Keskustelu suurpetojen laillisista kaadoista Suomessa on ollut viime aikoina hyvin yksipuolista. Harvoin kuullaan niiden ääntä, jotka elävät näiden eläinten läheisyydessä ilman, että kokevat niitä uhkana.
Pidän itse eläintilaa Hausjärvellä. Noin 500 metristä kahteen kilometriin ulottuvalla säteellä tilastani susia on havaittu säännöllisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Yhtäkään hyökkäystä tuotantoeläimiäni vastaan ei ole tapahtunut. Sen sijaan irtokoirat ovat tappaneet tai loukkaantuneet kanoja, kalkkunoita, lampaita ja vuohia. Tästä syystä suhtaudun hyvin kriittisesti mediassa toistuvaan ja usein yksipuoliseen uutisointiin susien aiheuttamista vahingoista.
Susi säätelee hirvi- ja peurakantoja luonnollisesti ja ylläpitää metsien ja ekosysteemien tasapainoa. On tärkeää, että suurpedot saavat elää osana luontoa, eikä niitä pyritä hävittämään poliittisista tai metsästysintresseistä johtuen. Tämä ei tarkoita todellisten ongelmien kieltämistä: jos yksittäinen eläin aiheuttaa todistetusti vakavia ongelmia, poikkeusluvat voivat olla perusteltuja. Yleisluonteiset ja poliittisesti motivoidut kaadot eivät kuitenkaan ole tieteellisesti, eettisesti eivätkä moraalisesti kestäviä.
Olen erityisen järkyttynyt siitä, että karhujen ja ilvesten laillinen ampuminen on poliittisesti mahdollistettu, ja että saukkojen tiukka suojelu on jatkuvan paineen alaisena. Näiden lajien aiheuttamat vahingot Suomessa ovat todistetusti hyvin vähäisiä.
Poikkeusluvat voivat olla perusteltuja.
Karhut aiheuttavat toisinaan paikallisia vahinkoja, kuten mehiläistarhojen tuhoja tai harvoin vähäisiä maatalousvahinkoja, jotka valtio korvaa.
Ilves on äärimmäisen huomaamaton laji, joka välttää ihmistä eikä muodosta uhkaa ihmisille tai kotieläimille. Sen ekologinen rooli on tärkeä, mutta sen aiheuttamat vahingot ovat marginaalisia.
Saukot eivät käytännössä aiheuta merkittäviä vahinkoja ihmisten toiminnalle. Päinvastoin ne toimivat tärkeinä indikaattoreina vesistöjen puhtaudesta ja ekosysteemien terveydestä, mikä korostaa niiden suojelun merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Näiden tosiasioiden valossa herää väistämättä kysymys, onko kaatolupien laajentamisessa todella kyse turvallisuudesta tai välttämättömästä kannansäätelystä – vai pikemminkin poliittisesta päätöksestä, jossa luonnonsuojelun kustannuksella palvellaan metsästys- ja talousintressejä?
Olen käynnistänyt change.org-sivustolla adressin, jossa vaaditaan poliittisesti motivoitujen suurpetopolitiikan linjausten lopettamista, mukaan lukien kiistanalaiset ja poliittisesti ohjatut poikkeusluvat susien, karhujen ja ilvesten kaatoihin, saukkojen tiukan suojelun säilyttämistä koskevien pyrkimysten torjumista, ja paluuta avoimeen, faktoihin perustuvaan ja kestävään luonnonsuojelupolitiikkaan.
Luonnonsuojelu tarkoittaa rinnakkaiseloa – ei tuhoamista.
Simone Klimpel-Koskela
Hausjärvi