Janne Suutarinen
Kansalaisilla ja yrityksillä on moraalinen velvollisuus pohtia, millaisia toimia kukin voi tehdä Kiina-riippuvuuden keventämiseksi, kirjoittaa toimittaja Janne Suutarinen.
Tänään klo 13:15 (päivitetty klo 13:15)
Uhka ilmassa. Taiwanin ilmavoimien Mirage 2000 -hävittäjä lähdössä ilmaan 29. joulukuuta Hsinchun lentotukikohdasta, kun Kiina ilmoitti aloittavansa uudet suuret sotaharjoitukset Taiwanin edustalla. Ritchie B. Tongo
Vuoden 2026 alkaessa on ilmassa tähän mennessä lupaavimpia merkkejä siitä, että kohta jo nelivuotiseksi venynyt Ukrainan sota olisi matkalla kohti neuvotteluratkaisua.
Kiovassa tunnelma on varovaisen optimistinen, tai ainakin niin siitä virallisesti viestitään. Vuodenvaihteessa 90 prosenttia rauhansopimuksesta oli valmiina, kertoi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Suurimpana esteenä ovat edelleen Venäjän aluevaatimukset.
Moskovassa jatkuu uho. Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti uudenvuodenpuheessaan uskovansa sotavoittoon. Kremlin herra maalaili jälleen Ukrainan sodan osaksi Venäjän kansan eksistentiaalista kamppailua tulevaisuudestaan.
Venäjän syyllisyys ei unohdu
Tätä painia Venäjä on käynyt kansantaloutensa kustannuksella. Sen tunnelmat ovat yksi parhaista ilmapuntareista Putinin neuvotteluhalukkuutta veikkaillessa. Inflaatio on saatu laskusuuntaan, mutta kasvu jatkuu aneemisena ja yritykset ovat vaipuneet pessimismiin. Pankkikriisin riski kasvaa kohisten.
Kun sota jonain päivänä päättyy, Venäjän syyllisyys ei unohdu. Muisti on syytä pitää terävänä myös silloin, kun ynnätään tekijöitä, jotka mahdollistivat Venäjän satojatuhansia henkiä vaatineen sotaretken.
Täysin keskeinen tekijä on Kiina.
Aasian talousjätti olisi voinut missä tahansa vaiheessa halutessaan katkaista siivet Putinin sotataloudelta. Sen sijaan se on vain kasvattanut asemaansa Venäjän tärkeimpänä kahdenvälisenä kauppakumppanina.
Kiinan kommunistinen puolue on antanut sanattoman siunauksensa verilöylylle, koska se jakaa suuren mittakaavan intressejä Kremlin kanssa.
Putinismiin kuuluva hourailu eksistentiaalisesta kriisistä ja lääkkeeksi tarjottu uusimperialismi sopivat hyvin Pekingille, sillä ne asettavat Venäjän läntistä, demokraattista maailmaa vastaan.
Kiina haluaa nokittaa länsimaita
Virallisesti Kiina tavoittelee niin kutsuttua moninapaista maailmanjärjestystä. Käytännössä kyse on varsinkin Yhdysvaltain nokittamisesta sekä taloudellisesti että enenevissä määrin myös sotilaallisesti. Hartaasti rakennettu mineraalivipu paljastaa, kuinka kehnosti länsi on ennakoinut Kiinan uhkaa.
Kiinan koukussa ollaan, ja pahasti.
EU joutui loppuvuonna pyytelemään hattu kourassa Pekingiltä aseteollisuudelle kriittisiä harvinaisia maametalleja. Kiinan koukussa ollaan, ja pahasti. Tämä synnyttää helposti poliittista varovaisuutta ellei jopa pokkurointia kiristäjää kohtaan.
Tilanne on paitsi kiusallinen myös vaarallinen. Valtiolliset tahot ja etujärjestöt voivat kokea painetta puhua Kiinasta silotellusti, mutta sen ei tule antaa hämärtää tosiasioita. Kansalaisilla ja yrityksillä on moraalinen velvollisuus pohtia, millaisia toimia kukin voi tehdä Kiina-riippuvuuden keventämiseksi.
Kommentti on julkaistu alun perin Kauppalehdessä.