Iranissa kansalaiset ovat nousseet kaduille ja vaativat maan islamistisen uskonnollisen johdon syrjäyttämistä. Suomessa ja muissa länsimaissa median uutisointi ja aktivistien toiminta ovat ihmetyttäneet asiaan perehtyneitä. Nyt Iranissa syntynyt Arman Alizad on sanonut tilanteesta suorat sanat, eikä hän peittele pettymystään länsimaisten feministien ja muiden aktivistien toimintaan.
MAINOS ALKAAMAINOS LOPPUU
Suosikkijuontaja pakeni perheensä kanssa Iranista vuonna 1979, kun maassa tehtiin edellinen vallankumous ja kansalaisilta riistettiin heidän vapautensa. Siitä saakka erityisesti naisten asema yhteiskunnassa on ollut erittäin heikko. Tästä huolimatta feministit eivät ole länsimaissa nousseet puolustamaan iranilaisia. Alizad näkee tilanteessa räikeää kaksinaismoralismia.
”Feministisen liikkeen kaksinaismoralismi”
– Lännessä ja nimenomaan Suomessa me saimme takaisin sen, minkä meiltä riistettiin: vapauden, itsemääräämisoikeuden ja turvan. Nää ei ollu abstrakteja arvoja, vaan konkreettisia asioita: oikeus elää ilman pakkoa, ilman pelkoa, ilman ideologista valvontaa. Nyt 45v myöhemmin näen lännessä ilmiön, joka herättää raivoa ja surua: länsimaisen feministisen ja progressiivisen liikkeen kaksinaismoralismi, Arman Alizad kommentoi.
MAINOS ALKAAMAINOS LOPPUU
Iranilaissyntyinen Alizad ei ymmärrä miksi monet länsimaiset aktivistit puolustavat naisten pakkoa pukeutua kaapuihin uskontonsa takia. Hijabeja ja muita kaapuja puolustavat feministit perustelevat usein kantansa suvaitsevaisuudella ja uskonnollisella moninaisuudella, vaikka todellisuudessa kyse on aivan muusta.
– Lännessä puhutaan hijabin “vapaudesta”, samalla kun Iranissa kymmenet miljoonat naiset elävät järjestelmässä, jossa huivi on pakko. He ovat menettäneet henkensä, vapautensa ja tulevaisuutensa vastustaessaan tätä pakkoa. He polttavat huivejaan tietäen, että vastauksena voi olla vankila, kidutus tai kuolema. Tässä ei ole kyse kulttuurisesta moninaisuudesta, vaan väkivallasta. Silti lännessä tätä väkivaltaa vaan selitetään pois ja usein just niiden toimesta, jotka esiintyvät naisten oikeuksien puolustajina, Arman Alizad hämmästelee.
MAINOS ALKAAMAINOS LOPPUU
Arman kertoo, että naisten alistamisen lisäksi Iranissa tavallisilta kansalaisilta on riistetty vuosikymmeniksi keskeiset perusoikeudet. Puhdasta vettä ja ruokaa ei ole kaikille saatavissa, lääkkeistä ja terveydenhoidosta puhumattakaan. Hän kertoo miten nuorilta on viety tulevaisuus ja vanhoilta arvokkuus.
”Solidaarisuus on sidottu poliittiseen identiteettiin”
Viime aikoina maailman monissa tapahtumissa on huomattu ilmiö, jossa niin sanotut tiedostavat piirit valitsevat aktivisminsa kohteet poliittisin perustein. Iranin kansaa ei nyt puolusteta mielenilmauksissa, koska siellä sortajana toimii islamistinen liike, joka on perinteisesti ollut länsimaisten aktivistien erityisessä suojeluksessa. Tätä seikkaa Arman ei peittele.
– Kun Iranissa kuohuu, lännen media ja aktivistiverkostot vaikenevat. Greta Thunberg ei ole näkyvissä, eikä suuri osa niistä liikkeistä, jotka normaalisti puhuvat sorrettujen puolesta. Tää hiljaisuus ei oo sattumaa. Se kertoo sen et solidaarisuus on lännessä yhä useammin sidottu poliittiseen identiteettiin, ei universaaleihin periaatteisiin, hän toteaa.
– Iranin kansa ei sovi tähän narratiiviin, koska heidän vastustajansa on järjestelmä, jota lännessä halutaan suojella kulttuurisen varovaisuuden nimissä. Länsi suojelee tällaista suvaitsevaisuuden nimissä, mutta se on moraalista laiskuutta, Alizad jatkaa identiteettipolitiikan vaikutuksesta aktivismiin.
Arman Alizad vetoaa suomalaisiin, että nämä seisoisivat Iranin kansan puolella ja puolustaisivat sitä hirmuhallinnolta, kun feministit ja muut aktivistit eivät siihen kykene. Hänen mukaansa aktivistien moraalinen uskottavuus on mennyttä, jos he eivät kykene toimimaan sortoa vastaan myös silloin, kun se on heille poliittisesti epämukavaa.
Voit halutessasi lukea Starassa myös lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten Arman Alizad tai laajemmin tästä aihealueesta Viihdeuutiset -osioistamme.