Sdp:n ja keskustan yhteinen hallitus kajastaa sekä äänestäjien että puolueaktiivien haaveissa. Mutta kahden Antin, Lindtmanin ja Kaikkosen, yhteisviritys on monen mutkan takana, ja suurin mutka on keskustan kannatus, politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala arvioi.
Alkuvuosi on erilaisten puolue- ja kannatuskyselyjen aikaa.
Kun eduskunta on joulutauolla, mediat tekevät kyselyjään muun muassa tulevasta hallituspohjasta.
Nyt ne ovatkin paikallaan.
Kun eduskunta kokoontuu helmikuussa vaaleihin saakka ulottuville vaalivaltiopäiville, vaaleihin on aikaa toki vielä vuosi ja reilut pari kuukautta, mutta hektisessä politiikassa vaalitaistelurummut alkavat päristä saman tien.
Vaikka gallupkyselyitä kääntelee miten päin, hallituspohjan sorvaamisesta tulee vaikeaa.

Eri kyselyissä kansalaiset haikailevat seuraavaksi hallitukseksi punamultapohjaa. Perussuomalaisten Riikka Purra jää Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kesk) väliin, sillä kokoomuksellekin jatko perussuomalaisten kanssa on vasta kakkosvaihtoehto. Kuva: Mika Ranta / HS
Tulevaa hallitusta on sorvattu kulissien hämärissä jo kuukausia, mutta vuodenvaihteen kyselyt antavat osviittaa, mitä mieltä kansalaiset ja puolue-aktiivit ovat kulissijuonittelujen taustalla.
Kyselyistä paljastuu, että kansa kaipaa vanhaa kunnon punamultaa, Sdp:n ja keskustan yhteistyön varaan rakentuvaa pohjaa, Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kesk) liittoa.
Se on epäilemättä myös tulevaksi pääministeriksi povatun gallupykkösen Lindtmanin toive.
Sekä Maaseudun Tulevaisuuden tuoreessa gallupissa että MTV Uutisten puolueiden piiripäättäjille tekemässä kyselyssä punamultapohja nousee selväksi ykköseksi.
MT:n gallupissa Sdp:n haluaa hallitukseen 51 prosenttia äänestäjistä. Kepu on toivelistan kakkosena 46 prosentin osuudella.
Nykyisistä hallituspuolueista kokoomukselle jatkoa toivoo 37 prosenttia, perussuomalaisille 24.
Sama on linja MTV:n viiden puolueen puolueaktiiveille tekemässä utelussa: demareiden lempikumppani olisi vasemmistoliitto (41 %), mutta keskusta tulee kakkosena (28 %) ja kokoomus vasta neljäntenä (7 %).
Perussuomalaisten kannatus on demarileirissä yhden prosentin luokkaa (kuka? onko luopio jo selvitetty?). Sillä ei tosin ole merkitystä, koska Lindtman on rajannut Riikka Purran puolueen ulos mahdollisesta hallituksestaan yhtä kaikki.
Antti Kaikkosen keskustaväen mielestä puolestaan Sdp olisi paras hallituskumppani.
Mielenkiintoista on, että kokoomuksenkin mieluisin hallituskumppani olisi Sdp, eikä perussuomalaiset. Mutta rakkaus ei ole molemminpuolista – demarikentälle kokoomus on siis vasta neljänneksi suosituin kumppani.
Tulos on kokoomuksen kannalta nolo: Petteri Orpon johdolla kokoomus haluaisi jatkaa perussuomalaisten kanssa, mutta puolueen kenttäväki hyppäisi demarien kelkkaan. Tämä siis, vaikka Sdp:n linja on ollut jatkuvasti Orpon ja muun kokoomusjohdon hampaissa.
Kenttä ei selvästikään ole niellyt perussuomalaisten kupruilua muun muassa toistuvissa rasismiskandaaleissa yhtä ketterästi kuten puoluejohto, vaikka talouspolitiikassa linja on yhtenäinen.
Tulevan hallituspohjan kannalta vain yksi asia on selvää: se on vielä monen mutkan takana. Vaikka gallupkyselyitä kääntelee miten päin, hallituspohjan sorvaamisesta tulee vaikeaa.
Lisäksi kannattaa muistaa, että sunnuntain vaali-iltana 18. huhtikuuta 2027 kaikki mahdolliset ennakkopuheet ja -sitoumukset vedetään vessanpöntöstä alas, jos vaalitulos siltä näyttää.
Marinin vihervasemmistolainen hallitus tekoineen kummittelee siis myös seuraavien hallitusneuvotteluiden taustalla.

Sanna Marinin (sd) hallituksen haamu tulee kummittelemaan myös seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kuva: valtioneuvoston kanslia
Sdp:n ja keskustan punamultahallitus on siis valttia, mutta sen edessä on monta mutkaa. Suurimmat mutkat löytyvät Antti Kaikkosen kepusta.
Sdp tulee tarjoamaan keskustalle eräänlaista Sanna Marin II vaihtoehtoa, jossa vasemmistoliitto olisi mukana, mutta vihreät jätettäisiin ulos.
Marinin vihervasemmistolainen hallitus tekoineen kummittelee siis myös seuraavien hallitusneuvotteluiden taustalla.
Jos keskusta lähtisi tällaisenkaan vasemmistohallitukseen, ristittiin se sitten punamullaksi tai ei, puolueen uskottavuus olisi edellishallituksen perimän, keskustan pilkkaamisen ja Kaikkosen uhopuheiden valossa nollan luokkaa.
Mutta mitäpä keskusta ei hallituspaikan eteen tekisi? Hallituskiima kuittaa paitsi luokkaesteet myös aikaisemmat puheet, siis ne, joissa Kaikkonen on moneen kertaan sanoutunut irti edellisen hallituspohjan mahdollisuudesta.
Ja kokonaan toinen juttu on keskustan kannatus. Siinä mielessä Ylen viime viikon gallup oli avartava.
Sen mukaan sekä kokoomuksen (19,6 %) että perussuomalaisten (15,1 %) kannatus oli nousussa, pitkäaikaisen gallupykkösen Sdp:n (23,9 %) ja keskustan (13,5 %) kannatus alamäessä.
Demarikannatusta on valunut vasemmistoliitolle (10,7 %). Kokoomuksen kannatus on puolestaan vain reilun prosenttiyksikön päässä viime eduskuntavaalien tuloksesta.
Moni on jo kysynyt, tuliko Sdp:n Antti Lindtmanille kuntohuippu liian varhain. Saman ilmiön koki keskustan Juha Sipilä vuoden 2015 vaalien alla. Kannatus tippui 26 prosentin tasolta vaalien 21,1 prosenttiin, jolla toki irtosi pääministeripaikka.
Seuraavia gallupeita odotetaan mielenkiinnolla. Jatkuuko suuntaus?
Keskustan Kaikkonen on puolestaan puoluevaltuustopuheissaan uhonnut nostavansa keskustan seuraavaksi pääministeripuolueeksi, mutta ei siltä näytä – ei mopolla mahdottomia, kuten sanonta kuuluu. Uskottavuuden katteettomilla puheilla tosin saa haihtumaan.
Suomen politiikka onkin mielenkiintoista.
Kaiken spekulaation keskellä todennäköisin seuraava hallituspohja on kuitenkin Sdp:n ja kokoomuksen sinipuna – siis siitä huolimatta, että se on kauhistus yhtä lailla Sdp:n kenttäväelle ja kokoomuksen johdolle.
Surkean taloustilanteen takia osa pitää yllä vielä puheita myös kolmen perinteisen suuren hallituksesta, jollainen on Suomessa viimeksi nähty presidentti Urho Kekkosen kauden alussa 1958. Kyseessä oli K. A. Fangerholmin (sd) surullisenkuuluisa yöpakkashallitus, joka kaatui Neuvostoliiton nurjamielisyyteen.
Mutta harva sen mahdollisuuksiin nykyaikana jaksaa uskoa.