Kyselyt|Kansalaiset näkevät poliitikot kuitenkin aiempaa puhtoisempina.
Lähes joka toinen suomalainen eli 48 prosenttia uskoo, että korruptio on valtakunnan tason päättäjien keskuudessa ainakin melko yleistä.
Asia selviää Kunnallisalan kehittämissäätiö Kaksin teettämästä kyselystä. Vastaajilta kysyttiin, kuinka yleistä he uskovat korruption olevan päätöksenteon eri tasoilla.
38 prosenttia suomalaisista uskoo, että poliittiset päättäjät heidän omassa kotikunnassaan ovat alttiitta korruptiolle.
Virkamiehet mielletään poliitikkoja kunnollisemmiksi. 34 prosenttia arvioi, että vallan väärinkäyttö on yleistä valtion viranhaltijoiden keskuudessa. Vain neljännes suomalaisista arvioi korruption olevan yleistä kunnallisten viranhaltijoiden keskuudessa.
Edellisessä vastaavassa tutkimuksessa vuonna 2019 suomalaiset arvioivat korruption päättäjien keskuudessa yleisemmäksi.
Tuolloin 55 prosenttia uskoi valtakunnan poliitikkojen ja 46 prosenttia kotikuntansa päättäjien olevan korruptoituneita.
Arvio valtionhallinnon virkamiehistä on pysynyt lähes samana. Oman kotikuntansa viranhaltijat suomalaiset arvioivat vielä vuonna 2019 hieman alttiimmiksi korruptiolle kuin nyt.
Koulutustaso ja puoluekanta heijastuvat kansalaisten korruptiouskomuksiin.
Korkeammin koulutetut ovat vakuuttuneempia siitä, että Suomessa esiintyy korruptiota varsin vähän. Vähemmän koulutetut ja työväenluokkaiset ovat taas keskimääräistä vakuuttuneempia siitä, että korruptio on Suomessa ainakin melko yleinen ongelma.
Perussuomalaisten tukijat pitävät korruptiota suurempana ongelmana kuin muiden puolueiden kannattajat. Myös vasemmistoliiton kannattajat ovat epäluuloisia eritoten poliittisten päättäjien puhtoisuudesta.
Kokoomuksen ja keskustan kannattajat puolestaan ovat keskimääräistä varmempia siitä, että korruptio on melko harvinaista.
Korruptiolla tarkoitetaan tutkimuksessa vallan väärinkäyttöä omaksi eduksi. Määritelmä siis pitää sisällään muutakin kuin esimerkiksi suoranaista lahjontaa.
Kyselyn toteutti Verian, ja siihen haastateltiin marras–joulukuun vaihteessa 1 001 ihmistä. Tutkimuksen virhemarginaali on koko aineiston tasolla suurimmillaan vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.