Virpi Lehdolla melkein koko koti on yhtä työhuonetta.

– Kun mä teen isoja akvarelleja, niin teen lattialla. Yleensä maalailen siellä.

Virpi Lehto asuu suuressa talossa Joutsassa lähellä Keski-Suomen ja Etelä-Savon rajaa. Naapureita ei ole lähikulmilla, lähin asuttu talo on noin neljän kilometrin päässä. Lähin ruokakauppa on Hirvensalmella 35 kilometrin päässä.

Lehto kertoo, että tontilla on ollut asutusta jo 1700-luvulta lähtien. Nykyisen talon rakensi hänen puolisonsa Jukka Kalavainen. Sitä ennen talon paikalla oli sata vuotta sitten rakennettu pieni mökki. Mökki on edelleen osa taloa.

Lehto näyttää kotinsa eteisen seinää.

– Tämä on entistä ulkoseinää, takaseinää.



Kuvataiteilija Virpi Lehdon näyttely avautuu maaliskuussa Jyväskylän taidemuseossa. Timo Mustalampi

Talon laajennus oli kova urakka. Lehto kertoo, että Jukka teki kaiken yksin. Lehto ei rakentamisen aikana vielä ollut yhdessä Jukan kanssa, vaan muutti taloon myöhemmin vuonna 2008.

Jukan rakentama talo on kahdessa kerroksessa. Talon hirret hän haki Puulaveden Puukonsaaresta jäiden aikaan. Kaiken kaikkiaan traktorilla piti tehdä kolmisenkymmentä reissua.

Hirret ovat vanhasta savutuvasta. Ne piti puhdistaa ennen kuin niistä pystyi rakentamaan. Talon kurkihirsi on tukevan miehen paksuinen ja ainakin kymmenen metriä pitkä. Miten yksi mies edes sai sen tuonne ylös?

– Jukalla oli systeemi, tutulla oli semmoinen oma keksintö. Olen nähnyt kuvan siitä, millä hän nosti kattotuoleja.

Rakentaminen vei ainakin viisi vuotta, eikä Lehdon mukaan kokonaan valmista ole vieläkään.

Talo on hyvin suuri. Kun Lehdolta kysyy, että paljonko on neliöitä, hän vastaa, että ”en tiedä, ehkä kolmesataa”. Arvio ei ainakaan paljon ole pielessä.

Olohuone on tilava, makuuhuone on suurella parvella toisessa kerroksessa. Pienempiä huoneita on useampia. Sisällä on suihku, saunassa käydään ulkorakennuksessa. Sisätiloissa oleva sähkösauna on varastona.

Tavaraa talossa on paljon.

– Ei koskaan löydä mitään, Lehto sanoo.

Vuonna 2013 Jukka kuoli yllättäen Virpin käsivarsille. Aluksi talossa asuminen Jukan kuoleman jälkeen tuntui vaikealta.

– Joku vuosi sitten päätin lopettaa miettimisen. Olen hyväksynyt sen nyt, että asun täällä, Lehto toteaa.



Virpi Lehdon työhuoneessa on hyvä valo. Timo Mustalampi

Jukalta jäi jälkeen neljä husky-koiraa, ja niitäkin piti jäädä hoitamaan. Viimeinen koirista kuoli muutama vuosi sitten. Koirilla oli pihalla aidattu alue ja kaksikerroksiset koirankopit.

– Kun edellinen kuoli ja oli enää yksi, jätin koiran tarhalle ja lähdin itse. Se odotti rappusilla, kun tulin takaisin. Huskeilla on sellainen tapa, että ne kiipeilevät. Sitten mä pidin sitä täällä (sisällä).

Lehto ei koskaan haaveillut maalla asumisesta. Yksin jäätyään hänelle tuli aluksi joskus tarve lähteä pois, ja silloin hän hyppäsi autoonsa.

Minne sitten ajoit?

– Minne milloinkin. Joskus Mikkeliin uimahalliin, joskus Jyväskylään, joskus vain jonnekin. Joskus Mäntyharjulle, Helsinkiin.

Lehto käy opettamassa Jyväskylän kansalaisopistossa ja silloin tällöin muuallakin. Sen enempää hän ei nykyään enää kaipaa kaupunkiin.

Kun asuu suuressa talossa maaseudulla, arjessa on tekemistä. Lehdon kotitalossa on neljä tulisijaa, joilla hän lämmittää taloa. Oikein kylmällä pakkassäällä kaikki neljä pitää lämmittää. Olohuoneen suureen uuniin menee metrin mittaisia halkoja. Talon pienemmissä huoneissa on vielä pienet sähköpatterit.

Vettä varten Lehdolla on oma porakaivo. Vesi on rautapitoista.

– Pitäisi hankkia toisenlainen suodatin veteen. Tänne on helvetin vaikea saada putkimiehiä tai sähkömiehiä. Olen kolme vuotta yrittänyt, että saisin jonkun laittamaan sen.



Virpi Lehto kunnosti talon ulkoseinän viime kesänä. Timo Mustalampi

35

Virpi Lehdon lähin kauppa on 35 kilometrin päässä

Kun lunta tulee paljon, niin naapurin kanssa on sopimus, että hän käy auraamassa tiet auki. Talvet ovat nykyisin sellaisia, että tiet ovat joskus peilijäässä. Kotitien ylämäki on joskus niin jäinen, että siinä ei voi jarruttaa.

Oletko sitten joskus jäänyt jumiin kotiin, kun autolla ei pääse?

– En, kun mä vaan lähden. Ajan täysillä.

Rakennushommia suuressa talossa on vielä jäljellä. Takaseinän kolmikerroksinen parveke on kesken. Virpi on kesällä remontoinut talon ulkoseinää, hionut ja sirkkelöinyt paneelit ja rakentanut seinää.

– Helvetinmoinen homma. Kädet tulivat kipeäksi. Ajattelin, että teen kaikki. En tee. Tein vain ton seinän (talon takaseinän).

Lehdon varsinainen työhuone on vanhan mökin puolella. Sitäkin osaa talosta on remontoitu ja kunnostettu. Työhuoneessa Lehto tekee öljyvärityöt, lattialla on suojana muovikerros. Valo on hyvä, sitä taiteilijat kaipaavat työhuoneissaan. Vähän liiankin hyvä, Lehto sanoo, kun kesällä aurinko tulee kirkkaana suoraan ikkunoista sisään.

– Mutta kesällä on muutakin tekemistä, kuten seiniä, Lehto kertoo.

Keittiö on myös vanhassa osassa taloa. Sähköhellan vieressä on puuhella. Lehto tekee sen kanssa ruokaa aina, kun on tarpeeksi aikaa.

Tontilla oli aikoinaan Liukkosen tilan torppa. Päätalolla ja torppareilla oli kaikilla sama sukunimi Liukkonen. Vuoden 1918 torpparilaki antoi torppareille oikeuden lunastaa maansa. Torpan Liukkoset jäivät asumaan paikalle.

Ennen asuttiin tiiviisti. Pienessä mökissä oli aluksi iso perhe Liukkosia. Osa perheestä asui keittiöhuoneessa ja osa tuvassa, väliin jääneessä huoneessa ei jossain vaiheessa ollut lattiaakaan

– Ne eivät silloin tulleet toimeen keskenään.

Jukka osti mökin Liukkosen Topilta ja Varpulta vuosituhannen alussa.



Lammen rannalla oleva sauna on rakennettu löytötavarasta. Timo Mustalampi

Lehdon mielestä parasta isossa talossa maaseudulla asumisessa on tila ympärillä, metsä ja luonto. Yksin talossa asuminen on muokannut häntäkin.

– Olen oppinut kaikenlaista hyvää ja pahaa. Olen aina pärjännyt yksin, mutta olen ehkä oppinut hyväksymään tosiasioita, kun on yksin. Toisaalta sitten on taas kausia, että ei pysty olemaan yksin. Sitten voi lähteä autolla, Lehto kertoo.

Lopuksi Lehto lähtee vielä näyttämään pihan vieressä olevan lammen rannalle rakennettua pikkusaunaa. Sen hän teki tyttärensä kanssa kaikenlaisesta tavarasta mitä sattui löytämään. Seinissä on aaltopeltiä ja lauteiden virkaa hoitaa ympäri käännetty puinen vuodesohva. Kiuas ja hormi löytyivät roskiksesta.

Saunapaolo, Lehto sanoo saunan nimeksi ja toteaa sen näyttävän samalta kuin Brasilian faveloiden pikkumökit. Enää sauna ei ole käytössä, mutta kyllä siellä löylyt otettiin.