Aluksi hyvät uutiset. Meillä suomalaisilla on nyt rutkasti rahaa pankissa.
Marraskuun lopussa kotitalouksien talletusten määrä nousi kaikkien aikojen ennätykseen lähes 116 miljardiin euroon.
Kotimainen Helsingin pörssi oli viime vuoden rajussa vedossa. Pitkän vaisun kehityksen jälkeen kurssinousu oli osinkotuotto mukaan laskien 35 prosenttia. Valtaosa maailman pörsseistä jäi jälkeen.
Se kertoo uskosta ja luottamuksesta suomalaisiin yrityksiin. Sen pitäisi enteillä kauan odotetun talouskasvun käynnistymistä tänä vuonna.
Sitten ne huonommat uutiset. Kun raha makaa pankkitalletuksissa, se ei kierrä talouden rattaissa.
Pankeista raha ei lähde liukkaasti kiertoon eteenpäin. Lainoille ei ole kysyntää. Lisäksi pankkien lainanantoa rajoittaa EU:n tiukka sääntely.
Autokauppa laahaa kuin Venäjän varjolaivaston ankkurit Itämerellä. Uusia henkilöautoja rekisteröitiin viime vuonna 72 000. Pitää mennä lamavuoteen 1994 asti, että löytyy yhtä surkea myyntiluku.
Asuntokauppa lähti hitaasti elpymään vuoden 2023 kuopasta. Nyt varovainen nousu näyttää tyssänneen.
Asuntojen hinnat ovat loppuvuonna monin paikoin laskeneet eikä merkittävää vahvistumista ole näköpiirissä.
Ihmiset kokevat köyhtyneensä, kun pääosa omistuksesta on kiinni asunnossa, jonka arvo on alentunut viimeksi kuluneina vuosina rajusti. Lähi-Tapiolan ekonomisti Hannu Nummiaro pitää tätä yhtenä suurimpana syynä siihen, että kansalaiset eivät kuluta.
Toinen vähintään yhtä suuri syyllinen löytyy rapakon takaa.
Jo viime vuodeksi odotettu talouskasvu kuoli Donald Trumpin viimekeväiseen tullisekoiluun. Se sumensi talouden näkymät.
Kansalaisille se merkitsi työttömyyden pelkoa. Rahaa alettiin laittaa kulutuksen sijasta sukan varteen.
Sama mies on asialla tämän vuoden alussa. Itsenäisen maan Venezuelan presidentin pidättäminen rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta, vaikka diktaattoria jää harva kaipaamaan.
Vielä suurempaa epävarmuutta aiheuttavat Trumpin toistuvat Grönlantiin liittyvät käsittämättömät uhkaukset. Eurooppalaisten mielialojen yllä leijuu Grönlannin jäätikön kokoinen kylmä möhkäle.
Ei siinä huvita auto- tai asuntokaupoille, kun saa elää oman työpaikkansa menetyksen ja maailmanpalon odotuksessa.
Näyttää siltä, että ties monenneko kerran talouden horisontissa siintävä Suomen talouskasvu on jälleen peruutettu.
Sota Ukrainassa on jäänyt Trumpin uhittelujen vuoksi hetkeksi taka-alalle. Se jatkuu, eikä rauha näkyvistä ponnisteluista huolimatta näytä olevan oven takana.
Se on omiaan madaltamaan mieliä lisää.
Suomi näyttää kärsivän muuta Eurooppaa enemmän kaikesta tästä. Nousimme Euroopan tilastoviranomaisen Eurostatin tuoreimmissa marraskuun työttömyystilastoissa kyseenalaiselle Euroopan kärkipaikalle. Työvoimasta 10,6 prosenttia on työtä vailla.
Suomea vetää osaltaan alas 1 350 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Idänkauppa on loppunut. Lisäksi turvallisuus huolettaa Suomessa enemmän kuin vaikkapa Portugalissa.
Helsinkiläinen tuttavani piipahti vuoden vaihteessa perheineen Tukholmassa. Kertoivat hämmästyneensä siitä, että kadut tulveksivat ostoksilla olevia ihmisiä. Kahviloihin ja ravintoloihin jonotettiin. Ihmisten huulilla oli hymy.
Muutaman ihmisen havainnosta ei voi liikaa päätellä, mutta ei niitä kannata väheksyä. Olemme Suomessa juuttuneet surkeuteen.
Talouden tulppa pysyy kiinni niin kauan kuin pelkäämme, varaudumme ja säästämme.
Kasvusta suurin osa syntyy meidän tavallisten ihmisten ostoksista: pienistä ja suurista.
Maailma ympärillämme on epävakaampi kuin aikoihin. Ei tämä silti maailmanloppu ole.
Epävakaus on uusi normaali, jonka kanssa meidän pitää oppia elämään.
Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.