Jälleen muistojen albumiin liimautui uusi kuva eletystä elämästä, kun 2.1.2026 Dame Ritva Auvinen poistui elämän oopperalavalta.
Tutustuin häneen ensimmäisen kerran kesällä 1979 Savonlinnan Oopperajuhlilla J. Kokkosen Viimeiset Kiusaukset ja G. Verdin Don Carlos oopperoiden harjoituksissa ja esityksissä.
Ritva Auvinen oli itsestään selvyys Riitta Ruotsalaisen rooliin. Hänet oli teokseen valinnut säveltäjä itse ja ohjaaja Sakari Puurunen oli ohjeistanut häntä mm. Riitan kuolinkohtauksessa: ”Sinun on oltava kuin nilsiäläinen mökin emäntä, joka Kuopion tuomiokirkossa ehtoolliselle mennessään vilkuilee arasti sivulle, kerätäkseen voimia.”
Ei ole mikään ihme, että englantilainen kriitikko totesi oopperasta: ”Oopperamaailmassa on kaksi teosta, jossa kuolema kuvataan sydäntä särkevän kauniisti. Viimeiset Kiusaukset oopperan Riitan kuolema ja B. Brittenin Peter Grimes´in kuolema saman nimisen oopperan lopussa.
Olavinlinnan lavalla Riitta teki kuolemaa kertoen elämästään Nilsiän Tahkomäessä ja Aholansaaressa.
Hänen suoraryhtisyys lavalla oli täyttä rojaalisuutta ja ihailun arvoinen.
Kun yleisö kuuli kysymyksen Riitan suusta: ”Voiko varjo olla kirkas?” ja toteamuksen ”Kun on väsynyt, ei jaksa aukaista veräjää, mutta se on jo valmiiksi aukaistu”, alkoi kyynelvirta raavaankin miehen silmistä pyrkimään päivän valoon.
Onneksi Kiusauksista on jälkipolville muistona live-tallenne Savonlinnan esityksestä, jossa M. Talvela, R. Auvinen, S. Ruohonen, M. Lehtinen ja muut nostavat teoksen ”Suomalaisen miehen sielunmessuksi”.
Oopperassa Don Carlos, Auvinen loisti Elisabet de Valois´n roolissa äänellisesti ja fyysisesti.
Hänen suoraryhtisyys lavalla oli täyttä rojaalisuutta ja ihailun arvoinen, olihan hän voimistelunopettaja koulutukseltaan. Tämäkin ooppera sai yleisön haltioihin Talvelan, Auvisen, Ruohosen, Hynnisen, kuopiolaisen Kalevi Lahtisen ja monen silloisen suomalaisen huippulaulajan ollessa lavalla.
Laulaminen, niin kuin taiteen tekeminen yleensä on oltava kokonaisvaltaista. Esittäjän on mentävä esitettävän henkilön nahkoihin varpaista hiusrajaan saakka ”Lihaa säästämättä laadusta tinkimättä”.
Sävellys ja teksti auttavat, jos on ymmärrystä. Dame Ritva Auvinen edusti kokonaisvaltaisesti tätä sääntöä.
”Varjo on kirkas”.
Markku ”Luciano” Heikkinen
Kuopio