Kommentti|Espoolainen koripalloilu on vihdoin tukevasti jaloillaan ja menestyy omien juniorien voimin, kirjoittaa uutispäällikkö Tero Hakola.
Nyt se on totta. Pääkaupunkiseudun edustuskoriksen valtikka on palannut Helsingistä Espooseen.
Tapiolan Honka kamppailee pitkän tauon jälkeen Korisliigan kärkipaikoista ja kaiken lisäksi ihan klassisella reseptillä. Joukkueen ydin koostuu omista pelaajista höystettynä valikoiduilla ulkomaalaisilla vahvistuksilla.
Tuloksena on paikka sarjan kärkikolmikossa ja espoolainen yleisö tykkää. Hongan katsojakeskiarvo on jo päälle tuhannen. Parissa ottelussa Tapiolan liikuntahalli on ollut täynnä lähes viimeistä paikkaa myöten.
Viimeksi loppiaisen klassikko-ottelussa Uudenkaupungin Korihaita vastaan tunnelma oli kodikkaan innostunut: paikalla oli 1 400 katsojaa.
Katsomossa istui ja mekasti laaja kirjo espoolaisia seuraamassa suosikkiensa peliä: perheitä, junioreita ja konkareita, tavallista espoolaista koriskansaa.
Toisinkin voisi olla, sillä meno espoolaisessa koriksessa on ollut vuosien 2007 ja 2008 Suomen mestaruuksien jälkeen todella kylmää.
Mukaan mahtuu esimerkiksi kolme edustusjoukkueen konkurssia, mutta viime vuodet Tapiolassa ovat puhaltaneet myötäiset tuulet.
Tapiolan hyvä meininki voi jatkua pitkään, ainakin se on terveellä pohjalla.
Hongan strategiassa liigajoukkue on omia junioreita, ei yksittäistä mestaruutta varten. Ja maltilliseksi laaditusta budjetista – tällä kaudella alle 400 000 euroa – on pidettävä tiukasti kiinni.
Tuolla reseptillä ei voi epäonnistua, kunhan sitä noudattaa. Ja vaikka Honka putoaisi jonkun kauden päätteeksi divariin, niin mitä sitten.
Oman juniorimyllyn voimin seura nousee kuitenkin takaisin liigaan, ja menestyksen osuessa kohdalle se on takuulla makoisampi kuin ostojengillä hankittu.
Vielä jos Espoo remontoisi yli 50 vuotta vanhan liikuntahallin, olisi Tapiolassa kaikki hyvin.
Seagullsilla on kuitenkin muutama iso ongelma, jotka eivät ratkea hetkessä.
Kokenut Rene Rougeau on Seagullsin ja Kisahallin tähti. Kuva: Jussi Eskola
Metromatkan päässä Helsingin Kisahallissa tilanne on toinen. Kun Seagullsin pitkäaikaiset omistajat Janne ja Sinikka Kulvik päättivät viime kauden päätteeksi vetäytyä taustalta, oli selvää, että seuraavasta kaudesta tulee hankala.
Seagullsin uudet omistajat ja toimiva johto voivat onnitella itseään, että joukkue pelaa ylipäätään Korisliigassa ja pärjää. Oli kova temppu kerätä rahoitus ja koota joukkue kesäkeleillä.
Seagullsilla on kuitenkin muutama iso ongelma, jotka eivät ratkea hetkessä. Seura tai pikemminkin joukkue on aiempaakin kasvottomampi. Se on lähinnä joukko ammattilaispelaajia, jotka pukevat saman joukkueen pelipaidan ylleen, ja yrittävät parhaansa.
Seagullsista puuttuu tarttumapinta, syy kiinnostua ja innostua. Uusi ja laaja omistajaryhmäkin on jäänyt toistaiseksi taustalle ja tuntemattomaksi.
Ja koska Lokeilla ei ole junioritoimintaa, sillä ei ole seurayhteisöä, syvyyttä, historiaa.
Tällä hetkellä jatkuvuuden ydintä edustaa pelipaikka, legendaarinen Töölön Kisahalli. Suuripiirtein samat katsojat tulisivat todennäköisesti paikalle, vaikka Korisliigaa pelaisi Kisiksellä jokin toinen joukkue.
Seagullsin seuraajat ovat ihmisiä, joita kiinnostaa ylipäätään viihdyttävä koripallo Helsingin ytimessä. Tällä kaudella heitä on ollut keskimäärin 900 joka ottelussa, noin sata katsojaa vähemmän kuin Tapiolassa.
Kaiken lisäksi Seagulls saa lähivuosina lisää haasteita. Seura joutuu evakkoon, kun Kisahalli on pari vuotta kiinni ison remontin takia.
Korvaava kotikenttä on todennäköisesti Mäkelänrinteen Urhea-halli. Uusi pelipaikka on aina mahdollisuus, mutta sisältää myös riskin.
Ei ole mitenkään varmaa, seuraavatko kaikki Kisahallin peruskannattajat Seagullsia uuteen kotihalliin, vaikka matkaa Töölöstä Vallilaan on vain muutama kilometri ja perille pääsee spåralla.
Seagullsin vaikeudet lisääntyvät, jos se ei menesty Korisliigassa tai kykene rakentamaan muuten kiinnostavaa joukkuetta.
Seagullsin suuri tavoite eli europelien pelaaminen Helsingistä on sekin lähinnä haave, koska Suomen pääkaupungista puuttuu riittävän iso ja tasokas areena. Eikä sellaista ole tulossa vuosikausiin.
Väljähtyminen on todellinen uhka, eikä sitä ratkaista juoksuttamalla kentälle uusia ulkomaalaisia vahvistuksia.
Tapiolan Honka–Helsinki Seagulls pelataan 15. tammikuuta Tapiolan liikuntahallissa.