Kolumni|Lyhytvideot ja tekoäly vaarantavat ajattelutaitomme.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.
Monimutkainen yhteiskunta vaatii monimutkaiseen ajatteluun kykeneviä kansalaisia. Siksi yhteiskunnan ja työelämän monimutkaistuessa koulutuksen tarve on jatkuvasti kasvanut. Siinä missä kansalle riitti 1800-luvulla satunnainen kiertokoulu ja 1900-luvun alussa muutama vuosi kansakoulua, nykyään oppivelvollisuus jatkuu täysi-ikäiseksi asti.
Demokratiassa korkeatasoisen ajattelun vaade koskee koko äänestäjäkuntaa. Siksi fasismi on nimenomaan demokraattisten järjestelmien ongelma. Vahvasti tunnepohjainen, yksinkertaistava ja vihollisten syyttämiseen perustuva liike saa käyttövoimansa katkeroituneista kansalaisista, puhuttiin sitten 1930-luvun Saksasta tai 2020-luvun Yhdysvalloista.
Yhteiseksi sanotun vihollisen syyttäminen tuntuu hyvältä, mutta samalla rikotaan yhteiskunnan kyky toimia järkevästi monimutkaisessa maailmassa. Neuvostoliitossa kaikki virheet johtuivat sabotaasista. Donald Trumpin Yhdysvalloissa kaikki huonot asiat ovat fake news, mutta myös Joe Bidenin ja maahanmuuttajien syytä.
Luku- ja kirjoitustaito ovat jo vuosisatoja nostaneet ihmisten ajattelukykyä korkeammalle tasolle. Lukutaidossa Suomi oli maailman kärkimaita jo 1800-luvulla, ja kirjoitustaito vahvistui 1880-luvulta alkaen. Viime vuosikymmeninä ajattelutaitomme on, ehkä ensimmäistä kertaa historiassa, kääntynyt laskuun.
Lyhytvideot ovat juuri nyt yksi vakavimmista ajattelutaitomme uhkaajista.
Korkeatasoinen ajattelu edellyttää pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä. Puolen minuutin videoon ei saa kiteytettyä asioita yhtä hyvin kuin tuhannen sanan lehtiartikkeliin tai 300-sivuiseen kirjaan. Jos ymmärryksesi maailmasta rakentuu lyhytvideoiden varaan, et kykene ymmärtämään nykymaailmaa vaan päädyt pölhöpopulistien yksinkertaistettujen ja tunnepitoisten viestien viemäksi.
Kirjoittaminen on ajattelua.
Tässä mielessä on huolestuttavaa, että 13–18-vuotiaiden suomalaisnuorten ylivoimaisesti tärkein uutiskanava on Tiktok. Onneksi aikuistuttuaan nuoret viisastuvat: yli puolella nuorista aikuisista pääasiallinen uutislähde on perinteinen media, ja 60 prosenttia heistä mieluummin lukee kuin katsoo tai kuuntelee uutisia verkossa.
Tekoäly on toinen ajattelutaitoamme vakavasti uhkaava tekijä.
Kirjoittaminen on ajattelua. Omien ajatusten jäsentäminen paperille on keskeinen tapa kehittää oman ajattelun kirkkautta ja johdonmukaisuutta. Siksi kirjoitustehtävät ovat keskeinen opetusmenetelmä sekä peruskoulussa että korkeakouluissa.
Nyt uhkana on, että nuoret ulkoistavat kirjoitustehtävät tekoälylle. Lopputulos on yhtä hyvä, mutta ajattelun prosessi jää pois. Vaikka naiivit tekno-optimistit eivät tätä ymmärrä, juuri tuo prosessi on koko harjoituksen tarkoitus.
Taskulaskimet tulivat koteihin 50 vuotta sitten. Silti jokainen nuori opettelee jakolaskun kaltaisia matemaattisia taitoja peruskoulussa yli tuhat tuntia, vaikka taskulaskin voisi laskea heidän puolestaan. Vain ajattelemalla itse kehittyy kyky loogiseen ajatteluun.
Samasta syystä minä ja muut professorit mietimme kuumeisesti, miten voimme yhä tarjota opiskelijoille kirjoitustehtäviä – ne ovat korvaamattomia ajattelun kehittäjiä – ja varmistaa samalla, että opiskelijat kirjoittavat ne itse. Jos annamme nuorten kirjoituttaa tehtävät tekoälyllä, teemme heille valtavan karhunpalveluksen: estämme heidän ajattelunsa kehittymisen.
Tekoälyn käyttöä on toki syytä opiskella, mutta tekoälyn käytöstä näyttävät hyötyvän eniten nimenomaan osaavimmat työntekijät. Siksi on ensin opeteltava ajattelemaan itse. Työelämässä ei ole käyttöä ihmiselle, joka osaa vain ulkoistaa ajattelunsa tekoälylle – hän on pelkkä turha välikäsi.
Kyky kirkkaaseen ajatteluun on kuin lihas, joka kehittyy harjoittamalla. Jos alistumme siihen, että koulu ja media eivät enää haasta ajattelemaan, kansakunta tyhmenee. On taisteltava vastaan, koska tyhmenevä kansakunta on uhka sekä työelämälle että demokratialle.
Jos tämän ääneen sanominen on elitismiä, on se samaa elitismiä, joka 1800-luvulla vaati, että kansalaisten pitäisi osata kirjoittaa, ja joka ajoi 1970-luvulla yhdeksänvuotista peruskoulua.
Frank Martela on apulaisprofessori ja hyvän elämän edellytysten tutkija Aalto-yliopistossa.