Laulaja Meiju Suvas, 66, keikkailee edelleen tiiviiseen tahtiin. Samalla hän elää muutosvaihetta, paljastuu Vivan haastattelussa. Jotain on ohi, jotain on muhimassa.
”Minulla on ollut sama bändi seitsemän vuotta, ja meillä on isot suunnitelmat, mutta en voi vielä puhua niistä.”
Eläköityminen ei ole harkinnassakaan.
”Olen elämässäni tehnyt monia asioita eri aikaan kuin ikätoverini, ja yhä pitää olla koko ajan uutta matoa koukussa. Perheenkin perustin nelikymppisenä, eikä nyt ole eläkepäivistä tai mistään himmailemisesta tietoakaan, vaan vauhti sen kun kiihtyy.”
Meiju Suvas tapasi puolisonsa parikymppisenä sihteerinä
Arkea Meiju Suvas jakaa aviomiehensä John Bergerin kanssa. Pariskunta tutustui jo nuoruudessa, kun Meiju työskenteli parikymppisenä tulevan miehensä sihteerinä.
Lempi alkoi leiskua vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Silloin nelikymppisellä Meijulla oli pieni tytär ja takanaan jo kaksi pitkähköä suhdetta. Kävi ilmi, että mukava vanha tuttu oli myös eronnut ja vapaa.
”Ajattelin, että ahaa ja okei. Niinpä kutsuin hänet syömään. Hän tuli, ja jäi, ja enpä ole sen jälkeen kovin usein hänelle ruokaa tehnytkään. Hän on nimittäin innokkaampi ja parempi ruoanlaittaja kuin minä”, Meiju muistelee Vivassa.
Monia asioita Meiju ja hänen miehensä tekevät omilla tahoillaan. Pariskunta antaa toisilleen tilaa, ihan käytännössäkin. Päivärytmit ovat erilaiset, ja he nukkuvat eri huoneissa, toinen alakerrassa, toinen yläkerrassa. Illalla mies menee petiin jo iltauutisten jälkeen, kun Meijulla on vielä monta aktiivista tuntia jäljellä.
”Ehkä ihaninta suhteessamme on juuri se, että luottamus on täydellinen eri kiinnostuksen kohteista huolimatta. Tiedämme, että toinen pysyy koko ajan siinä rinnalla.”
Äiti jätti muistojäljen
Ikä on tuonut tullessaan myös menetyksiä. Meijun äiti, musiikinopettaja Heini Suvas kuoli pari vuotta sitten 92-vuotiaana. Viimeisistä kohtaamisista sairasvuoteen vieressä jäi Meijulle rakkaita muistoja.
Meiju muistaa katselleensa äitinsä käsiä, joissa oli katetrit. Hän ei uskaltanut puristaa haurasta kättä, ettei irrottaisi johtoja, vaan pujotti pikkurillinsä äidin pikkurilliin. He puristivat sormet yhteen ja katselivat toisiaan.
”Äiti ei maininnut sanaakaan kuolemasta, vaan kysyi toiveikkaasti, että milloin hän pääsee laitoksesta pois. Vastasin vain, että sitten kun olet kunnossa.”
Seuraavana päivänä äiti nukkui pois. Meiju huomasi pikkurillissään pienen mustuman, joka ei tuntunut lähtevän pesemällä.
”Ajattelen, että äiti jätti minulle jäljen, mustuma kului vasta vähitellen, surun hälvetessä. Sain äidiltä toivon, että elämä jatkuu jollakin tavalla kuoleman jälkeen.”
Lue myös: Meiju Suvas havahtui nelikymppisenä vauvan kaipuuseen: ”Menin täysin lapsikärjellä”