Antti ja Jussi Hyyrynen opettelevat puhumaan yhdessä muustakin kuin työasioista. Freelancer-työläisten arki täyttyy silti pakertamisesta, koska siitä saa voimaa.
Vapaudenaukion nokkava lukijapatsas on luonteva aloitus tälle jutulle. Se tuo mieleen Wöyh!-yhtyeen Lokki-laulun, jonka ensimmäinen versio oli jo valmis, kun Etelä-Saimaa viimeksi jututti Antti ja Jussi Hyyrystä yhdessä.
Nyt Jussi kyyristyy patsaan viereen, ja Antti katsoo sen käsissä olevaa kirjaa toiselta kantilta. Poseeraus on ilmeistä, mutta onko jokin muu muuttunut heinäkuusta 2005?
– Ihan samanlaista virnistelyä tämä on, Antti naurahtaa.
Nauru on kieltämättä herkässä ja raikaa tässäkin tapaamisessa, vaikka asialistalla on huumorin ja musiikin lisäksi isän merkitystä ja oopperaa sekä keskinäistä yhteistyötä ja avunantoa.