Marianne Elliottin The Salt Path – Yhteinen matka on Raynor Winnin omaelämänkerralliseen kirjaan perustuva draamaelokuva. Winn ja hänen aviomiehensä Moth menettivät ensin kotinsa ja sitten Mothilla todettiin vielä parantumaton neurologinen sairaus. Pariskunta päätti lähteä vaeltamaan yli tuhannen kilometrin matkaa Englannin rannikolla.
Elliottin elokuva yrittää kovasti vakuuttaa katsojaa luonnon parantavasta voimasta. Eihän vaellus tietenkään Mothia paranna, mutta Elliott painottaa nimenomaan luonnon kauneutta ja rauhaa elokuvan vaikuttavan kuvauksen avulla.
Gillian Anderson esittää Raynoria ja Jason Isaacs Mothia, ja näyttelijät ovatkin elokuvan parasta antia. Isaacs on erityisesti mieleenpainuva Mothina, joka hitaasti antautuu sairautensa uhriksi mutta jatkaa taistelua siitä huolimatta.
Valitettavasti Rebecca Lenkiewiczin käsikirjoitus on kovin yleistävä eikä onnistu luomaan monimutkaisia, mielenkiintoisia hahmoja, joita ei määrittele vain heidän vaikeutensa. Isaacs ja Anderson tuovat paljon inhimillisyyttä hahmoihin, jotka ovat muuten turhauttavan ohuita ja yksipuolisia.
Yksi elokuvan painavimpia teemoja on kodittomuus ja sen tuoma häpeä. Elliott ja Lenkiewicz ovatkin lähinnä kiinnostuneita tutkimaan Raynorin ja Mothin tunteita, mutta elokuva ei keskity näyttämään miten yhteiskunta on jättänyt heidät omilleen silloin, kun he olisivat tarvinneet tukea eniten. Yhdessä elokuvan parhaista kohtauksista seuraamme Mothia pankkiautomaatille eikä mies tiedä onko pankkitilillä tarpeeksi rahaa, jotta pariskunta selviäisi seuraavasta viikosta. Tällaisia kohtauksia olisi saanut olla enemmänkin.
Elokuva, tai ainakin sen esittämä tositarina, aiheutti myös pientä kohua maailmalla ensi-illan jälkeen. The Observer -lehti julkaisi heinäkuussa 2025 artikkelin, joka kyseenalaisti kirjan tapahtumat. Lehden mukaan Winnien elämäntilanne oli rahallisesti erilainen ja artikkeli myös kyseenalaistin Mothin diagnoosin. The Salt Path – Yhteinen matka on tietysti fiktiivinen elokuva ja sellaisena se ehkä kannattaakin katsoa.
Vaikka Elliott kuvaa Englannin rannikkoa kauniisti ja näyttelijät tuovat elokuvaan paljon syvyyttä, ei The Salt Path – yhteinen matka kuitenkaan ole kovin muistettava. Elliott ja Lenkiewicz eivät pääse yli tarinan kliseistä eivätkä kykene tuomaan siihen mitään uutta tai jännittävää. Elokuva liikkuu eteenpäin juuri niin kuin katsoja olettaa, eikä siitä löydy rohkeutta aidosti kyseenalaistaa yhteiskunnan roolia kodittomuuden kanssa taistelemisessa.
Maria Lättilä
The Salt Path – Yhteinen matka -elokuvan traileri
