Entinen näyttelijä ja pappi, nykyinen kirjailija ja konsultti Johannes Lahtela, 50 istuu Helsingin kauppatorilla Allas Pool kahviossa.
Nykyisin hän valmentaa johtajia ja johtoryhmiä.
Lahtelaa kiinnostaa yksi ihmisten välisen vuorovaikutuksen mysteeri, samoin se, miksi suomalaiset addiktoituvat massiivisesti.
– Tutkimustenkin mukaan ihmiset tekevät toisistaan johtopäätöksiä hyvin nopeasti, jopa 90-prosenttisesti tunteella ja intuitiolla, ei puheen ja sanojen perusteella, ihmettelee Lahtela.
Hän itse puhuu luennoillaan kuin rupattelisi kahvipöydässä ystävänsä kanssa. Tyynen olemuksen taustalla on kuitenkin levoton menneisyys ja addiktioherkkyys.
Nuorena Lahtela koki ulkopuolisuutta ja ajautui juopottelujaksojen aikana hulluuden porteille.
Vuodenvaihde tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden perata tottumuksiaan ja uskomuksiaan.
Moni menee juontiselitystensä kanssa hautaan. Klassiset uudenvuodenlupaukset ovat Suomen kulttuurissa hyvä tapa tutkia suhdetta päihteisiin.
– Kun pitää taukoa, vasta sitten tajuaa, millainen suhde oikeasti on ollut päihteisiin. Päihteiden kohdalla ei kannata laskea vain annoksia ja kertoja viikossa, vaan kysyä, onko juomisella vaikutuksia sisäiseen elämään ja ihmissuhteisiin.
Viina on kaikkea muuta kuin nautintoaine.
Lahtela kutsuu itseään yhä raitistuneeksi alkoholistiksi, vaikka hänen tipattomuutensa on kestänyt jo noin 25 vuotta, puolet elämästä.
Hän muistaa ajanjakson, miten vapauttavaa oli, kun ei enää tarvinnut juoda.
Parhaillaan Lahtela tekee kyselytutkimusta siitä, miksi suomalaisten päihteiden käyttö on poikkeuksellisen runsasta. Aiheesta ilmestyy kirja vuonna 2027.
– Päihde oli valheellinen keino hallita tunteita. Viina on kaikkea muuta kuin nautintoaine, kun riippuvuus muuntuu pakkojuomiseksi. Alkoholin ensipuraisu menettää tehonsa, latistaa mielialan ensin laskuhumalaksi ja sitten krapulan tuskaksi.
Johannes Lahtela tutkii kyselytutkimuksella, miksi riippuvuussairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Ismo Vornanen
Lahtelan suvussa sodan ja päihteiden vaikutukset ovat vyöryneet sukupolvien yli. Hänen isänsä, kirjailija Markku Lahtela, vietiin lapsena sotalapseksi Ruotsiin.
Myös isoisä Olavi Lahtela kantoi etulinjassa syntyneitä traumoja. Hän kuoli dramaattisesti sydänkohtaukseen eduskunnan puhujapöntössä.
Markku Lahtela perusteli juomistaan taiteilijamyytillä. Itsetuhoisuus kasvoi, juoppous ja ailahteleva tunne-elämä veivät hänet lopulta oman käden kautta hautaan. Trauma siirtyi isältä pojalle.
Johannes Lahtela onnistui katkaisemaan kierteen raitistumalla. Tyhjyyttä täyttivät vertaistukiryhmät ja myöhemmin teologian opinnot sekä hetken kestänyt ortodoksipapin työ. Hän alkoi puhua julkisesti raivokohtauksistaan, avioliiton kriiseistään ja juopon tempauksistaan.
– Vertaistukiryhmissä tapasin pankinjohtajia, julkkiksia, kotirouvia, hoitajia ja opettajia, jopa murhamiehiä. Juoppoja on muissakin piireissä kuin katujengeissä, jotka vetävät päänsä sekaisin lasolilla tai huumeilla.
Lahtela kirjoitti myös kirjan ystävänsä, näyttelijä Samuli Edelmanin raitistumisesta. Näyttelijäkollegoita yhdisti nuoruus viinan kirouksessa. Humalasta oli tullut Jumala, kunnes hengellisyys kosketti ja tarjosi taiteilijoille korvikkeen.
– Samulia ja minua on eheyttänyt sisäinen havahtuminen. Kouluttauduin itse ortodoksipapiksi. Hengellisyys antaa ikuisuusperspektiivin kertakäyttöelämälle. Se on terve riippuvuuden muoto ja keino vähentää egoistisia piirteitä ja itsekkäitä taipumuksia.
Lahtelan mukaan alkoholisteja on monenlaisia, mutta kehityskulku on usein sama: tissuttelusta siirrytään päivittäiseen juomiseen, kunnes keho ja mieli alkavat hajota.
Moni kuolee alkoholistina ilman, että kuolinsyyksi koskaan diagnosoidaan alkoholismia.
– Tapaturmat, sairaudet ja sydän voivat juopottelun seurauksena pettää. Hermomyrkky ehtii tehdä työnsä kauan ennen kuin ihminen konttaa roskapöntöillä ihmisten silmätikkuna.
Raittiuden alkuvaiheessa sosiaaliset tilanteet ovat monille raskasta kilvoittelua ennen kuin alkoholittomuus piintyy tavaksi. Myös Lahtelaa jännittivät juhlat ja treffit, joissa kilistellään kuohuviinilaseja ja siemaillaan viinejä.
– Parvessa eläminen vaatii kuulumista joukkoon. Raitis on helposti häiriö, arvostelija tai tylsä tyyppi. Pelkkä ”ei kiitos” on yllättävän vaikea sanoa ääneen. Juhlat ja treffit ovat kovimmat paikat harjoitella selvin päin oloa.
Puuduttamisen houkutus kasvaa erityisesti silloin, kun ihminen kohtaa pelkoa, häpeää tai surua.
– On iso päätös kestää tunteet raakana. Olen tehnyt ratkaisun, etten sekoita päätäni millään huumaavalla, en unilääkkeillä enkä mielialalääkkeillä. Usko korkeampaan, maailmaa ohjaavaan voimaan antaa minulle rohkeutta ja elämyksiä ilman kemiaa.