Porilaislähtöisen Miikka Taipaleen tie konserttipianistiksi kulki tuskien kautta. Nyt hän esiintyy entisessä kotikaupungissaan harvinaisessa soolokonsertissa.
21.8. 18:00
Kun kaiken musiikille uhrannut konserttipianisti ei enää voi soittaa, elämältä putoaa pohja. Pianisti Miikka Taipale joutui elämään läpi piinallisen ajanjakson. Sen ansiosta hänestä tuli entistä syvällisempi muusikko.
Lapsena hänen musikaalisuutensa ilmeni varhain. Hän improvisoi kotona olevalla pianolla niin innokkaasti, että vanhemmat laittoivat hänet noin viisivuotiaana soittotunneille. Taipale muistelee nähneensä alle kymmenkesäisenä Pori Sinfoniettan konsertissa pianosolistin ja päättäneensä silloin ryhtyä pianistiksi.
Noin 13-vuotiaana hän oivalsi, että juuri musiikki antaa hänelle elämään tarkoituksen ja merkityksen.
”Älysin tarvitsevani musiikkia, koska mulla oli nuorempana aika paljon terveysongelmia. Soittamalla pystyin hallitsemaan fyysisiä kipuja”, Taipale kertoo.
Yötä sohvan alla
14-vuotiaana Miikka Taipale aloitti opiskelun Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Teini-iässä hän eli puolet viikosta Helsingissä ja nukkui milloin missäkin, kuten ylioppilaskunnan toimipisteen sohvan alla, vartijoilta piilossa.
Porin Palmgren-konservatorion hän muistaa etenkin siellä vietetyistä öistä, sillä käydessään iltalukiota hän saattoi harjoitella konservatoriossa ilta- ja yökaudet. Ammatinvalinta merkitsi omistautumista musiikille lähes koko valveillaoloajan.
32-vuotias Miikka Taipale esiintyy juurillaan Porissa noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Se tuntuu hänestä erityisen hienolta ja liikuttavalta. Kuva: Sana Baran
Syviin vesiin
2010-luvun alkuvuosina kaksikymppinen Taipale esiintyi useampaan otteeseen Pori Sinfoniettan solistina ja ylsi Ilmari Hannikainen -pianokilpailun finaaliin. Nuoren konserttipianistin elämään ilmestyi kuitenkin vaikeuksia.
Pari viikkoa ennen hänen viimeistä esiintymistään Pori Sinfoniettan solistina hänen kämmenistään syöpyi iho. Se teki soittamisesta vaikeaa.
Taipale sinnitteli, käytti puuvillahanskoja ja erilaisia viritelmiä monen vuoden ajan, mutta joutui pakosta myös vähentämään soittamista.
”Siitä tuli äärettömän suuri identiteettikriisi ihmiselle, joka muodostaa käsityksen itsestään muusikkouden perusteella. Se asia, minkä kautta osaat kommunikoida muille ihmisille, viedään pois. Kyllä siinä vajoaa todella syviin vesiin”, Taipale kuvaa.
Nuori kapellimestari
Nykyään tuo ahdistava ajanjakso näyttäytyy hänelle toisin. Hän uskoo, että kaikki eletty kuuluu vahvasti hänen soitossaan. Tauon aikana hän joutui todella pohtimaan, mitä musiikki on ja mitä sen kautta ilmaistaan.
”Pieni ajanjakso, jolloin en pystynyt soittamaan, ei ole muusikkoudestani pois, vaan on antanut paljon.”
Taipale alkoi opiskella orkesterin johtamista Jorma Panulan johdolla, ja opinnot veivät hänet täysin mennessään. Kapellimestarin työ opetti kommunikoimaan musiikissa toisten kanssa ja luomaan sanattoman yhteyden ihmisten välille.
”Totta kai elämä toimii sillä tavalla, että sen jälkeen kun olin päättänyt, että musta tulee kapellimestari, ihan maagisesti parannuin ja pystyin taas soittamaan.”
Nykyään Taipaleella ei ole terveyshuolia. Hänen aikansa jakautuu tasaisesti kapellimestarin ja muusikon työn välille.
Uran vaikein teos
Soolokonsertissa Porissa Taipale soittaa vaikeimman pianoteoksen urallaan: J.S. Bachin Goldberg-variaatiot. Se ei ole hänen soittamistaan kappaleista virtuoosimaisin mutta ehdottomasti haastavin: tunti polyfonista musiikkia, jossa pitää olla läsnä joka hetki.
Taipale kuvailee Goldberg-variaatioiden jokaista pientä 30 osasta omaksi planeetakseen. Niillä planeetoilla tapahtuu erikoisia, jopa pyhiä asioita.
”Sen maailman läpisoittaminen ja -eläminen on todella kuluttavaa. Siinä mielessä se on vaikein teos, mihin olen uskaltanut pianistina kajota”, Taipale sanoo.
Bachia Taipale kuvailee itselleen säveltäjistä läheisimmäksi, ja hänet tunnetaankin erityisesti Bachin tulkitsijana.
”Tunnen välittömimmin ymmärtäväni sitä musiikkia. Saan otteen siitä kielestä ja tavasta ilmaista jotain ylimaallista inhimillisesti.”
Musiikki elettynä tarinana
Kun Taipaletta katsoo videolla soittamassa Goldberg-variaatioita, ei voi kuin ihailla niin hänen teknistä taituruuttaan kuin kykyään sisäistää musiikkia.
Taipale soittaa järkälemäisen teoksen ulkomuistista. Hän sanoo, ettei muista sitä niinkään nuottitasolla kuin elämällä kappaleen läpi.
Hän vertaa musiikin muistamista Daniel Tammetin lahjakkuuteen. Tammet onnistui painamaan mieleensä yli 22 000 piin desimaalia. Hän ei muistanut yksittäisiä numeroita vaan värejä ja muotoja.
”Musiikin muistaminen on samanlaista. On tarina, abstrakti liike, tunnelmia, tunteita, karakteereja, joiden kautta luovii tiensä. Luulen, että musiikin muistaminen olisi melko mahdotonta, jos siihen ei kiinnittäisi mitään tunnesidettä.”
Paluu juurille
Taipaleesta tuntuu erityisen hienolta ja liikuttavalta soittaa soolokonsertti juurillaan Porissa, jossa hän ei ole esiintynyt noin kymmeneen vuoteen.
”Saan soittaa samoille ihmisille, jotka ovat katsoneet, kun olen lyllertänyt tuolla kadulla taaperona. Tuntuu inspiroivalta ajatukselta, olla sillä tavalla kosketuksissa omaan historiaani.”
Improvisaatio on ollut Taipaleelle aina luonnollinen tapa lähestyä musiikkia. Siitähän hänen koko soittamisensa lapsena alkoi.
Nuorena improvisaatio merkitsi hänelle hetken vapautta muiden kirjoittamista nuoteista, ja myöhemmin siitä tuli hauskanpitoa.Taipaleelta kuullaan improvisaatio myös Porin konsertissa.
Videon Miikka Taipaleen improvisaatiosta on kuvannut Tuukka Ylönen.
Kapellimestarina Irakissa
Kapellimestarina Taipale johtaa niin Tapiolan viihdeorkesteria kuin Irakissa esiintyvää Finnish Arabic Orchestraa. Jälkimmäisessä on mukana useita suomalaisia muusikoita, jotka esiintyvät yhdessä irakilaismuusikoiden kanssa.
Taipale sanoo, ettei ole kohdannut missään samanlaista vieraanvaraisuutta kuin Irakissa. Orkesterin johtaminen vieraassa kulttuurissa on ollut hieno ja opettavainen kokemus.
”Olen siellä varmaan monta kertaa vahingossa loukannut ihmisiä, kun en ole muistanut, ettei aina tarvitse mennä suomalaisesti suoraan asiaan, vaan ensin voi sanoa jonkin ystävällisen kommentin ja jutella niitä näitä.”
Orkesterin johtamisen tyyli on Irakissa paljon autoritäärisempi kuin Suomessa. Taipale arvioi, että muusikot siellä ovat pitäneet suomalaisesta, rennommasta johtamisesta.
Miikka Taipale soittaa soolokonsertissaan J.S. Bachin Goldberg -variaatiot Promenadisalissa Porissa perjantaina 22.8. kello 19.
Miikka Taipale
-
Syntynyt vuonna 1992 Porissa.
-
Pianisti ja kapellimestari.
-
Opiskeli Palmgren-konservatoriossa opettajanaan Erika Csikne ja 14-vuotiaasta Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla.
-
Musiikin maisteri Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli Liisa Pohjolan johdolla.
-
Aloitti 2019 orkesterinjohdon opinnot Jorma Panulan johdolla.
-
Tunnetaan muun muassa eläytyvistä Bach-tulkinnoista ja improvisaatioista.
-
Tänä vuonna esiintynyt muun muassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin solistina, äänittänyt Alba Recordsille levyn viulisti Linda Suolahden kanssa ja johtanut Robin Hood -musikaalin Aleksanterin teatterissa.
-
Tapiolan viihdeorkesterin ylikapellimestari ja Irakissa toimivan Finnish Arabic Orchestran kapellimestari.
-
Harrastaa monipuolisesti kulttuuria, mm. teatterissa ja taidenäyttelyissä käymistä.