- Suurvaltojen kilpailu arktisesta alueesta on lisännyt jännitteitä ja asettanut Suomen riskialttiiseen asemaan, sanoo apulaisprofessori Rinna Kullaa.
- Sekä Yhdysvallat että Venäjä näkevät alueen ennen kaikkea luonnonvarojen ja sotilaallisen vallan lähteenä.
- Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan alueella. Sen ydinasepelotteen ydin on Suomen lähellä Kuolan niemimaalla.
Kun Yhdysvallat ja Venäjä kiristävät otettaan pohjoisessa, Suomen asema on poikkeuksellinen ja riskialtis, sanoo Tampereen yliopiston globaalin historian apulaisprofessori Rinna Kullaa.
– Suomi ei ole sivustakatsoja vaan keskellä, Kullaa sanoo.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on puhunut avoimesti Grönlannin ”tarpeellisuudesta” Yhdysvalloille. Venäjä on viime vuosina kunnostanut ja perustanut uusia sotilastukikohtia arktisella alueella sekä rakentanut sinne kaasun- ja öljyntuotantoa.
– Arktinen alue on yksi niistä pelialustoista, joilla tulevien vuosikymmenten geopoliittinen järjestys ratkaistaan, Kullaa sanoo.
Venäjän ydinasepelotteen ydin sijaitsee Kuolan niemimaalla, fyysisesti lähempänä Suomea kuin useimpia muita Nato-maita. Rovaniemi on vain noin 400 kilometrin päässä Murmanskista.
Yhdysvallat ja Venäjä näkevät Arktiksen samasta näkökulmasta
Kullaan mukaan Yhdysvaltojen ja Venäjän arktiset strategiat ovat pelottavan yhteensopivia.
– Venäjän ja Yhdysvaltojen arktiset strategiat sopivat yhteen kuin Lego-palikat, mutta Pohjoismaat eivät välttämättä mahdu tähän rakennelmaan, hän sanoo.
Kummallekaan kyse ei ole vain pohjoisesta alueesta, vaan asemasta muuttuvassa maailmanjärjestyksessä.
Kullaan mukaan sekä Venäjä että Yhdysvallat näkevät Arktiksen ennen kaikkea resurssialueena: energian, mineraalien ja sotilaallisen vallan lähteenä.
Kartta näyttää pohjoisnapaa ympäröivät alueet pohjoisesta katsottuna:
Video: Maija Hurme / Yle
Yhdysvalloille Grönlanti ja arktinen alue ovat avain Venäjän ja Kiinan vaikutusvallan rajaamiseen sekä pääsyyn tulevaisuuden energia- ja mineraalivaroihin.
Kullaa sanoo, että Yhdysvaltojen kiinnostus ei ole uusi ilmiö, mutta Trump on tehnyt siitä poikkeuksellisen suoraa.
– Trumpin kausilla Valkoisessa talossa on vahvistunut ajatus, että arktiset luonnonvarat eivät kuulu yhteisiin neuvottelupöytiin, vaan suurvalloille, joilla on kyky ottaa ne haltuun.
Yhdysvaltojen osalta huolestuttavaa on Kullaan mukaan se, että Trump on yhdistänyt arktiset puheensa konkreettisiin sotilaallisiin toimiin muualla maailmassa.
– Kun Trump palaa puheissaan Grönlantiin vain päiviä Venezuelan iskun jälkeen, se pitää ottaa vakavasti. Molemmissa Valkoinen talo näkee ennen kaikkea luonnonvaroja.
– Trump voi vaatia Grönlantia myös ehtona Ukrainan tukemiselle, arvioi Kullaa.
Sotilaallinen ketju Jäämereltä Kaukoitään
Venäjän arktinen strategia nojaa vahvasti Pohjoisen merireitin eli Koillisväylän kehittämiseen. Reitti Murmanskista Vladivostokiin on huomattavasti lyhyempi kuin Euroopan ja Aasian välinen perinteinen meritie.
– Perinteinen reitti on täynnä pullonkauloja: Tanskan salmi, Gibraltar, Suezin kanava ja Adeninlahti. Jokainen niistä on geopoliittinen haavoittuvuus.
Koillisväylä antaa Venäjälle mahdollisuuden kiertää nämä ja viedä energiaa ja mineraaleja suoraan Aasiaan. Kullaan mukaan Venäjän talous ei ole kasvanut merkittävästi sitten 2000-luvun alkuvuosien, ja uusia tulonlähteitä haetaan nyt pohjoisesta.
Koillisväylä on nykyisellään auki kesäkuusta marraskuuhun. Ilmastonmuutos helpottaa Venäjän toimintaa arktisella alueella.
Kartta näyttää, miten Venäjän sotilastukikohteet suojaavat Koillisväylää. Kartalle ei ole merkitty kaikkia Venäjän sotilaskohteita arktisella alueella.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Juha Rissanen / Yle, lähde: IISS, Yle, Openstreetmap, Mapcreator
Venäjä on rakentanut sotilaallista infrastruktuuria järjestelmällisesti seuraamaan Koillisväylää.
– Sotilaallinen läsnäolo ei keskity yhteen tukikohtaan vaan muodostaa ketjun Kuolan niemimaalta Severnaja Zemljan kautta Tšuktšin niemimaalle Kaukoidässä, Kullaa sanoo.
Näille alueille on sijoitettu lentotukikohtia, ilmapuolustusjärjestelmiä ja ydinsukellusveneitä.
– Venäjän ydinasepelote nojaa pitkälti Kuolan niemimaahan. Sitä ei siirretä, ja se on fyysisesti hyvin lähellä Suomea, Kullaa sanoo.
Pakotteet eivät pysäytä strategiaa
Ukrainan sodan jälkeen asetetut pakotteet ovat hidastaneet Venäjän kykyä toteuttaa arktisia suunnitelmiaan.
– Pakotteet ovat toimineet yhdessä asiassa poikkeuksellisen hyvin: Venäjä ei ole pystynyt rakentamaan tarvitsemiaan jääluokan aluksia, Kullaa sanoo.
Venäjän omien arvioiden mukaan Koillisväylän täysimittainen hyödyntäminen vaatisi vuoteen 2035 mennessä jopa 200 jääluokan alusta. Tällä hetkellä käytössä on noin 40.
Tästä huolimatta strategia ei muutu.
– Vaikka yksityiskohdat muuttuvat, fokus ei. Arktinen alue pysyy Venäjän strategian ytimessä, Kullaa toteaa.
Kullaan mukaan arktinen alue on yksi Vladimir Putinille henkilökohtaisesti tärkeimmistä strategisista alueista.
– Kyse ei ole vain energiasta tai logistiikasta, vaan Venäjän suurvaltaidentiteetistä, Kullaa sanoo.
Kullaan mukaan molemmille, sekä Trumpille että Putinille, on kaksi asiaa yli muiden: rahallisen varallisuuden kasvattaminen ja huomion saaminen suurvaltajohtajana.
Ikiroudan sulaminen tuo uusia riskejä
Ilmastonmuutos tekee Arktiksesta helpommin saavutettavan mutta samalla vaarallisemman. Suuri osa Venäjän infrastruktuurista on rakennettu neuvostoaikana oletukselle pysyvästi jäätyneestä maaperästä.
– Ikiroudan sulaminen on myönnetty ongelmaksi myös Venäjän omassa arktisessa strategiassa. Kukaan ei tosiasiassa tiedä, mitä tapahtuu, kun vanha infrastruktuuri alkaa pettää, Kullaa sanoo.
Erityisen huolestuttavana hän pitää Itä-Siperian Pevekissä toimivaa Akademik Lomonosovin kelluvaa ydinvoimalaa sekä suunnitelmia rakentaa lisää vastaavia laitoksia arktiselle alueelle.
– Meillä ei ole historiallista kokemusta siitä, miten tällaiset ratkaisut toimivat muuttuvissa arktisissa olosuhteissa.
Avaa kuvien katselu
Yli puolet arktisesta alueesta on Venäjän alueella. Kuvassa Pohjoisen jäämeren rantamaisemaa Murmanskin alueella. Kuva: Viktor Karasev / AOPEi ohimenevä kriisi vaan pitkäaikainen muutos
Kullaan mukaan pahimmat mahdolliset kehityskulut eivät rajoitu yhteen skenaarioon.
– Jos Yhdysvallat ja Venäjä pääsevät yhteisymmärrykseen arktisten luonnonvarojen hyödyntämisestä, ympäristönsuojelulle ja paikallisille asukkaille jää hyvin vähän tilaa.
Toinen ääripää olisi avoin vastakkainasettelu.
– Sotilaallinen törmäys aktivoisi Murmanskin ja koko Kuolan niemimaan. Se olisi Suomen kannalta erittäin vakavaa.
Joka tapauksessa Jäämeri on yksi tärkeimmistä pelialustoista tulevaisuudessa.
– Se ei ole ohimenevä kriisi vaan pitkäaikainen muutos, Kullaa sanoo.
Suomelle tämä tarkoittaa tarvetta katsoa karttaa, ymmärtää mittasuhteet ja valmistautua tilanteeseen, jossa pohjoinen ei ole enää rauhallinen reunavyöhyke vaan geopoliittinen etulinja.
Avaa kuvien katselu
Apulaisprofessori Rinna Kullaa seuraa arktista suurvaltapolitiikkaa. Kuva: Lauri Karo / Yle