Piippolan pitäjän kauppatoiminta alkoi hiljalleen 1800–1900-lukujen vaihteessa erinäisten kauppiaiden ylläpitämänä. Osuuskauppa-aate rantautui kylään jo vuonna 1901, kun Jaakolassa toiminut Piippolan Kauppakunta merkittiin kaupparekisteriin. Valitettavasti se jouduttiin lopettamaan jo reilu vuosikymmen myöhemmin, kun todettiin, että velkamäärä oli varoja suurempi.
Usko osuustoimintaan ei silti täysin horjunut. Jatkoksi perustettiin vuonna 1917 nimissä Piippolan Osuuskauppa. Perustamispöytäkirjassa oli 168 perustajajäsenen nimet.
– Maanviljelijä Roope Hiltunen oli uupumaton uurastaja ja keräämässä jäseniä. Pääosaltaan hänen ansiotaan on, että osuuskunta saatiin syntymään ja että siihen liittyi runsaat kolmasosa kunnan talouksista, Otto Juvonen kuvailee vuonna 1979 julkaistussa Piippolan kirja 2:ssa.
Piippolan Osuuskauppa ennen yhdistymistään Pulkkilan Osuuskaupan kanssa Lamujoen Osuuskaupaksi vuonna 1925.
Kuva: Keskipisteenä Piippola
Piippolan Osuuskappa jatkoi liiketoimintaa Rieti Mannermaalta ostetun Töllin kauppakiinteistön ja varaston turvin keskellä kylää. Lisäksi ostettiin tontti myös Leskelästä, rakennettiin sille myymälä ja avattiin myymälä myös Lamulta hankitussa vuokrahuoneessa.
Vuonna 1925 SOK:n eli Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, tai tarkemmin sen luotto-osasto, esitti, että Piippolan ja Pulkkilan Osuuskaupat yhdistettäisiin. Syynä oli se, että alustavissa laskelmissa kumpaisenkin liikkeen kannattavuus oli osoittautunut heikoksi.
Koska Piippolan Osuuskauppa oli jäsenmäärältään suurempi ja taloudeltaan vahvempi, sovittiin osuuskuntakokousten hyväksymänä, että se ostaa Pulkkilan Osuuskaupan, joka samalla lakkautetaan. Samalla sovittiin, että osuuskunnan yhteiseksi nimeksi tulee Lamujoen Osuuskauppa, jonka jäsenmäärä kasvoi kaupan avulla 117 jäsenellä. Ostajataho sai kuitenkin SOK:n johdolta myöhemmin hyvitystä, sillä vuosi-inventaario osoitti Pulkkilan osuuskunnan taloudellisen aseman arvioituakin huonommaksi.
Kalle Hankonen mopoineen kaksikerroksiseksi muutetun Lamujoen Osuuskaupan Piippolan myymälän edessä 1950-60-lukujen taitteessa.
Kuva: Kotila – Talo elää tavallaan
Uuden osuuskunnan pääpaikaksi tuli Pulkkila ja aiemmin mainittujen lisäksi myymälät löytyivät myös Junnonojalta ja Vornasta. Pulkkilassa osuuskaupalla sijaitsi vielä kaksi asuntokiinteistöä sekä vuokrattu huoltoasema ja baari.
Piippolassa jatkettiin Töllin paikalle rakennetussa uudessa myymälässä, joka käsitti omapalvelu- maatalous- ja sekatavaraosastonsa. Myöhemmin kaupparakennusta laajennettiin ylöspäin toisella kerrososuudella, jonne sijoitettiin asuntoja.
Alakerrassa toimi 1950-luvulla myös kahvila, jonka paikalla toimi myöhemmin kaupan lihaosasto.
– Siihen kaupan eteen keräännyttiin 1950-luvun lopussa kesäaikana, että lähdetäänkö pyöräilemään Pyhännälle tansseihin. Ja talvella odoteltiin samalla paikalla taksia, kotiseutuneuvos Seija Hankonen muistelee.
1960-luvulla paikalla sijaitsi jo nykyinen kaupparakennus, johon kuului kellarin lisäksi kaksi asuntoa.
Lamulla ehdittiin asioida vuokrahuoneen jälkeen vielä kahdessa, asiasta tehden rakennetussa myymälässä. Leskelässä sivumyymälä ehti toimia kolmessa paikassa ennen sulkeutumistaan lokakuussa vuonna 1992. Samalla loppuivat Leskelästä postipalvelut, sillä kyläkaupassa oli sijainnut myös postin asioimispiste.
Lamujoen Osuuskauppa fuusioitui Arinaan vuonna 1991. Arinan taipaleesta kertovan, vuonna 2017 ilmestyneen juhlakirjan mukaan liittyminen merkitsi irtipääsyä taloudellisesta ahdingosta ja uutta mahdollisuutta säilyttää omistajien palvelut kotiseudulla.
Tämä tarkoitti kuitenkin monen sivumyymälän lakkauttamista Leskelän myymälän tavoin. Piippolassa Arina pisti silti tuulemaan ja uusi Piippolan myymälän sekä sisältä että ulkoa avaten paikallisosuuskauppojen ensimmäisiin kuuluneen Sale-myymälän.
Lamujoen Osuuskaupan toimitusjohtajana noihin aikoihin toimineen Paavo Åsnabryggin mukaan uuden kassajärjestelmän ansiosta oli helppo seurata asiakkaiden ostotottumuksia ja mitkä tuotteet menivät parhaiten kaupaksi. Aukioloajat olivat totuttua pidemmät ja valikoimakin kasvoi. Kaupassa ei ollut ostorajoituksia ja hinnat perustuivat parin kuukauden välein jaettavaan tuoteluetteloon.
Terhi Kivijärvi on työskennellyt Piippolan Salessa vuodesta 1997 saakka. Yksiköllä on sinä aikana ehtinyt olla useita myymäläpäälliköitä, viimeisimpänä vielä Pulkkilan S-Marketin myymäläpäällikkönä jatkava Outi Teeriaho. Taustalla Veikkauksen laitteita poistanut Johannes Sirviö.
Kuva: Anna Hämeenaho
Uusi aika oli alkanut ja sitä kesti Piippolan myymälän osalta reilut kolme vuosikymmentä. Yksi pitkäaikaisimpiin työntekijöihin kuuluvista on Piippolassa vuodesta 1997 asti työskennellyt Terhi Kivijärvi.
Kun tieto Piippolan myymälän sulkeutumisesta tuli julkiseksi, löysi Kivijärvi taukohuoneesta ”mysteerilaatikon”, jossa oli lukuisia kortteja sekä entisiltä työntekijöiltä että asiakkailta. Sen plaraaminen herkisti, sillä kaikille kauppa on ollut tärkeä osa arkea ainakin jossain elämän vaiheessa.
Niin se on ollut Kivijärvellekin. Hän kertoo olevansa ikuisesti kiitollinen myymälän vastaavana hoitajana toimineelle Irma Närhille, että tämä kysyi häntä kesätöihin lähes kolme vuosikymmentä sitten.
– Silloin meitä oli aina kolme aamussa ja kaksi illassa. Oli ruutuvihkot tavarantoimittajille ja puhelimella tilattiin, Kivijärvi muistelee.
Sittemmin kaikki helpottui ja tieto kulki digilaitteelta eteenpäin ilman kynänvetoja. Joulukuussa 2025 myymälä alkoi kuitenkin riisuuntua alkuperäiseen asuunsa. Hyllyt tyhjenivät ja esimerkiksi Veikkauksen koneet lähtivät eteenpäin useampi päivä ennen lopetusta.
Viimeisinä aukiolopäivinään Piippolan Salen piha oli täynnä autoja.
Kuva: Anna Hämeenaho
Sale Piippolan ovet sulkeutuivat viimeisen kerran lauantaina 20. joulukuuta. Viimeiset aukioloviikot olivat Kivijärven mukaan työntekijöille yhtä tunteiden vuoristorataa. Eikä ihme, sillä aivan kuten hän myymälän facebook-päivityksessä kuvailee, he ovat saaneet olla leipätyönsä ohella myös postilaisia, pankkilaisia, siivoojia, ystäviä, terapeutteja ja välillä jopa roskasankkoja.
He olivat kasvot, joiden välityksellä lopettamisuutista peilattiin. Piippolan Osuuskaupan yli satavuotinen tarina tuli päätökseen aivan kuten alkoikin, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
– Välillä naurettu vedet silmissä, välillä ollut muuten vaan kyynel silmässä. Ollaan väännetty, käännetty ja intetty, loppujen lopuksi sulassa sovussa.
Osuuskauppa Arinan omistama Sale Piippolan myymälä sulki ovensa lopullisesti 22. joulukuuta 2025. Sata vuotta Lamujoen Osuuskaupan perustamisen jälkeen.
Kuva: Anna Hämeenaho
Aika, jolloin kylä ja kauppa kukoisti
Anna Hämeenaho
Reijo Viirelän ollessa myymäläpäällikkönä Lamunkaupan väki kantoi kortensa kekoon muun muassa Vappuna pidetyssä muotinäytöksessä. Ylhäällä vasemmalta Maija Viirelä, Reijo Viirelä ja Sirkka Kuronen. Alla vasemmalta Eila Jurvalahti, Elvi Toppinen ja Eero Hyvönen.
Kuva: Liisa Jurvalahden kotialbumi
Lamujoen Osuuskaupan myymäläpäällikkönä 1970-luvun lopulla toiminut Reijo Viirelä muistelee Piippolan aikojaan lämmöllä.
– 1976 tultiin ja 1980 lähdettiin. Piippolassa tykättiin helkkaristi olla. Kiinteistö oli hyvä, eikä edes hirveän vanha. Oli tekstiili-, elintarvike- ja maatalouspuolet, ja aukioloajat ihmismäisiä. Mutta töitä oli ryökäle niin, että hyvä kun ehittiin tehdä, Haapavedellä nykyisin asuva Viirelä kertoo.
Tuolloin elettiin taloudellisesti hyviä aikoja. Ihmiset rakensivat taloja ja maatalous työllisti.
– Se oli mahtavaa aikaa ja ihmiset tosi hienoja. Se on iäksi jäänyt hyväksi muistoksi. Myytiin maatalouskoneita, rakennustarvikkeita, rehuja ja lannoitteita, markkinoitakin pidettiin. Vaikka oli pikku kunta, niin väkiä ja touhua riitti kylässä, Viirelä kuvailee.
Vapaa-aikana Viirelä viihtyi bingossa ja metsällä. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt ampumakisa Piippolan pamaus, jossa hän mitteli ykkössijasta valtakunnan julkkiksiin tuolloin kuuluneen Leo Lastumäen kanssa.
Myymälän lopetusuutinen repii entisen kaupantekijän pois nostalgisista muistoista ja tätä harmittaa kovasti nykymeno. Hän toteaa maailman menneen hulluksi ja kauppojenkin kasvaneen mittakaavoiltaan niin isoksi, että marketit nielevät pienten myymälöiden katteet väkiselläkin. Ennen kilpailu oli reilumpaa ja kauppayrityksiäkin mahtui kylälle useita.
– Olisi pitänyt Suomi pysäyttää siihen. Oli elinvoimaa, vaan nyt on mennyt hulluksi ja isoksi kaikki