Metallinpaljastimen korkeaääninen piippaus kertoi heti, että pintamaan alla olisi metallia.

Joulun välipäivää kotinsa lähimetsässä viettänyt paimiolainen metallinetsinharrastaja Markus Tamminen tarttui oitis lapioon. Muutaman lapiollisen jälkeen hiekan, kivien, mullan ja sammaleen seasta löytyikin kahteen nahkapussukkaan piilotettu aarre, joka oli odottanut hakijaansa yli 300 vuotta.

– Metallinetsimen voimakas signaali kertoi heti, että maan alla todellakin olisi jotain. Ensin näinkin yhden kolikon maan seassa, mutta kun kaivoin löydön ympäriltä lisää, paljastui, että kyse oli ihan oikeasta rahakätköstä. Nahkaiset pussukatkin olivat säilyneet sammaloituneena varsin hyvin, vaikka toinen niistä menikin oletettavasti lapioidessa rikki, Tamminen kertaa.

Maan seasta löytyi lopulta kaikkiaan 22 hopea- ja kahdeksan kuparikolikkoa. Kolikoiden valmistusvuodet ulottuivat 1600-luvun puolivälistä aina 1700-luvun alkuvuosiin. Kyse oli siis hyvin suurella todennäköisyydellä isovihan aikaisesta rahakätköstä.

– Kolikoiden vuosinumeroista päätellen 1700-luvun ensimmäisellä tai toisella vuosikymmenellä. Eli juuri isovihan aikoihin, Tamminen miettii.

Kolikoista arvokkaimmat ovat kahden markan hopeakolikoita, joita oli kaikkiaan kolme. Kuva: Jan Sundman

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Eniten venäläisiä miehityssotilaita oli koko isovihan aikana Länsi-Suomessa. Oli tavanomaista, että venäläissotilaat pahoinpitelivät ja jopa tappoivat paikallisväestöä saadakseen ruokaa ja muuta sotasaalista.

On oletettavaa, että myös Paimiossa elettiin tuolloin ainakin hetkittäin venäläissotilaiden pelon vallassa, ja siksi myös täällä maastoon on piilotettu omaisuutta varkauden välttämiseksi.

– Löytöpaikan vieressä oli sileä kallioseinämä, joka viittaisi maamerkkiin, jonka avulla kätkö olisi löydettävissä. Kun maata kaivoi ja kolikoita löytyi aina vain lisää, olihan se hieno ja ihmeellinenkin tunne. En ollut varsinaisesti millään pitkällä etsintäreissulla, vaan kyse oli pikaisesta joulun välipäivän piipahduksesta lähimetsään, Tamminen sanoo paljastamatta sen enempää, mistä vuosisatoja vanha hopea- ja kupariaarre löytyi.

– Sanotaanko näin, että hyvin läheltä taajama-aluetta, aivan melko suositun lenkkipolun läheltä. Maanomistajan toiveesta en sen tarkemmin kuitenkaan sijaintia kerro.

Myös rahoja suojelleet nahkapussukat olivat kestäneet yli 300 vuoden odottelun paimiolaisessa metsämaassa varsin hyvin. Kuva: Jan Sundman

Osa löytyneistä hopeamarkoista on varsin arvokkaita. Kaikkiaan 30 kolikon yhteen laskettu arvo lienee ollut aikanaan varsin iso.

– Kyllä tässä puhutaan isommasta summasta kuin sen aikaisesta päivän tai viikon palkasta. Sen tarkempaa arviota en osaa antaa, Tamminen tuumii.

Eikä tarvitsekaan. Kaikki 30 kolikkoa ja nahkapussukat lähtevät seuraavaksi Museovirastolle arviointiin, kuten tällaiset löydökset aina. Hyvin suurella todennäköisyydellä virasto lunastaa löydön kokoelmiinsa, sillä vastaavia ei ole tehty kuin muutamia aiemmin Suomessa.

– Ja Paimiosta ei tietääkseni ainuttakaan. Ei siinä voinut oikein muuta tuumia kuin että ”mitä ihmettä”, kun maasta paljastui kolikko toisensa jälkeen, Tamminen hymyilee.

Hän on harrastanut metallinetsintää viime keväästä lähtien, ja on hurahtanut lajiin vuoden kuluessa kunnolla. Hän myös kiittelee harrastuksen ympärille syntyneen yhteisön apua. Harrastajia yhteen kokoava Facebook-ryhmä aarremaanalla.com käsittää jo lähes 13 tuhatta jäsentä.

– Tällainen aarteenetsintä on toki kiinnostanut aina, mutta viime keväänä sain viimein hankittua etsimen Finndetectorilta, ja sen jälkeen harrastus on konkretisoitunut ihan oikeina löytöinä. Tämä kolikkoaarre on totta kai merkittävin, mutta on tässä viime vuoden aikana tullut löydettyä myös monenlaista muuta mielenkiintoista. Paimio, kuten Turku ja Salokin ovat hyviä paikkoja etsiä, koska kaikkien kuntien läpi virtaa iso joki uomineen. Niiden varrellehan elämä on satoja ja tuhansia vuosia sitten keskittynyt, Tamminen muistuttaa.

Kahden markan hopeakolikoista pystyi erottamaan hyvin myös sen aikaisten hallitsijoiden kasvokuvat. Kuva: Jan Sundman