Kommentti|Nyt yhtenä kysymyksenä jää se, oliko vene sittenkään riittävän hyvä, kirjoittaa urheilutoimittaja Ismo Uusitupa.
Lue tiivistelmä
Nyt yhtenä kysymyksenä jää se, oliko vene sittenkään riittävän hyvä, kirjoittaa urheilutoimittaja Ismo Uusitupa.
Saarion soutu-urakka päättyi merihätään eteläisellä Atlantilla.
Pitcher arvioi, että Saario pystyisi soutamaan Kap Hornista Kapkaupunkiin.
Olisiko mikään valtamerisoutuun tarkoitettu vene sovelias rajun myrskyn ja jäävuorien sekaan? Vastaus taitaa olla ei, Uusitupa kirjoittaa.
”Sitä on aina pidetty täytenä hulluutena ja mahdottomana.”
”Veneen pitää kestää mahdolliset ilmalennot ja paiskautumiset aaltoihin.”
Nämä sanat ovat englantilaisen soutajagurun Charlie Pitcherin. Hän kertoi Jari Saarion tulevasta soutu-urakasta toukokuussa 2024. Kuten tiedossa on, urakka päättyi viikonloppuna merihätään ja pelastautumiseen kauppa-alukselle eteläisellä Atlantilla.
Syy, miksi Pitcher kertoi soutu-urakasta Kap Hornista Kapkaupunkiin, on se, että koko idea oli alunperin Pitcherin. Hän oli jo joitain vuosia pohtinut, että voisiko tuon reitin joku soutaa. Sitten Saario souti Atlantin yli edestakaisin ja Pitcher arvioi, että Saario pystyisi siihen.
Helposti nousee kysymys, miksi Pitcher ei itse lähtenyt soutamaan, vaikka hän on tunnettu valtamerisoutaja ja muun muassa aikanaan tehnyt maailmanennätyksen Atlantin yli -soudussa (Kanariansaarilta Antigualle).
Pitcher on kuitenkin jo 61-vuotias ja hän on nykyisin valmentaja ja valtameriveneitä rakentavan yrityksen (Rannoch) omistaja. Pitcher on myös Saarion valmentaja ja veneenvalmistaja.
Saario vastasi Pitcherin haasteeseen, sillä hän halusi soutaa reitin, jota kukaan muu ei ole tehnyt. Saario ei ole niinkään korostanut sitä, että juuri hän tekisi jotain ainutlaatuista vaan että suomalainen tekee.
Atlantin yli edestakaisin piti jo olla ainutlaatuinen, mutta kesken menomatkan ilmeni, että vastaavan on tehnyt pari soutajaa aiemmin. Saario toki souti paluumatkallaan vielä Skotlannin läpi Kaledonian kanavassa ja jatkoi Pohjanmerellä Saksaan.
Monelle nousee kysymys, miksi Saario lähti matkaan, vaikka lähes kaikki ennusmerkit osoittivat, että kyse on mahdottomasta reitistä.
Vastaavaa ei kukaan muu ole tehnyt, mutta se ei ole välttämättä sellainen urakka, joka jää historiankirjoihin. Lisäksi kyse ei ollut yhtäjaksoisesta soutamisesta.
Olisiko uusi soutu-urakka jäänyt historiaan?
Valtamerisoutupiireissä vastaus on ehdottomasti kyllä. Vastaavia tempauksia tehdään aina silloin tällöin. Esimerkiksi viime kesänä skotlantilaisveljekset Jamie, Ewan ja Lachlan Maclean tekivät nopeusennätyksen soutamalla Tyynellä valtamerellä Perusta Australiaan 140 päivässä – kilometrejä kertyi yli 14 000.
Monelle nousee kysymys, miksi Saario lähti matkaan, vaikka lähes kaikki ennusmerkit osoittivat, että kyse on mahdottomasta reitistä. Pitcherin kommentit olivat jo sellaiset, että onnistumisen mahdollisuudet lähenivät olematonta.
Kun Saario selvisi Pohjois-Atlantin höykytyksistä huomattavasti huonommalla veneellä, tämä keikka näytti sittenkin mahdolliselta. Etukäteen ei mainittu mitään alueen runsaista jäävuorista, mutta todennäköisesti nekin olivat tiedossa.
Uusi ja myös aiempi vene olivat Pitcherin firman valmistamia. Uuden piti kestää Etelä-Atlantin tyrskyt, mutta näin ei käynyt.
Jos Saario olisi onnistunut, tempaus olisi ollut hyvää mainosta Rannochille – valtamerikelpoisten soutuveneiden markkina ei ole kovin suuri.
Nyt yhtenä kysymyksenä jää se, oliko vene sittenkään riittävän hyvä. Vai olisiko mikään valtamerisoutuun tarkoitettu vene sovelias rajun myrskyn ja jäävuorien sekaan? Vastaus taitaa olla ei.