Pääkirjoitus|Monessa maassa pohditaan nyt tiukennuksia lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttöä koskevaan lainsäädäntöön.
Viime vuonna nähtiin selvä käänne suhtautumisessa siihen, miten lapset ja nuoret käyttävät sosiaalista mediaa.
Australia kielsi sosiaalisen median käytön alle 16-vuotiailta, ja Malesia valmistautuu samaan. Euroopassa esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Ranskassa ja Espanjassa on käynnistetty lakihankkeet rajoitusten tiukentamiseksi. Lisäksi europarlamentti on ehdottanut koko EU:n alueelle 16 vuoden alaikärajaa sosiaalisen median, videonjakoalustojen ja tekoälykumppanien käytölle. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuki ajatusta syyskuussa. Europarlamentin ja monen maan malleissa nuoremmat voisivat tosin päästä alustoille vanhempien suostumuksella.
Myös Suomessa monet kansanedustajat ovat jo ehdottaneet ja kannattaneet rajoituksia. Heidän joukkoonsa liittyi marraskuussa pääministeri Petteri Orpo (kok), joka kertoi käynnistävänsä asiasta selvitystyön. Viime vuonna valmistuivat myös uudet lapsia koskevat digisuositukset, joiden mukaan alle 13-vuotiaiden ei pitäisi käyttää lainkaan sosiaalista mediaa.
Tällaisten muutosten vastustajia näyttää olevan vähän. Uutissuomalainen kertoi viime viikolla, että sen tekemässä mielipidemittauksessa 62 prosenttia kannatti ajatusta alle 15-vuotiaiden somekiellosta. Kieltoa vastusti vain 19 prosenttia vastaajista.
Käänne on ymmärrettävä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että altistuminen sosiaalisessa mediassa leviäville haitallisille sisällöille ja ylipäätään pitkä palveluissa käytetty aika vaikuttavat kielteisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen. Sen seurauksena keskittymiskyky heikkenee ja osa nuorista näyttää radikalisoituvan. Jotkut muuttuvat somen vuoksi kyynisemmiksi. Pidempään on myös ollut selvää, että sosiaalinen media helpottaa esimerkiksi koulukiusaamisen leviämistä vapaa-ajalle.
Oma lisänsä ovat sosiaalisessa mediassa leviävät haasteet, joiden vuoksi Suomessakin on kuollut ja loukkaantunut nuoria. Sosiaalisessa mediassa toimii myös saalistajia. Nuoret saavat somen viestisovelluksissa alastonkuvia ja itsetyydytysvideoita heitä vanhemmilta miehiltä, minkä lisäksi keskusrikospoliisin ”nihilistisiksi väkivaltaverkostoiksi” kutsumat ryhmät metsästävät siellä lapsia ja nuoria uhreikseen.
Ikärajan asettaminen ei ole ongelmatonta.
Rajoituspuheita on voimistanut sosiaalisen median alustojen haluttomuus korjata monia ilmiselviä ongelmia. Perustuuhan niiden ansaintamalli siihen, että mahdollisimman monet viettävät somealustoilla mahdollisimman paljon aikaa.
Siksi alan yritykset eivät ole halukkaita asettamaan nuorille käyttäjille esimerkiksi aikarajoituksia. Myös EU:n sääntely, kuten digipalvelusäädös DSA, on osoittautunut tehottomaksi. Somejätit ovat kehystäneet sääntelyn yritykseksi rajoittaa ilmaisunvapautta ja onnistuneet saamaan Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon kannalleen.
On selvää, että jotain on tehtävä. Sosiaalisen median haitat lapsille ja nuorille ovat niin ilmeisiä, että niistä vaikeneminen olisi vastuutonta. Aikuisten tulee suojella alaikäisiä sosiaalisen median haitoilta. Aivan kuten aikuiset suojelevat heitä alkoholin ja tupakan haitoilta.
Ikärajan asettaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Täyskiellon vaatiminen sopii kyllä aikuisille, jotka saisivat ulkoistettua vastuutaan yhteiskunnalle, mutta sosiaalisesta mediasta on nuorille myös hyötyä.
Nuorten suojelussa on perinteisesti yritetty kieltää lapsilta se, mitä ei haluta kieltää itseltä. Kun pitäisi katsoa digitaalisen median toimintaa ja aikuisten tekemisiä sosiaalisessa mediassa, pestään kädet asettamalla lapsille ikäraja tai kielto, jota ei voida todellisuudessa valvoa. Jos rajoitukset on helppo kiertää, ne voivat heikentää yleistä lainkuuliaisuutta. Kielto voi myös viedä nuoria vielä huonommin moderoiduille alustoille.
Tasapaino lasten ja nuorten digitaalisten oikeuksien ja heidän suojelunsa välillä on kuitenkin löydettävä. Näyttää siltä, että somejätteihin tehoaa vain taloudellinen paine. EU:n on kovennettava sitä.