa vuosien sijaan puolenkymmentä peräkkäistä keikkaa.
Artistille residenssi tarkoittaa helpompaa elämää: vähemmän matkustamista, pienempiä kustannuksia ja suurempaa tuottoa.
”Viisi loppuunmyytyä konserttia muutamassa kaupungissa voi tuottaa saman kuin sadan kaupungin vuoden kestävä kiertue”, Kyyrö konkretisoi.
Kun artisti pysyy paikallaan, fani matkustaa ja maksaa lipusta suolaisen hinnan.
Supertähtien lisäksi voittajia ovat suuret kaupungit, jotka houkuttelevat varakkaita turisteja täyttämään hotellit. Ravintolat ja Airbnb-vuokraajat kiittävät, yksi turisti voi käyttää matkallaan tuhansia euroja, ja residenssi tuo usein kaupungille satojen miljoonien tulot.
Euroopan residenssikaupungeista Lontoo on vahvoilla: vuonna 2026 siellä nähdään useita megatähtiä, kuten Ariana Grande ja The Weeknd useamman illan konserttisarjoissa. Radiohead puolestaan kokeilee viiden kaupungin Euroopan-residenssiä.
Kun artisti pysyy paikallaan, fani matkustaa ja maksaa lipusta vielä suolaisen hinnan. Kyyrö kertoo pulittaneensa Adelen parin vuoden takaisesta Las Vegasin residenssikeikasta aikoinaan mukisematta 755 dollaria, sillä jälkimarkkinoilla samana lipun hinta saattoi nousta jopa 5 000 dollariin.
Toki 4 000-paikkainen Colosseum-teatteri teki kokemuksesta ainutlaatuisen.
Kyyrön mukaan Fullsteam testaa miniresidenssimallia Kuumaa-yhtyeen kanssa keväällä kymmenen viikon aikana kymmenessä Suomen kaupungissa. Viisi keikkaa peräkkäin nähdään esimerkiksi Turun Teatrossa, Jyväskylän Lutakossa ja Helsingin Tavastialla.
Hyöty on selvä: sama raha paljon pienemmällä kiertämisellä.
Ilosaarirockin päälavalle riitti väkevä Mokoma-yhtyeen keikalla vuonna 2024. Kuva: Sami Kilpiö / HS
”Olisi kauheaa, jos keikkailu keskittyisi vaikkapa Helsinkiin”, Ilosaari-promoottori sanoo.
Kun yksi voittaa, toiset usein kärsivät.
Samaan aikaan kun metropolit hiovat strategioitaan, syrjäseuduilla joudutaan sopeutumaan. Kyyrön mukaan Euroopassa on ehkä kymmenen festivaalia, joilla on varaa kilpailla rahalla stadionien kanssa. Hän on huolissaan kotimaisten ”peltofestareiden” kohtalosta.
Helppoon elämään tottuneet supertähdet eivät enää pelkästä matkustamisen riemusta valitse syrjäistä tuppukylää.
Ilosaarirockin promoottori Panu Hattusen mukaan tilanne onkin haastava pienille toimijoille. Reuna-alueille on yhä vaikeampi saada suuria nimiä, ja Venäjän hyökkäyssota on kiristänyt ruuvia entisestään.
Artisteja on entistä kalliimpi liikuttaa ja majoittaa.
”Kiertäminen on helkkarin kallista. Jos artisti pystyy liikuttamaan satojatuhansia ihmisiä, on taloudellisesti helpompaa tehdä keikat yhdessä paikassa.”
”Saksassa artisti voi tehdä viikonlopussa kolme festarikeikkaa lyhyillä siirtymillä, mutta Suomeen tuleminen on monen mutkan takana. Ja Joensuuhun heidän saamisensa on tosi haastavaa.”
Ilosaari-promoottori suhtautuu varauksellisesti miniresidenssien soveltuvuuteen Suomeen. Hänen mukaansa ne onnistuvat vain, jos artisti on poikkeuksellisen kiinnostava, ja sellaisia tapauksia on vähän.
Hän näkee ilmiössä myös riskin: jos suomalaiset bändit alkaisivat soittaa vain muutamassa kaupungissa, yleisön innostus hiipuisi nopeasti.
”Jo nyt on tarpeeksi vaikeaa saada väki liikkeelle omassa kaupungissa”, hän toteaa. ”Ja olisi tietty kauheaa, jos keikkailu keskittyisi vaikkapa Helsinkiin.”
Festivaalien pelastukseksi hän uskoo paluuta juurille: monen päivän tapahtuman on oltava erilainen elämys kuin stadionkeikka ja tarjottava myös vaihtoehtoisempaa musiikkia.
”Ei saa olla vain suurimpien artistien varassa, jos meinaa pärjätä”, hän toteaa.