Suomalaisessa urheilussa nousi tuttuun tapaan myräkkä, kun opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi urheilija-apurahansa.
Apurahakriteereistä nousee aina keskustelua, mutta nyt ne nousivat erityisellä tavalla tikunnokkaan, koska tuet jaettiin ensi kertaa uudistetuilla perusteilla.
Vuosi takaperin kesälajien apurahanjaossa tukea sai 162 urheilijaa, nyt 76 urheilijaa. Tavoitteena on apurahojen tarkempi kohdentaminen ja Suomen kansainvälisen urheilumenestyksen parantaminen.
26 urheilijaa sai suuremman eli 24 000 euron apurahan ja 50 pienemmän eli 12 000 euron apurahan. Suuremmista apurahoista 19 kappaletta myönnettiin kaksivuotisina, kun aiemmin tällaista mahdollisuutta ei ollut. Yksittäiset joukkuelajien urheilijat eivät enää tukea saa.
Avaa kuvien katselu
Saga Vanninen sai 24 000 euron apurahan kahdelle vuodelle. Hänen lisäkseen saman sai seitsemän yleisurheilijaa. Kuva: Getty ImagesRajuja tikareita
Lajien vertailussa yleisurheilu on uudistuksessa selvästi eniten rahaa menettänyt laji. Keilailu oli selvin voittaja.
Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarinen julkaisi tekstin, jossa hän nosti esiin kriittisiä näkökantoja apurahojen jakautumisesta.
Avaa kuvien katselu
Riikka Pakarisen johtamassa Urheiluliitossa ollaan pettyneitä eikä apurahojen jako mennyt heidän näkökulmastaan oikeudenmukaisesti. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle
Erityisesti otsikoihin nousi squashin kaksinkertaisen EM-mitalistin Emilia Soinin raju avautuminen. Hän kirjoitti Instagramissa, että koko Suomen urheiluun liittyvä politiikka on perseestä. Erityisesti hän nosti esille keilailun, joka ei Soinin mielestä edes ole urheilulaji.
Keilailuliitto julkaisi kannanoton, jossa se ihmetteli, että Soinin kirjoituksessa nostettiin keilailu sekä yksittäiset keilaajat ”erittäin ala-arvoisesti esille”. Keilailuliitto kertoi tehneensä ja tekevänsä päivittäin töitä, jotta sen urheilijat ja laji saisivat ansaitsemansa arvostuksen.
Avaa kuvien katselu
– Olkoon vaikka kuinka moninkertaisia maailmanmestareita, niin v***u mikä vitsi, Emilia Soini latasi keilailuun kohdistuneista apurahapäätöksistä. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle
Keilailuliitto myös kiitteli Suomen squashliittoa siitä, että se omalla tiedotteellaan ja oma-aloitteisesti irtautui Soinin mielipiteistä.
Squashliitto puolestaan kertoi jakavansa Soinin tuskan siitä, että etenkin yksilölajeissa taloudelliset mahdollisuudet huipulle pyrkimiseen ovat nykytilanteessa lähes olemattomat.
Se ei kuitenkaan ole minkään muun lajin tai ministeriön vika, Squashliitto totesi.
– Nyt urheilijamme hampaissa ollut keilailu on globaalisti erittäin kilpailtu laji ja apurahan saaneet urheilijat täyttävät apurahakriteerit.
Avaa kuvien katselu
Suomi kahmi mitaleita MM-kisoissa marras-joulukuussa 2025. Essi Pakarinen ja Peppi Konsteri juhlivat kultaa parikisassa. Kuva: Tiina Viljakka / Suomen keilailuliitto
Pararatsastaja Jonna Aaltonen kirjoitti Facebookissa, ettei saanut apurahaa, vaikka nousi kansainvälisessä rankingissa top10:een ja EM-kisojen finaalissa seitsemänneksi.
– Nyt joudun pohtimaan koko kilpailu-uran jatkamisen mielekkyyttä ja sitä, että jos jatkan, toinen hevonen on joka tapauksessa myytävä.
Maineikas yleisurheiluvalmentaja Hannu Kangas kirjoitti Instagramissa ”katkeran ja pitkän tilityksen”, koska hänen tyttärensä, kuulantyöntäjä Emilia Kangas pudotettiin apurahoilta.
Avaa kuvien katselu
Hannu Kangas ihmetteli Emilia Kankaan pudottamista apurahoilta. Euroopan tilaston kymmenes sija ja karsitun maailmantilaston (kolme urheilijaa / maa) 18. sija kertovat, että maailman kärki on saavutettavissa, Kangas kirjoitti. Kuva: All Over PressTärkeä keskustelu edelleen käymättä, linjaa huippu-urheilujohtaja
Elokuussa Suomen olympiakomitean huippu-urheilujohtajana aloittanut Janne Hänninen vieraili torstai-iltana Radio Suomen Urheiluillassa.
Hänninen halusi muistuttaa, miksi urheiluapurahoja piti uudistaa.
– Pariisin olympialaisissa 2024 ei tullut mitaleja. Alkoi kauhea härdelli.
Silloinen liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist aloitti uudistustyön. Keväällä 2025 ministeri nimitti huippu-urheilun asiantuntijaryhmän.
Asiantuntijaryhmä ja Olympiakomitea ovat antaneet lausuntonsa, millaisin kriteerein apurahoja tulisi jakaa.
– Olemme Olympiakomiteassa tyytyväisiä kriteereihin. Ne eivät ole yksi yhteen, mitä halusimme, eivätkä ne ole yksi yhteen, mitä asiantuntijaryhmä halusi, mutta riittävän lähellä, Hänninen kommentoi apurahapäätöksiä, jotka viime kädessä OKM hyväksyy.
Avaa kuvien katselu
Janne Hänninen huomauttaa, että apurahakriteerit perustuvat siihen tilaukseen, että Suomessa halutaan mitaleita. Kuva: Jukka Lehto / Yle
Tukirahoja halutaan suunnata urheilijoille, jotka ovat maailman top8:ssa – Hännisen sanoin askeleen päässä mitalitasosta.
Sitten on haluttu tukea pienemmällä apurahalla lahjakkuuksia, joilta löytyy ”todennettavissa oleva näkymä” yltää olympialaisissa 2028 maailman top8:aan. Sen lisäksi on tuettu joitakin nuorempia poikkeuslahjakkuuksia.
– Kaikki nämä päätökset, mitä lausuimme ministeriölle, perustuvat hyvin selkeään tulos- ja kehityskaareen. Lajeissa, kuten yleisurheilu ja uinti, joissa kaikki on mitattavaa, meillä on dataa vuosilta 2012–2024 kaikista globaaleista arvokisamitalisteista, top8-sijoista sekä heidän kehityskäyristään.
Toisaalta voi pohtia, mitä puolusteltavaa vanhassa järjestelmässä oli. Nyt vain pettyjiä oli paljon, kun apurahan saajien määrä oli 47 prosenttia aiemmasta.
– Olen väärä ihminen arvioimaan vanhoja kriteereitä, mutta nyt tavoitetila on, että pitää saada mitaleja. Tämä on siihen parempi. Ovatko kriteerit täydellisiä? Täydellistä järjestelmää ei saada koskaan. Nyt tehtiin selkeä muutos.
Avaa kuvien katselu
Esimerkiksi uimari Laura Lahtinen ei saanut urheilija-apurahaa, sillä hänen parhaat näyttönsä uinnista ovat lyhyen radan kilpailuista. Olympialaisissa kisataan pitkällä radalla. Kuva: Alex Plavevski / AOP
Toisaalta apurahapäätöksissä olympialajeja ja ei-olympialajeja vertaillaan eri kriteerein.
SUL:n Riikka Pakarinen ihmetteli, että apurahoja on jaettu varsin avokätisesti ei-olympialajien edustajille, ja lajikattausta on pitänyt karsia, kun nyt sitä lisättiin.
Onko suomalaisella urheilulla varaa siihen, että lajiliitot ja urheilijat ovat toistensa kimpussa?
– No sanotaanko näin, että lajikateus tai muiden lajien kritisointi ei ole hyvä asia. Mutta selvästikin tämä kielii, että yhteiskunnallinen keskustelu siitä, mitä halutaan tavoitella, olisi hyvä käydä, Hänninen vastaa.
Tämä on keskustelu, jota Hänninen peräänkuuluttaa useita kertoja haastattelun aikana.
– Mielelläni kutsuisin yhteiskunnan päättäjiä, lajiliittoja, mediaa, kaikkia huippu-urheilun toimijoita keskustelemaan avoimesti, mitä tavoitellaan.
– Olympiamenestystä? Joukkuepelien vai yksilölajien menestystä, talvi- vai kesälajien menestystä? Se pitäisi keskustella auki. Sitten voidaan tehdä johtopäätöksiä. Sitä keskustelua ei mielestäni ole koskaan käyty.
Myös Suomen yleisurheiluvalmentajat ry arvosteli apurahapäätöksiä. Järjestön kannanotossa nostettiin kova ehdotus, että paraurheilu pitäisi siirtää oman tukijärjestelmänsä piiriin.
– Olen sitä mieltä, että pitäisi käydä keskustelu, mihin lajeihin halutaan satsata. Nyt satsataan kaikkeen ja urheilijan taso sitten määrittelee, saako tukea, Hänninen pyörittelee.
– Minä en ole se, joka sanoo, ettei paraurheilua pitäisi tukea. Mielestäni se on yksi laji, vaikka tiedän, että siihen kuuluu monta eri lajia.