Oman ravintolan perustaminen on tunnetusti haastava asia. Kaikki kotikokit kuvittelevat pystyvänsä siihen, mutta yleensä todellisuus iskee nopeasti päin kasvoja.
Rukalla asuva Emmi Suikkanen, 32, tuntee kuitenkin olevansa oikealla tiellä. Kokkikouluja käymätön, puhtaasti tarjoilijana työskennellyt Suikkanen pisti joulun alla häthätää pystyyn Miun ravintola -nimisen yhden naisen yrityksen.
Suikkasen rivitaloasunnon keittiössä sijaitseva Miun ravintola on puhtaasti noutopaikka, jollaisia Rukalla ei nykyisellään ole. Asiakkaat siis tilaavat ruokansa etukäteen ja lämmittävät sen itse mökeillään, ja se on suunniteltu kestämään kuljetusta: tarjolla on poronkäristystä, kanaa ja nuudeleita, lihapullia ja sen sellaista.
Itseluottamus ainakin on kohdillaan.
– Olen ihan helvetin hyvä laittamaan ruokaa, Suikkanen nauraa.
Vuokramökissä ruokahuolto on usein asia, jonka miettiminen jää viime tinkaan. Omilla laskettelulomillaankin Suikkanen on oppinut, että ainoa mökin komerosta valmiina löytyvä raaka-aine saattaa olla puolikas kanelipurkki.
Noutoravintolapalvelulle onkin jo nyt ollut hänen mielestään ihan mukavasti kysyntää. Ja ruuasta saatu palaute on ollut rohkaisevaa.
Vaikka hän sai ravintolansa lupa-asiat järjestykseen ja ruokalistan julkaistua someen vasta muutamaa päivää ennen joulua, tilauksia alkoi tulla nopeasti: jouluna yhdeksän ja uutenavuotena kuusi, vaikka yksi isompi peruuntui viime hetkellä.
Joulumenyyssä oli kinkun ja laatikoiden ohella muun muassa lohimoussea, ruissipsejä, paahdettua punajuurta ja glögikakkua, uuden vuoden listalla perunasalaattia (Ainesosat: ”No perunaa perkele.”), fetapiirakkaa, rieskarullia ja Baileys-pannacottaa. Niistä saattoi tilata joko koko setin tai sitten jotain sieltä täältä.
– Supersuosittua oli kaikki tällainen pikkutilpehööri, mitä olisi raskasta ruveta vääntämään itse, Suikkanen kertoo.
Hän onnistui myös jo ujuttautumaan yhteistyökumppaniksi Rukan ensi viikolla pelattavaan pipolätkäturnaukseen.
Kiekkokarnevaali pitkine, kylmine, jäällä vietettyine päivineen ja oluenhuurteisine iltoineen on juuri sellainen tilaisuus, johon pulled pork -pitat ja muu noutoruoka sopivat kuin nenä päähän.
Pyhät ovat kuitenkin takanapäin, ja nyt yrityksessä koettaa arki. Sitten oikeasti nähdään, onko liikeideassa mitään järkeä. Ajatuksena on mennä noutoravintolakonseptilla talvi ja leipoa kesällä kakkuja ylioppilas- ja rippijuhliin sun muihin tilaisuksiin, Suikkanen kertoo.
– Sanotaanko, että jos saan normiviikolla tilaukset kahdelta porukalta päivässä, olisin tosi tyytyväinen. Sillä määrällä pystyisi pitämään jo vapaapäiviäkin, hän räknää.
Oulusta pari vuotta sitten Kuusamoon muuttanut Suikkanen on tehnyt tarjoilijan hommia muun muassa Riipisen pizzeriassa, Rukan salongilla ja viimeksi Scandicissa.
Omaa yritystä hänellä ei ole aikaisemmin ollut, mutta hän kertoo väsyneensä palkkatöihin, joissa raataminen kerrytti ainoastaan jonkun toisen tilipussia.
– Mietin ennen kaikkea kahvilan perustamista, mutta siellä pitäisi jaksaa olla koko ajan hymyssä suin saatavilla, kun joku tulee ovesta sisään. Tai palkata työntekijä, ja sehän se on sitten kallista. Keväällä olin kerran menossa nukkumaan, kun keksin, että mitä jos olisi ihan vaan pelkkä noutoravintola.
Vaikka yrityksen kannattavuudesta ei vielä mitään käsitystä olekaan, sen hän osaa sanoa jo nyt, että päätös oli hänen elämänsä paras.
Onko tarkoitus avata ensi talveksikin? Ehdottomasti, Suikkanen vastaa.
– Ja jos tämä ei toimikaan, niin saan tästä ainakin valtavan määrän kokemusta.
Haastattelupäivänä Suikkanen laittoi pellillisen riisipiirakoita.
Kuva: Jussi Väätäinen