Optimismi on kadoksissa ja realismia tyrkytetään tilalle, kirjoittaa erikoistoimittaja Timo Haapala. Haapala on laatinut vuoden aluksi mallipuheen presidentti Alexander Stubbin vapaaseen käyttöön helmikuun valtiopäivien avajaisia varten.
Kun tulevaa vuotta katsoo, niin eväät optimismiin ovat niin vähissä kuin olla taitaa – kaikilla mittareilla, siis aivanpa historiallisella tasolla.
Siksi on ylevää aloittaa kirjoitus merkittäviä kotimaisia ajattelijoita lainaten, optimismia edes yrittäen.
Presidentti Mauno Koivisto toisti tavan takaa psykoanalyytikko Carl Jungilta omaksumaansa viisautta:
– Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Toinen merkittävä ajattelija, jääkiekko- ja urheiluselostaja Antero Mertaranta ylisti puolestaan Mikael Granlundin onnistumista taannoin sanomalla näin:
– Taivas varjele, mitä sieltä tulee, sieltä tulee maali!
Koska presidentti Alexander Stubbin puhetta valtiopäivien avajaisiin 4. helmikuuta valmistellaan jo täyttä häkää, olen laatinut presidentin kanslian käyttöön malliversion, jonka presidentti voisi heti jumalanpalveluksen päälle kansanedustajille pitää tätä pohjaa vapaasti käyttäen.
Kysehän on presidentin vuoden tärkeimmästä puheesta.
Mallipuhe on luonnollisesti jaksotettu kolmeen pointtiin, ja viitepohjana sen laatimisessa on ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon päälinja arvopohjaisesta realismista.
Eli.
– Voimapolitiikka haastaa sääntöpohjaista järjestelmää, ennusti presidentti Alexander Stubb helmikuussa 2026 valtiopäivien avajaisissa puhemies Jussi Halla-ahon (ps) kuunnellessa. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Hyvät kansanedustajat!1. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Realismi, se on valttia pikkumaan ulkopolitiikassa!
Itseänsä siteeraaminen on aina paikallaan. Vuosi sitten totesin valtiopäivät avatessani, että voimapolitiikka haastaa sääntöpohjaista järjestelmää. Kahdenvälisyys ja transaktiot ovat tulleet monenkeskisen yhteistyön rinnalle. Liitämme usein varsinkin transaktionaalisuuden Venäjään ja Kiinaan. Mutta samat piirteet koskevat joitakin läntisiäkin valtoja.
Nonni! Mites on käynyt?
Justiinsa niin kuin sanoin! Mutta eipä olisi uskonut, että Yhdysvallat on pahimmasta päästä. Venezuelan presidentin ja maan öljyvarojen ryöstäminen oli kyllä röyhkeä temppu, ja nyt saamme olla sydän syrjällämme, miten käy Grönlannin. Yhdysvaltain presidentti heiluu kuin hullu hevonen ilman valjaita. Yhdysvallat aikoo jättää meidän hybridiuhkien torjuntakeskuksenkin.
Olen rampannut Amerikassa, soitellut tämän tästä presidentti Donald Trumpin kanssa, pelannut golfia, ja luullut, että hän kuuntelee pohjoismaista järkipuhetta, mutta ei näytä menevän perille. Saas nähdä, mikä on Ukrainankin kohtalo, ei se niin helppo rasti ollutkaan. Enpä itsekään ole enää pitkään aikaan julistanut Ukrainaa sodan voittajaksi. Puhetta ja poseerausta on viime kuukausina piisannut, mutta sen kiistän, että EU olisi joku paperitiikeri, kuten jotkut väittävät, koska uskon Eurooppaan.
Mutta voin tässä teille pyytäen todeta, että ollaan silti aivan hissukseen mitä Yhdysvaltoihin tulee, vaikka kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta voimme silloin tällöin sivulauseissa hiljaa mainitakin. Yhdysvaltojen kanssa meillä on DCA-puolustusyhteistyösopimus, johon luotamme kuin pässi sarviinsa, hirmukalliit F35-hävittäjät on tilattu ja jäänmurtajia myyty. USA-vetoista Natoa unohtamatta.
Osattiin me tämä peli neukkujenkin kanssa. Kyllä joten kyllä mielistelyn kanssa Trumpkin saadaan aisoihin. Näin syvästi uskon. Ehkä mediankin kannattaisi varoa, särkeekö se niitä ikkunoita, joita diplomatialla on saatu korjattua, kuten jo J. K. Paasikivi opasti. Yhdysvallat on ystävämme ja läheisin liittolaisemme!
Realismi, se on valttia pikkumaan ulkopolitiikassa!
Ja kuten vuosi sitten teille sanoin, olemme yhdessä määritelleet ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ohjenuoraksi arvopohjaisen realismin. Sen tavoitteena on auttaa Suomea luovimaan tässä vaikeassa maailmanpoliittisessa murroksessa.
Siihen luotamme loppuun saakka, joskin painopiste on nyt ja taas kerran enempi siellä realismin puolella.
Sanoisin amen, mutta jatkakaamme puhetta.
Osattiin me tämä peli neukkujenkin kanssa, joten kyllä mielistelyn kanssa Trumpkin saadaan aisoihin.
2 Talouspolitiikka
Edeltäjät lehterillä. Pystyisikö Sauli Niinistö kommentoimaan hallituksen talouspoliitiikkaa ilman kirosanoja? Millaisen puheen pitäisi Tarja Halonen? Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Jos tällä paikalla puhetta pitäisi nyt edeltäjäni Sauli Niinistö, niin uskonpa, totta vie, että ilman kirosanoja tai tolkun ihmisten tukea hän ei pääsisi tätä loppuun. Myös toinen edeltäjäni, Urho Kaleva Kekkonen saattaisi lyhyen taidepaussin jälkeen todeta, että saatanan tunarit.
Presidentin ei toki kannattaisi talouspolitiikassa mestaroida. Ja vaikka olen entinen valtiovarainministeri, niin en pidä tätä myöskään vahvimpana osaamisalueenani. Mutta sen sanon, että jotain tarttis tehrä, kuten Mauno Koivisto tiivistäisi.
Entiset pääministerit kuuntelivat Alexander Stubbin puhetta vuosi sitten. Kuva: Kalle Koponen / HS
Suomi joutuu nyt EU:n tarkkailuluokalle, velkaa on ja sitä otetaan hirmumäärät. Paavo Lipposen usein esiin nostama Sokea Reettakin näkee, että tällä tiellä ei voida jatkaa. Työttömyyskin saatiin historiallisesti Euroopan ennätystasolle. Velkajarru on hyvä homma, eli pankaa toimeksi. Lisäksi kaiken maailman kansalaisjärjestöt eivät tarvitse sellaisia summia kuin lehdistä olen lukenut niiden saavan.
Olkaa ihmisittäin. Keskittykää olennaiseen. Edessä on kova vuosi, sen voin taata, ehkä kovin.
Ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd) seurasi presidentti Alexander Stubbin puhetta viime helmikuussa. Pääministerinä ollessaan (1995-2003) Lipponen vinoili, että Sokea Reettakin näkeen talouspolitiikan paremmin kuin oppositio. Kuva: Kalle Koponen / HS
3 Sisäpolitiikka
Sisäpolitiikka on ylipäätään asia, jossa presidentti liikkuu melkoisella miinakentällä. Siksi askelia tulee varoa, varsinkin kun päättyneellä valtiopäiväkaudella päätimme luopua Ottawan sopimuksesta ja ottaa jalkaväkimiinat käyttöön, mitä ratkaisua sivumennen sanoen tuin kulisseissa voimakkaasti.
Näin totesin vuosi sitten: Demokratiaan kuuluvat erilaiset näkemykset ja mielipiteet. Ja avoin keskustelu. Mustavalkoisen ja henkilöön menevän yhteiskunnallisen keskustelun sijaan toivon kuitenkin näkeväni entistä enemmän toisia kunnioittavaa, rakentavaa debattia. Arvokkaan ja kunnioittavan käytöksen merkitys korostuu nimenomaan täällä eduskunnassa etenkin niissä hetkissä, kun teillä on päättäjinä vaikeita asioita ratkaistavana.
No tämähän ei ole mennyt sinne päinkään kuin toivoin.
Kaiken maailman pinnallista pulinaa ja toisten halveksuntaa on nähty. Yksi teistä näkyy saaneen jopa käräjäoikeuden tuomion käsiaseella ampumisesta aamuöisellä yökerhokadulla. Onko tällaisen edustajan paikka parlamentissa, Suomen pyhimmässä?
Sivumennen sanoen, on ollut mukavaa, kun edustajat ovat olleet reilun kuukauden poissa. Joulutauon ansioista on vältytty monelta pintapuoliselta kärjistymisjutulta, ja somemyllykin on pääosin pyörinyt tasaisesti. Mölinäksi muuttuneita kyselytunteja ei ole tarvinnut seurata.
Olkaa ihmisittäin. Keskittykää olennaiseen. Edessä on kova vuosi, sen voin taata, ehkä kovin.
Nyt kun olemme valtiopäivien avajaisissa, voi myös historiaan tehdä joitakin viittauksia. Palautui näet mieleen, että sehän oli tsaari Aleksanteri I, Suomen ensimmäinen suuriruhtinas, joka päätti säätyvaltiopäivien koolle kutsumisesta 1809, kuten tsaarit aina vuoden 1906 eduskuntauudistukseen saakka, ja ylikin itsenäistymiseen saakka.
Ja saattoipa olla, ettei ihan joka vuosi valtiopäiviä edes kutsuttu koolle, Aleksanteri I:n ja Aleksanteri II:n välillä vierähti rapiat viitisenkymmentä vuotta, mutta hyvin pärjättiin.
No mutta hei, tämä nyt oli sellainen vitsi, älkää ottako ihan tosissaan.
Presidentin puheen jälkeen kansanedustajat ja kutsuvieraat kokoontuvat juhlakahveille eduskunnan valtiosaliin ja analysoivat presidentin vuoden tärkeimmän puheen ulottuvuuksia. Kuva: Kalle Koponen / HS
Lopetan tämän puheen, teille arvoisat edustajat, toteamalla seuraavaa:
Olkaa ihmisittäin. Keskittykää olennaiseen. Edessä on kova vuosi, sen voin taata, ehkä kovin. Koska nyt alkavat vaaleihin asti ulottuvat vaalivaltiopäivät, minut näette tällä paikalla seuraavan kerran huhtikuussa 2027.
Ja sitten tämä loppuluritus: Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta. Toivotan teille kaikille voimia ja viisautta vaativissa tehtävissänne. Julistan vuoden 2026 valtiopäivät avatuiksi.
Kiitos, ja nyt sumpille valtiosaliin!
Ps.
Kuten sanottu, puheluonnos on kanslian vapaassa ja maksuttomassa käytössä. (muutokset puhutussa versiossa mahdollisia)