Lukijan mielipide|Palvelut eivät toteudu sen mukaan, mitä yhteiskunta on yhdessä päättänyt turvata, vaan sen mukaan, missä palveluntuottajia on ja millä hinnalla ne toimivat.
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Suomessa on tilanteita, joissa laki takaa ihmiselle palvelun, mutta käytännössä apua ei ole saatavilla. Tämä koskee esimerkiksi kotihoitoa, mielenterveyspalveluja ja kouluterveydenhuoltoa – arjen peruspalveluja, joihin ihmisen pitäisi voida luottaa. Tarve on olemassa ja oikeus on kirjattu lakiin, mutta silti todetaan, ettei palvelua saada järjestettyä.
Kyse ei ole yksittäisistä epäonnistumisista, vaan tavasta, jolla palvelut nykyisin järjestetään.
Kun palvelu on lakisääteinen, hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää se. Jos palvelua ei tuoteta julkisesti, se ostetaan yksityiseltä. Tällöin hintaa ei määritä yhteinen päätös, vaan se, millä hinnalla palvelua on tarjolla. Alueilla, joilla ei ole todellista kilpailua, julkinen on pakko-ostajan asemassa.
Tämä vaikuttaa suoraan palvelutasoon. Palvelut eivät toteudu sen mukaan, mitä yhteiskunta on yhdessä päättänyt turvata, vaan sen mukaan, missä palveluntuottajia on ja millä hinnalla ne toimivat. Käytännössä palvelujen saatavuus määräytyy markkinarakenteen, ei demokraattisen päätöksen perusteella.
Tätä suuntaa ollaan nyt myös vahvistamassa lainsäädännöllä. Valmisteilla oleva palveluvalikoimaa koskeva sääntely ei suoranaisesti määrittele, mitkä palvelut kuuluvat julkisesti järjestettäviksi, vaan muuttaa tapaa, jolla näistä palveluista päätetään. Palvelujen kuuluminen julkiseen järjestelmään sidotaan entistä vahvemmin arviointikriteereihin, kuten kustannus-hyötysuhteeseen ja vaikuttavuuteen. Kyse ei ole vain teknisestä muutoksesta, vaan poliittisesta linjauksesta, joka kaventaa yhteisen päätöksenteon alaa.
Kyse on poliittisesta ratkaisusta.
Tilannetta perustellaan kustannuspaineilla ja alueellisilla eroilla. Näin annetaan ymmärtää, että kyse olisi väistämättömyydestä. Todellisuudessa kyse on poliittisesta ratkaisusta: siitä, ettei haluta tehdä avointa päätöstä siitä, mitkä palvelut järjestetään kaikille ja millä ehdoilla.
Suomessa olisi edelleen mahdollista päättää demokraattisesti, vaaleilla valittujen päättäjien toimesta, että tietyt peruspalvelut kuuluvat tähän aikaan ja tähän yhteiskuntaan ja että ne järjestetään kaikille yhdenvertaisesti. Näin on tehty aiemmin. Nyt palveluista on kuitenkin tehty ehdollisia, ja niiden toteutuminen riippuu yhä enemmän arviointikriteereistä ja markkinarakenteista.
Sama ajattelutapa näkyy laajasti myös muualla. Kouluverkkoja supistetaan, sairaaloita ja päivystyksiä keskitetään ja peruspalveluja siirretään jonojen taakse. Näitä ratkaisuja ei käsitellä poliittisina linjauksina, vaan hallinnollisina ja taloudellisina pakkoina.
Näin eriarvoisuus syntyy ilman avointa päätöstä. Yhdenvertaisuudesta tulee tavoite, ei lupaus.
Jos tästä halutaan tehdä uusi linja, siitä pitäisi käydä rehellinen poliittinen keskustelu. Muuten päätösvalta palveluista siirtyy vähitellen pois yhteisestä harkinnasta kohti markkinoita ja kriteerejä, joihin kansalainen ei voi vaikuttaa äänestämällä.
Aleksi Salonen
Mäntyharju
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa http://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.