Ilvesten määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen kahden vuoden aikana. Niitä liikkuu muun muassa Mikkelin keskustan tuntumassa.
Avaa kuvien katselu
Ilves liikkui myöhään keskiviikkoiltana Mikkelin Emolassa, noin kilometrin päässä keskustasta. Kuva: Siiri Särkkä
- Ilveskanta on kasvanut voimakkaasti viimeisen parin vuoden aikana.
- Ilveshavaintoja tehdään yhä useammin myös taajama-alueilla, joissa ilvekselle on tarjolla paljon ravintoa, etenkin rusakoita.
- Ilves rauhoitettiin vuonna 1962, mutta sitä saa metsästää poikkeusluvalla.
- Hallinto-oikeus kumosi ilveksen metsästykseen annetut poikkeusluvat Itä-Suomessa vuonna 2023. Oikeuden mukaan perustelut eivät olleet riittävät.
- Asiantuntijan mukaan ilves ei ole vaaraksi ihmiselle, mutta voi uhata vapaana liikkuvia pienikokoisia lemmikkejä.
Iina Särkkä ajoi Mikkelin Hanhikankaankatua myöhään keskiviikkoiltana. Yhtäkkiä auton valokeilaan osui ilves, joka hyppeli tien yli kadun toiselle puolelle.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin ilveksen Emolassa. Mökillä Anttolassa olen nähnyt useamminkin.
Hanhikankaankatu sijaitsee Kalevankankaan ulkoilualueen tuntumassa. Mikkelin torille on matkaa vain kilometrin verran.
Näin Särkkä kertoo kohtaamisestaan ilveksen kanssa:
Videon kuvaus: Maria Kalliovaara / Yle ja editointi: Niko Mannonen/YleOikeus kumosi metsästysluvat
Ilveskanta on vahvistunut voimakkaasti vuodesta 2023 lähtien. Eniten ilveksiä liikkuu Etelä- ja Pohjois-Savossa.
Kummassakin maakunnassa on Luonnonvarakeskuksen tuoreimman arvion mukaan noin 350 ilvestä.
Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen kertoo, että ilveksestä on tehty havaintoja useissa taajamissa, etenkin talviaikaan.
– Se on yllättävän piilotteleva eläin. Havainnot tehdään yleensä jälkien perusteella.
Ilveksen tuo taajamiin ravinto, etenkin rusakot.
– Täällä Emolassa juoksentelee paljon lihavia pupuja, todistaa Iina Särkkä.
Vartiaisen mukaan ilvesten määrä lähti kasvuun sen jälkeen, kun hallinto-oikeus kumosi riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat ilveksen metsästykseen vuonna 2023.
– Ilvestä metsästettiin Etelä-Savossa noin viiden vuoden ajan, enimmillään 50 yksilöä vuodessa. Kanta pysyi 200–300 ilveksessä.
Ilves rauhoitettiin vuonna 1962. Riistakeskus perusteli metsästyksen poikkeuslupia sillä, että ne saavat paikallisyhteisön sitoutumaan ilveksen suojeluun.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että metsästäjät pysyvät tyytyväisenä ja mukana esimerkiksi riistanlaskentatyössä.
Hallinto-oikeuden mukaan perustelut eivät olleet riittävät: poikkeuslupapäätöksistä ei käynyt ilmi, että sitoutumisessa ilveksen suojeluun olisi ongelmia.
Avaa kuvien katselu
Ilveksen tunnistaa pyöreistä tassunjäljistä. Myös varvasanturat näyttävät pieniltä ja pyöreiltä. Kuva: Kari Mustonen”Ei vaaraksi ihmiselle”
Pieksämäellä lopetettiin loppiaisena ilves, joka oli vieraillut piha-alueilla toistuvasti kesästä lähtien.
Poliisi teki lopetuspäätöksen, koska katsoi ilveksen vaarantavan ihmisen hengen ja terveyden. Harvinaislaatuinen päätös oli jo toinen lyhyen ajan sisällä.
Poliisi tai riista-asiantuntijakaan ei tosin osaa sanoa, voiko ilves olla ihmiselle vaarallinen vai ei. Petri Vartiaisen tiedossa ei ole tapauksia, joissa ilves olisi käynyt ihmisen kimppuun.
– Ahdistettu tai loukkaantunut eläin voi aiheuttaa ihmisille vammoja. Jos on kissan kanssa taistellut, niin voi vertailla, mitä voisi tapahtua viisi kertaa painavamman ilveksen kanssa, Vartiainen sanoo.
Ilves väistää yleensä ihmisiä ja koiria, mutta metsällä olleet koirat ovat toisinaan joutuneet taistoihin ilveksen kanssa.
– Jos koiran pitää kiinni, niin ilveksestä ei ole suurta vaaraa.
Iina Särkkä on huolissaan pienen kiinanharjakoiransa puolesta, joka ulkoilee pihassa vapaana.
– Tällä alueella on paljon koiria ja kissoja. Ne ovat ehkä alttiina pienelle vaaralle. Mutta en usko, että ilves säikyttelee pieniä koululaisia.