Vuoden luonnontuote -valinnoilla nostetaan esiin terveellisiä luonnontuotteitamme ja niiden monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Tänä vuonna haluttiin nostaa kaikille tutun vadelman rinnalle vähemmän tunnettuja lajeja. Sikurirousku on helposti tunnistettava ja mietona sopii suoraan pannulle kypsennettäväksi. Kauniin keto-orvokin maku on makea ja hieman vaniljainen, ja se koristaa niin ruoat kuin leivonnaiset.
Vadelma (Rubus idaeus)
Vadelma, jota kutsutaan myös vatuksi, vaapukaksi ja vaaraimeksi. Esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa yleisenä. Se on harvinaisempi Oulun pohjoispuolella. Se on pioneerilaji, joka kasvaa tyypillisesti hakkuuaukeilla, peltojen tai metsien reunustoilla tai tienpenkereillä.
Vadelma on juurivesojen avulla leviävä, kaksivuotinen pensas, joka kasvaa 50–150 cm korkeaksi. Maasta kasvavat haarattomat, piikkiset versot tuottavat satoa vasta toisena kasvuvuonna, minkä jälkeen ne kuolevat. Uusia versoja kasvaa joka vuosi, ja kasvusto pysyy monivuotisena.
Lehdet ovat päältä vihreitä ja alta harmahtavia sekä karvaisia. Vadelman valkoiset kukat avautuvat kesäkuussa, ja kukinta voi jatkua elokuulle saakka. Onnistuneen hyönteispölytyksen tuloksena kukasta kehittyy punainen kerrannaisluumarja, joka kypsänä irtoaa helposti kukkapohjuksesta eli kannasta. Vadelman satokausi alkaa heinä–elokuun vaihteessa ja jatkuu syyskuun alkuun saakka.
Makeat ja aromikkaat marjat sopivat säilöntään, jälkiruokiin ja syötäviksi sellaisenaan sekä jogurtin tai puuron kera. Niitä voi käyttää leivonnaisiin ja jäätelöihin ja erilaisiin kastikkeisiin, jotka täydentävät niin suolaisia kuin makeita ruokia. Ne sisältävät paljon vitamiineja ja kuituja.
Marjat voidaan pakastaa tai säilöä hillona tai mehuna. Pienikin määrä vadelmaa esimerkiksi herukkamehun seassa riittää antamaan hyvän aromin.
Vadelman C-vitamiinipitoisista lehdistä voi keittää hyvänmakuista yrttiteetä, ja niitä voi säilöä kuivaamalla joko sellaiseen tai hiostettuina. Vadelman lehtiä ei kuitenkaan suositella pitkäaikaiseen käyttöön.
Sikurirousku (Lactarius camphoratus)
Sikurirousku on kuusen, männyn ja koivujen mykorritsasieni, joka kasvaa kosteapohjaisissa sammaleisissa havumetsissä yleinen Keski- ja Etelä-Suomessa. Pohjoisemmassa se on harvinaisempi.
Lakki on 2–5 senttimetriä leveä, lämpimän tummanruskea, kuivapintainen ja usein nipukallinen. Malto on ruskeaa. Jalka on solakka ja tasapaksu, ohut ja hauras, lakin värinen tai tummempi ja usein violettiin vivahtava. Tiheät heltat ovat nuorella sienellä vaaleanruskeat, mutta tummuvat nopeasti lakin väriseksi. Sikurirouskun tunnistaa muista rouskuista erityisen runsaana erittyvän maitiaisnesteen lisäksi sen voimakkaasta sikurin tai curryn kaltaisesta tuoksusta.
Sikurirousku on mieto, eikä sitä tarvitse ryöpätä, vaan sen voi pilkkoa suoraan pannulle kypsymään. Sitä käytetään yleensä maustesienenä, esimerkiksi sienisuolassa, levitteissä ja leivissä. Pienikin määrä sikurirouskua riittää antamaan makua vaikkapa sienikastikkeeseen. Paras säilöntätapa on kuivaus, mutta sitä voi myös pakastaa, suolata tai pikkelöidä.
Kotitarvekäyttöön sikurirousku on erinomainen lisä sienivalikoimaan. On kuitenkin hyvä huomioida, että kaupallisessa käyttöön vaadittavaa käyttöhistoriaa ei ole vielä sikurirouskulle osoitettu. Kaikki tieto ja todisteet tämän mainion sienen kaupallisesta tai muuten merkittävästä käytöstä ennen vuotta 1997 ovatkin tervetulleita!
Keto-orvokki (Viola tricolor)
Keto-orvokki on yleinen Etelä-Suomessa ja harvinaisempi pohjoisempana. Se esiintyy useimmiten kuivilla kasvupaikoilla, kuten kallioisilla rinteillä, kedoilla ja hiekkakentillä. Keto-orvokki on yksi- tai kaksivuotinen, helposti kylväytyvä, 8–25 senttimetriä korkea ruohovartinen kasvi.
Lehdet ovat puikeat tai suikeat ja usein nyhälaitaiset. Kukat ovat pieniä ja monivärisiä, halkaisijaltaan 1–2,5 senttimetriä. Viisi terälehteä ovat yleensä valkoisen, keltaisen tai violetin sävyisiä. Kukinta alkaa touko-kesäkuussa ja voi jatkua jopa syyskuulle asti.
Orvokin kukat ovat tunnetuimpia ruokien koristeena käytetyistä kukista. Keto-orvokin maku on makea ja hieman vaniljainen. Kauniit kukat sopivat koristelemaan salaatteja, leivonnaisia, keittoja, jälkiruokia ja muita ruokia. Myös tuoreita lehtiä voi käyttää salaatteihin. Orvokkiteetä voi keittää sekä kasvin lehdistä että kukista, mutta juuria ei suositella syötäviksi.
Keto-orvokin lehtiä ja kukkia voi säilöä kuivaamalla. Ne voi myös pakastaa jääpalalokeroissa, jolloin saat koristeellisia jääpaloja juomien ja ruokien koristeeksi.
Kaupallisessa käytössä on huomattava, että yleisesti EU:ssa keto-orvokin käyttö on sallittu ainoastaan ravintolisissä. Poikkeuksena Suomessa kuitenkin hyväksytään lisäksi tee- ja annoskoristekäyttö. Muu kaupallinen käyttö edellyttää käyttöhistorian osoittamista tai uuselintarvikelupaa.
Avoin webinaari tammikuussa
Vuoden 2026 luonnontuotteisiin ja niiden käyttöön tutustutaan kaikille avoimessa ja maksuttomassa webinaarissa 28.1.2026 klo 13–14.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.martat.fi/marttaliiton-koulutukset-ja-webinaarit/
Lisätietoja