7.7. 10:30
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Kirjailija Juha Vuorinen on huolissaan nuorten lukuinnon vähenemisestä.
Vuorinen lahjoittaa omia kirjojaan varusmiehille kannustaakseen heitä lukemaan. Kirjan saavat myös tällä viikolla varusmiespalveluksensa aloittavat.
Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjan sarjan tekijä on lahjoittanut varusmiehille jo noin 150 000 kirjaa.
Vuorisesta nimenomaan painettu kirja käynnistää ihmisen ”päänsisäisen teatterin”.
”Mikä helvetti siinä on, kun nuoret eivät enää osaa lukea?”
Kysymys kuuluu kirjailija Juha Vuorisen suusta. Kirosana sallittakoon, onhan se lievä verrattuna siihen törkeilyyn, jota Vuorinen roiskii Juoppohullun päiväkirja -teostensa sivuille.
Häntä piinaa aito huoli.
Vuorinen epäilee osaavatko nuoret enää tarttua kirjaan laisinkaan. Vai ovatko digilaitteet sun muut nykysovellukset jo tuhonneet heidän kykynsä syventyä painettuun, pitkään tekstiin?
Lukemisen rappiotilaan Vuorisen havahdutti keskustelu ”nuoren herran” kanssa sosiaalisessa mediassa muutama vuosi sitten.
”Hän marmatti, että minunkin kirjani alkavat olla jo ’aikansa eläneitä’. Sanoin, että harmi, jos näin on, mutta jos kynnys lukemiseen on esimerkiksi taloudellinen, olisiko mahdollista, että lähetän sinulle uusimman kirjani.”
Silloin Vuorinen sai kuulla ”sydäntä korventavan vastauksen”.
”Hän torjui tarjoukseni ja sanoi, että jaksaa lukea maksimissaan lyhyen kolumnin mittaisen tekstin. Sen enempää hänellä ei riitä mielenkiintoa.”
Vuorinen kertoo tajunneensa, että monen nuoren ”aivot on juntattu” lyhytvideoiden maailmaan, jossa viisiminuuttinen Youtube-pätkäkin on liian pitkä klikattavaksi auki.
”Kaiken pitäisi olla valmiiksi pureskeltua ja helposti nieltävää”, Vuorinen hämmästelee.
Juha Vuorinen käväisi talossa, jossa hän asui lapsena. Se sijaitsee Taka-Töölössä Töölönkadun ja Eino Leinon kadun kulmassa. Kuva: Kari Pullinen
Nuorten lukutaidon vajoaminen on tutkittu tosiasia, josta on tehty läjäpäin lehtijuttuja. Viisasten kiveä pulmaan ei tunnu löytyvän.
Samaan aikaan lyhytvideopalveluiden suosio vain kasvaa. Vuonna 2023 Tiktok nousi Suomessa nuorten tärkeimmäksi uutismediaksi.
Juha Vuorinen naurahtaa hiljattain HS:ssä julkaistulle jutulle, jossa Matti Vanhanen valisti, kuinka Tiktokiin tehdään koukuttavaa sisältöä. Videon ensimmäiset viisi sekuntia kuulemma ratkaisevat.
Vuorisen mielestä kirjallisuus ei taivu tuohon logiikkaan. Lukeminen kysyy pitkäjännitteisyyttä.
Hän korostaa puhuvansa ensisijaisesti painetusta kirjasta. Äänikirjaa kuunnellessa Vuorista häiritsee se, että lukijan äänensävy ja painotukset tulkitsevat tekstiä hänen puolestaan. Vuorisesta teksti kuuluu nauttia ilman välikättä, itse tulkiten.
Lukukokemusta Vuorinen kuvaileekin ”päänsisäiseksi teatteriksi”.
Siitäkin hänellä on tarina, johon liittyy kohtaaminen yleisön kanssa.
”
Palautetta Vuorinen saa varusmiesten äideiltä.
”Sain palautetta lukijalta, joka sanoi, että vittu sä oot hauska kirjailija, että en oo ikinä nauranut niin paljon.”
”Vastasin, että ei. En ole läheskään niin hauska kirjailija kuin sinä kuvittelet, vaan sinulla on järkyttävän hyvä mielikuvitus. Minä olen vain manipuloinut sinun mielesi tietynlaiseen tilaan.”
”Ja sen jälkeen sinun oma kreisi huumorintajusi on rakentanut päässäsi sen kuvan ja tilanteen, jolle olet nauranut.”
Vuorinen tuntee mekanismin omasta kokemuksestaan. Lukiessaan hän saattaa puhjeta nauramaan tai itkemään ihan yksittäisestäkin virkkeestä, jos se osuu hänen sisäiseen maailmaansa ja ”avaa täyden tunteiden lippaan”.
Kirjoja Vuorinen kertoo ahmineensa pikkupojasta saakka.
Harrastus lähti Enid Blytonin Salaseura SOS -sarjasta ja eteni Remo-kioskikirjojen ”mustan kusipäähuumorin” kautta Arto Paasilinnaan, Veikko Huoviseen ja Mika Waltariin.
Aikuista Vuorista vavahdutti Stieg Larssonin Millennium-sarja.
Lukemattomuutta vastaan Vuorinen käy yhden kynämiehen taistelua: hän lahjoittaa teoksiaan varusmiespalvelustaan suorittaville nuorille.
Vuosien mittaan lahjoituskappaleita on kertynyt jo noin 150 000, hän ynnäilee.
Tällä viikolla palvelukseen astuva saapumiserä saa evääkseen uunituoreen Vuorisen matkaputkiradion. Kaikelle kansalle teos ilmestyi viime kuussa vain äänikirjana, mutta varusmiehiä kasarmilla odottaa painettu pokkari.
Vuorinen lahjoittaa teoksiaan varusmiespalvelustaan suorittaville nuorille. Kuva: Kari Pullinen
Matkaputkiradio edustaa Vuorisen vähemmän tunnettua tuotantolinjaa. Matkakirjallisuutta liippaavat kolumnikokoelmat ovat syntyneet Vuorisen reissuilla Euroopassa. Teksteissä kaikuu hänen pitkä työhistoriansa radiotoimittajana.
Huumori on mukana, mutta ilman juoppohullutarinoiden alatyyliä.
”Valitettavan vähän työnnetään tavaraa perseeseen niissä kirjoissa”, Vuorinen luonnehtii.
Varusmiesten erikoispainoksen viuluista Vuorinen maksoi puolet itse. Toisen puolen kuittasi kustannusyhtiö WSOY, johon Vuorisen kirjojen julkaisija Bazar kuuluu.
Taloudellista selkänojaa antaa Vuorisen kirjojen valtaisa menekki. Suomessa niitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta, jos äänikirjakuuntelutkin lasketaan.
Onkos varusmiehiltä kuulunut palautetta?
On, mutkan kautta. Teoksista kun ei löydy kirjailijan yhteystietoja, eivätkä varusmiehet ryhdy niitä ”someviidakosta” kaivelemaan, Vuorinen arvioi.
”Isoimmat kirjalliset palautemäärät ovat tulleet alokkaiden äideiltä. Että kiitos, kun sait poikani lukemaan. Ja että nyt se kirja kiertää täällä meillä kotona.”
Eräs äiti mainitsi yllättyneensä, että tämähän onkin hyvä kirja.
Juha Vuorinen nauraa.
”Ilmeisesti maailmalla pyörii jonkinnäköinen viesti, että kaikki minun kirjoittamani kirjat ovat paskaa.”
-
Tuusulalainen kirjailija. Syntynyt 1967.
-
Kirjoittanut 42 kirjaa.
-
Tunnetuin teos Juoppohullun päiväkirja (1998) jatko-osineen. Lauri Maijala ohjasi kirjasta elokuvan 2012.
-
Kustansi kirjansa pitkään itse, kunnes sopi julkaisuoikeuksiensa siirtymisestä WSOY:lle.
-
Kirjoittanut kolumneja mm. Iltalehteen, Apuun ja nykyään Seuraan.
-
Työskennellyt myös radiotoimittajana.