Raaka vallanhimo luonnehtii Donald Trumpin sankareita.
Lue tiivistelmä
Presidentti Donald Trump jatkaa Yhdysvaltain pitkää imperialistista perinnettä vaatiessaan Grönlantia ja Venezuelan öljyä amerikkalaisiin käsiin.
Yhdysvallat on historiansa aikana laajentanut alueitaan sodilla ja ostoilla, vallannut intiaanikansojen maat ja sekaantunut Latinalaisen Amerikan maihin yli kahdensadan vuoden ajan.
Trumpin esikuva on presidentti William McKinley, jonka kaudella 1800-luvun lopulla Yhdysvallat otti haltuunsa Puerto Ricon, Filippiinit ja Guamin Espanjan sodassa.
Suomalaisissakin mielenosoituskylteissä vastustettiin ”Yhdysvaltain imperialismia”, lyhyemmin ”jenkki-imperialismia” 1970-luvulla. Vasemmistoradikaalit paasasivat siitä niin, että koko käsitteestä tuli vitsi.
Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat alettiin yhä enemmän nähdä hyväntahtoisena suurvaltana, maailman vakauden takaajana.
Presidentti Donald Trump on tehnyt parhaansa tämän kuvan tuhrimiseksi.
Viikko sitten Yhdysvaltain sotilaat kaappasivat Venezuelan presidentin Nicolás Maduron. Tyranniksi syytetyn Maduron kaataminen tuskin olisi nostanut suuria protesteja, jollei Trump olisi ilmoittanut tavoitteeksi Venezuelan öljyn saamista yhdysvaltalaisiin käsiin.
Lisäksi Trump on vaatinut useaan otteeseen Grönlannin liittämistä Yhdysvaltoihin. Nyt vaatimus otetaan vakavasti eikä vitsinä.
Trump kulkee edeltäjiensä viitoittamaa tietä.
Oppi-isä. William McKinley puhuu vuonna 1897. Kuva: Library of Congress/ REUTERS
Oppipoika. Donald Trump. Kuva: REUTERS/Jonathan Ernst
– Presidentti McKinley teki maamme suureksi tulleilla ja lahjakkuudellaan. Hän oli luontainen bisnesmies, Trump sanoi toisissa virkaanastujaisissaan vuoden 2025 alussa.
Monelle yhdysvaltalaisellekin saattoi olla epäselvää, kenestä hän oikein puhui. William McKinley (1843–1901) on kuitenkin Trumpin esikuva, paitsi tullipolitiikassa myös imperialismissa.
McKinleyn ensimmäisen presidentinkauden aikana käytiin Espanjaa vastaan voitokas sota, joka johti Yhdysvaltain laajenemiseen merien yli.
Sodan alkuperäinen syy oli tukea Kuuban irtaantumista Espanjan siirtomaaherruudesta. Siinä sivussa Yhdysvallat otti itselleen Karibianmerellä Puerto Ricon sekä Tyynellämerellä Guamin ja Filippiinit. Samaan ajankohtaan osuu myös Havaijin liittäminen Yhdysvaltoihin.
Filippiineillä yhdysvaltalaiset kohtasivat kuitenkin ankaraa vastarintaa.
– Filippiiniläiset taistelevat vapautensa puolesta. Yhdysvaltalaiset taistelevat heitä vastaan, antaakseen heille vapauden, filippiiniläiskomentaja Emilio Aguinaldo hymähti.
Sota johti satojentuhansien ihmisten kuolemaan. Lopulta saarivaltio oli Yhdysvaltain hallinnassa alle 50 vuotta.
Anarkisti ampui presidentti McKinleyta vuonna 1901.
– Jokainen meistä lähtee, jokainen. Jumalan tahto toteutuu, ei meidän, olivat kuolevan miehen viimeiset sanat vaimolleen.
McKinleyn tilalle tuli varapresidentti Theodore Roosevelt, Espanjan sodan sankari.
Yhdysvallat lähti sotaan Espanjaa vastaan tukeakseen Kuuban itsenäistymistä. Samalla se napsi itselleen herkkupaloja Karibialta Tyynellemerelle. Kuva: Metropolitan Art co./BuyEnlarge / ZUMA
Vuonna 1812 Yhdysvallat yritti käyttää hyväkseen sitä, että Britannian voimat olivat kuluneet Napoleonin sodissa. Hyökkäys Kanadaan kuitenkin epäonnistui. Kuva: E. H. de Holmfield/Wikipedia
McKinley ei ollut ensimmäinen yhdysvaltalainen imperialisti. 1700-luvun lopulla Britanniasta irtaantunut tasavalta oli vain kapea kaistale Pohjois-Amerikan mantereen itälaidalla. Sen kansalaiset pelkäsivät Euroopan suurvaltoja.
Pohjoisessa oli Britannian hallitsema Kanada, lännessä Mississippin takana suuri Ranskalle kuulunut alue ja etelässä Espanjalle kuuluneet Florida ja Meksiko. Espanjan valta ulottui Kaliforniaan asti. Intiaanikansoilla ei ollut hajuakaan, minkä Euroopan kuningashuoneen alaisuuteen he muodollisesti kuuluivat.
Vuonna 1803 Yhdysvallat osti ranskalaisten hallitsemat alueet Napoleonilta. Alueet olivat niin tuntemattomia, että presidentti Thomas Jefferson kuvitteli niillä elelevän mastodontteja ja Israelin kadonneita heimoja. Hän lähetti matkaan tutkimusretkikunnan, jonka tehtäväksi annettiin myös nostaa tähtilippu Tyynenmeren rannalle.
Vuonna 1812 Yhdysvallat yritti vallata Kanadan Britannialta. Se päättyi katastrofiin. Kanadalaisilla ei ollut haluja tulla osaksi Yhdysvaltoja. Voitokkaat britit polttivat Washingtonissa ensimmäisen Valkoisen talon. Yhdysvaltain kunnian pelasti vain voitto New Orleansin taistelussa, joka käytiin rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tieto ei ehtinyt ajoissa.
Eteneminen jatkui. Vuonna 1821 Espanja luovutti Floridan Yhdysvalloille.
Jo vuonna 1823 presidentti James Monroe ilmoitti, että Euroopan suurvalloilla ei ollut asiaa läntisellä pallonpuoliskolla.
Tuolloin tämä herätti lähinnä hilpeyttä Euroopan pääkaupungeissa. Nyt läntinen Eurooppa on pöyristynyt Donald Trumpin puheista ja viittauksista Monroe-oppiin, joka nimettiin jo Donroe-opiksi, uudeksi etupiiriajatteluksi.
Lue lisää: Mika Aaltola: Yhdysvaltain operaatio on varoitus Suomelle – ”Hyvin vaarallinen tilanne”
Monroen aikaan Yhdysvaltain omaa laajenemista perusteltiin kutsumuskohtalolla (manifest destiny), jonka mukaan sillä oli oikeus hallita koko Pohjois-Amerikkaa.
Todellinen suuri harppaus otettiin 1840-luvulla. Texas oli aiemmin irtaantunut itsenäisestä Meksikosta ja oli muodollisesti tasavalta, jonka Yhdysvallat halusi liittää itseensä virallisesti. Vuosina 1846–1848 käytiin sota, jossa Yhdysvallat sai myös nykyiset Kalifornian, Uuden Meksikon, Utahin, Nevadan, Arizonan ja muitakin alueita.
Vuonna 1867 Yhdysvallat osti Alaskan Venäjältä.
Siinä sivussa Yhdysvallat laajensi alueitaan eri intiaanikansojen kustannuksella, mikä sai usein kansanmurhan piirteitä. Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen nämä valloitukset viimeisteltiin.
Tämäkin suurvalta nousi veriselle maalle.
Meksikolainen sotaherra Pancho Villa teki Yhdysvaltoihin ryöstöretkiä kotimaansa sisällissodan aikana. Meksikon sekasorto kuitenkin auttoi Yhdysvaltaa levittämään valtaansa Väli-Amerikkaan. Kuva: BuyEnlarge /ZUMA
Yhdysvaltalaisia sotilaita matkalla Nicaraguaan vuonna 1914. Yhdysvallat miehitti maata vuosina 1912–1933 lukuun ottamatta yhtä lyhyttä taukoa. Kuva: PHOTO12 / ZUMA
– Olin rikollinen, kapitalismin gangsteri. Epäilin olevani vain rikollisjoukon jäsen. Nyt olen varma siitä, yhdysvaltalainen kenraali Smedley Butler sanoi vuonna 1933.
– Autoin tekemään Meksikosta, erityisesti Tampicosta, turvallisen Yhdysvaltain öljyintresseille vuonna 1914. Autoin tekemään Haitista ja Kuubasta paikkoja, joista National City Bankin pojat voivat kerätä voittojaan. Autoin raiskaamaan puoli tusinaa Keski-Amerikan tasavaltaa Wall Streetin puolesta.
Butler oli taistellut jo Espanjan sodassa. Hän oli aikansa palkituin merijalkaväen sotilas. Siirryttyään siviiliin Butler alkoi kuitenkin katua ja kirjoitti kirjan War Is a Racket, Sota on rikos.
Hän kertoi myös olleensa puhdistamassa Nicaraguaa Brown Brothersin pankkitalon tarpeisiin, auttamassa amerikkalaista sokeribisnestä Dominikaanisessa tasavallassa, hedelmäyhtiöitä Hondurasissa ja Standard Oil -yhtiötä Kiinassa.
– Olisin voinut antaa pari vinkkiä Al Caponelle. Hänen rikollisryhmänsä toimi parhaimmillaan kolmessa piirikunnassa. Minä toimin kolmella mantereella, Butler sanoi.
Kun Espanjan vanha imperiumi oli raivattu tieltä, Yhdysvalloilla ei enää ollut vastusta Karibian ja Väli-Amerikan alueella. Panaman kanavan rakentaminen ja hallitseminen helpotti joukkojen ja rahdin siirtoja valtamerten välillä.
Alueellinen suurvalta Meksikokin suistui pitkään sisällissotaan vuonna 1910. Tämä tosin aiheutti myös päänvaivaa Yhdysvalloille, kun sotaherra Pancho Villa teki ryöstöretkiä rajan yli.
Yhdysvallat ei enää pyrkinyt suoraan laajentamaan rajojaan. Sen sijaan se pyrki muuttamaan alueen maat vasallivaltioikseen, joissa sen yritykset voisivat toimia oman päänsä mukaan.
Tämä tarkoitti sotaretkiä, lyhyitä tai pidempiäkin miehityksiä. Valtiojohtoja vaihdettiin, jos ne heittäytyivät hankaliksi. Alettiin puhua ”banaanisodista”. Yhdysvallat säännönmukaisesti voitti ne.
Erityisen innostunut tällaisista operaatiosta oli presidentti Woodrow Wilson, jota ensimmäisen maailmansodan jälkeen juhlittiin Euroopassa demokratian ja pienten kansojen esitaistelijana.
Yhdysvaltalaissotilaita Panaman kanava-alueella vuonna 1943. Yhdysvallat hallitsi aluetta vuosina 1903–1991. Kuva: Hanns Tschira/AOP
Toinen maailmansota teki Yhdysvalloista supervallan. Se sai kuitenkin vastaansa toisen supervallan, sosialistisen Neuvostoliiton.
Sosialismilla oli suosiota Latinalaisessa Amerikassa, jossa yhteiskunnalliset ongelmat olivat valtavia. Usein se yhdistyi nationalismiin.
Kun Yhdysvallat oli aiemmin syrjäyttänyt paikallisia diktaattoreita, se sai nyt vastaansa paljon hankalampia vastuksia.
Guatemalassa nousi valtaan vasemmistolainen presidentti Jacobo Árbenz. Hänen hallintonsa houkutteli paikalle nuoria radikaaleja ympäri Latinalaista Amerikkaa. Yksi heistä oli argentiinalainen lääkäri Ernesto Guevara, ”Che”.
Árbenz uhkasi yhdysvaltalaisen United Fruit Companyn etuja. Yhtiön pyynnöstä hänet syöstiin vallasta.
– Viimeinen Latinalaisen Amerikan vallankumouksellinen demokratia – Jacobo Árbenzin – kaatui Yhdysvaltain kylmän ja harkitun väkivallan vuoksi, Guevara raivosi.
Guevara siirtyi Meksikoon, jossa hän tutustui maanpaossa eläviin kuubalaisiin Fidel ja Raul Castroon. Heidän kanssaan hän lähti Kuubaan tekemään vallankumousta. Yhdysvaltain tukema diktaattori Fulgencio Batista syrjäytettiin.
Hetken epäröityään uusi itsevaltias Fidel Castro julistautui kommunistiksi. Se sai kaikki hälytyskellot soimaan Washingtonissa.
Castroa yritettiin murhata ja kaataa vallasta. Vuonna 1961 Yhdysvaltain tukema Sikojenlahden maihinnousu kuitenkin epäonnistui. Kuubasta tuli Yhdysvalloille riesa vuosikymmeniksi.
Vuonna 1967 vallankumousta Boliviassa yrittänyt ja vangittu Che Guevara surmattiin CIA:n agentin Félix Rodriguezin valvoessa teloitusta.
Yhdysvaltain joukkoja Panamassa vuonna 1989. Yhdysvallat halusi kaataa aiemman liittolaisensa Manuel Noriegan, kun tämä innostui liikaa huumekaupasta pohjoiseen. Kuva: Hu Tairan/Xinhua / ZUMA
Kylmä sota sai Yhdysvallat ulottamaan operaatiotaan myös kauas Etelä-Amerikan mantereelle. Se tuki oikeistolaisia sotilasdiktaattoreita todellisia ja kuviteltuja marxilaiskumouksellisia vastaan.
Tunnetuin oli Yhdysvaltain järjestämä Chilen vallankaappaus vuonna 1973. Sen aikana sai surmansa demokraattisesti valittu presidentti Salvador Allende, ilmeisesti oman käden kautta.
– En ymmärrä, miksi meidän pitäisi antaa maan muuttua kommunistiseksi sen oman kansan vastuuttomuuden vuoksi, Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger oli sanonut jo ennen Allenden valtaannousua.
Allendea pidettiin demokraattisena sosialistina.
Chile ei ollut ainoa. Välillä tuntui siltä, että Etelä-Amerikassa ei olisi muuta ollutkaan kuin Yhdysvaltain asettamia tai tukemia julmia sotilasjunttia.
Väli-Amerikassa käytiin sisällissotia, joihin Yhdysvallat sekaantui. Tunnetuin niistä kohdistui Nicaraguan sandinistihallintoon.
Presidentti Ronald Reagan lähetti joukot Grenadaan. Hänen johdollaan Yhdysvallat sekaantui Väli-Amerikan sisällissotiin, mikä lisäsi kaaosta ja hävitystä. Kuva: Mal Langsdon / Reuters
Yhdysvaltalaisia sotilaita Grenadassa vuonna 1983, kun maa miehitettiin. Kuva: Arthur Grace/ZUMA
Maihinnousu Grenadalle vuonna 1983. Maan vasemmistolainen hallitus oli ajautunut sisäiseen välirikkoon ja väkivaltaan. Näkökulmasta riippuen Yhdysvallat palautti demokratian tai käytti tilannetta hyväkseen. Kuva: Mario Ruiz/ZUMA
Venezuelan vangittua presidenttiä Nicolás Maduroa tuodaan tuomiolle New Yorkiin 5. tammikuuta. Kuva: REUTERS/Adam Gray
Vielä 1980-luvulla Yhdysvallat teki Karibian alueella kaksi maihinnousua. Vuonna 1983 se syrjäytti pienen Grenadan vasemmistolaisen hallinnon, joka oli suistunut sekasortoon ja terroriin. Vuonna 1989 syrjäytettiin Panaman sotilasdiktaattori Manuel Noriega, joka oli alun perin Yhdysvaltain liittolainen, mutta innostui liikaa huumekaupasta.
Kummassakin tapauksessa väliintulo johti demokratian palautumiseen. Ajat olivat muuttumassa.
Sosialismin vetovoima väheni. Yhdysvaltain tärkeimmät taloudelliset intressit eivät enää olleet eteläisessä ilmansuunnassa. Sotia käytiin nyt Afganistanissa ja Irakissa. Jälkimmäisessä tapauksessa esitettiin väitteitä, että kyse oli myös öljystä.
Yhdysvaltain julkisuuskuvankin kannalta oli parempi antaa Latinalaisen Amerikan maiden puuhata omiaan.
2000-luvun alussa Latinalaisen Amerikan yli pyyhki suuri vasemmistoaalto, joka nosti monessa maassa uusia vallanpitäjiä. Yhdysvallat ei puuttunut tähän.
Vasta Donald Trumpin toinen valinta presidentiksi muutti kaiken. Ainakin Venezuelan operaation liittyvissä puheissaan hän on palannut yli sadan vuoden taakse.
Trump ilmoitti tiistaina, että Venezuelasta tuodaan kohta kymmeniä miljoonia barreleita öljyä Yhdysvaltoihin. Öljy myydään markkinahintaan.
– Ja niitä rahoja kontrolloin minä, Yhdysvaltain presidentti, jotta rahat käytettäisiin Venezuelan ja Yhdysvaltain kansalaisten hyväksi, Trump julisti.
William McKinley olisi nyökytellyt tyytyväisenä.
Yhdysvaltain valta ja voima
1776. Yhdysvallat itsenäistyy.
1800-luku
1800–1900. Koko vuosisadan kestäneissä intiaanisodissa alkuperäiskansojen vastarinta murskataan.
1803. Yhdysvallat ostaa Ranskan alueet Pohjois-Amerikassa.
1812–1814. Yhdysvallat yrittää vallata Kanadan.
1821. Florida siirtyy Espanjalta Yhdysvalloille.
1823. Monroen oppi: Euroopan suurvallat pysyköön pois läntiseltä pallonpuoliskolta.
1846–48. Yhdysvallat voittaa Meksikon sodassa ja vie suuren osan sen alueista.
1861–1865. Yhdysvaltain sisällissota.
1867. Yhdysvallat ostaa Alaskan Venäjältä.
1876. Kenraali George Custer ja hänen osastonsa kaatuvat taistelussa intiaaneja vastaan.
1898. Yhdysvaltain ja Espanjan sota. Yhdysvallat valloittaa Puerto Ricon, Guamin ja Filippiinit.
1899–1902. Yhdysvaltain sota Filippiineillä. Itsenäisyystaistelijat voitetaan.
1900-LUKU
1900. Havaiji julistetaan Yhdysvaltain territorioksi. Vuonna 1959 siitä tulee osavaltio.
1900–1934. Banaanisodat. Yhdysvallat alistaa Karibian ja Väli-Amerikan maat tahtoonsa.
1903. Panama itsenäistyy Kolumbiasta Yhdysvaltain laivaston tuella. Yhdysvallat saa rakenteilla olevan Panaman kanavan haltuunsa.
1917–1918. Osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan nostaa Yhdysvallat lopullisesti Euroopan suurvaltojen rinnalle.
1941–1945. Toinen maailmansota tekee Yhdysvalloista supervallan, joka ohittaa Britannian lännen johtovaltiona.
1950–1953. Korean sota aloittaa todenteolla taistelun kommunismia vastaan. Tähän sisältyy asioihin puuttumisia Etelä-Amerikasta Lähi-itään ja Aasiaan.
1953. Iranin kansallismielinen pääministeri Mohammed Mossadeq syrjäytetään CIA:n avulla.
1954. Guatemalan presidentti Jacobo Árbenz syrjäytetään.
1959. Fidel Castro nousee valtaan Kuubassa ja hänestä tulee Yhdysvaltain perivihollinen.
1961. Yhdysvaltain tukema Castron vastustajien maihinnousu Kuubaan epäonnistuu.
1964–1975. Yhdysvallat osallistuu avoimesti Vietnamin sotaan ja kokee ensimmäisen suuren tappionsa 1900-luvulla.
1973. Chilen vallankaappaus. 1960–1980-luvuilla Latinalaisessa Amerikassa on useita Yhdysvaltain tukemia sotilasdiktatuureja. Se osallistuu eri tavoin sisällissotiin Väli-Amerikassa.
1979. Vasemmistolainen sandinistiliike ottaa vallan Nicaraguassa. Yhdysvallat ei aluksi puutu asiaan, mutta aseistaa myöhemmin sandinistien vastustajia.
1983. Maihinnousu Grenadalle.
1989. Maihinnousu Panamaan.
1990– 1991. Ensimmäinen Persianlahden sota.
2000-luku
2001–2021. New Yorkin terrori-iskujen käynnistämä sota Afganistanissa päättyy Yhdysvaltain tappioon.
2003–2011. Toinen Persianlahden sota. Senkin jälkeen Yhdysvallat osallistuu Lähi-idässä mm. taisteluihin Isis-järjestöä vastaan.
2024. Yhdysvallat pommittaa Iranin ydinlaitoksia.
2025. Yhdysvallat kaappaa Venezuelan presidentin Nicolás Maduron.